Tänä syksynä Saksan suunnalta on tullut paljon uutta musiikkia hevin ystäville. Viimeisin kohdalleni sattunut yhtye on stuttgartilainen, rockia ja progressiivista metalia yhdistelevä Vanish, joka julkaisi hiljattain uusimman täyspitkänsä ”The Insanity Abstractin”. Albumilta löytyy runsaasti mahtipontisia ja juhlavia kappaleita, jotka lämmittävät mieltä näin joulun kynnyksellä.

Vanish on ollut toiminnassa vuodesta 2000 saakka ja ”The Insanity Abstractia” kuunnellessa ei jää epäselväksi yhtyeen pätevyys. Yhtyeen vokalisti-kosketinsoittaja Bastian Rosen äänestä irtoaa niin korkeaa kirkumista kuin matalaa, pehmeää laulua. Rosen ääni on mitä täydellisin tällaiselle progressiiviselle metal-albumille. Hänen äänestään voi löytää samanlaisia vivahteita kuin edesmenneen legendan Ronnie James Dion äänestä. Kitaristit Tommy Rösch ja Philipp Schönle murjovat murakoita riffejä, mutta albumilta löytyy runsaasti hienoja kitarasoolojakin. Basisti Daniele Dei Giudicilla ja rumpali Ralf Nopperillakin on merkittävä panos musiikkiin, vaikka Rosen laulu, kosketinsoittimet ja kitarat varastavatkin eniten huomiota albumilla.

”The Insanity Abstract” on väkevä ja melodinen kokonaisuus, joka kompuroi pituutensa ja tasaisuutensa vuoksi. Kaksitoista kappaletta sisältävä albumi kestää noin tunnin, minkä takia kuunteluinto voi herpaantua levyn loppua kohden. Eeppisyyttä ja kauniita melodioita on tarjolla vaikka millä mitalla, mutta niitä on vähän liikaakin – toisin sanottuna albumille alkaa turtua. Onneksi levyltä löytyy selkeästi erottuviakin kappaleita: aloitusraita erottuu edukseen mielenkiintoisen ”elokuvamaisuutensa” vuoksi, ”The Pale King” ja ”Unforgivable Blackness” vastaavasti aggressiivisuutensa puolesta. ”Lilith Cries” on pitkäsoiton eeppisin ja kaunein kappale, joka vetää vertoja Firewindin ”Lady Of 1000 Sorrowsille”.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Vanish on nimennyt kolmen kappaleen olevan ”Slipstreamin” osia, mutta kappaleet eivät kuulosta yhteneväisiltä sanoitustensa tai äänimaailmojensa suhteen. Tästä johtuen ”Slipstreamit” tuntuvat epämääräisille, enkä oikein pääse perille niiden merkityksestä. Tasaisesta ulosannistaan huolimatta Vanishin ”The Insanity Abstract” on kuuntelemisen arvoinen levy, jonka pariin varmasti itsekin vielä hakeudun.

7-/10

Kappalelista:

1. The Insanity Abstract
2. The Pale King
3. Follow
4. Make-Believe (Slipstream Part 1)
5. Lilith Cries
6. Frame By Frame (Slipstream Part 2)
7. Unforgivable Blackness
8. We Become What We Are
9. Disbelief (Slipstream Part 3)
10. That Way Madness Lies
11. Somewhere Along The Line
12. When The Mind Bursts

Vanish Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen