Tunteita ja tunnelmointia – Alcest loppuunmyydyllä Tavastialla
Ranskalainen blackgaze-musiikin pioneereihin kuuluva Alcest on viime vuosina ollut melko tuttu näky Suomessa, mikä ei kuitenkaan estänyt yleisöä saapumasta loppuunmyydylle Tavastialle. Illan lämppäreinä nähtiin islantilainen synkkä synapop-trio Kælan Mikla ja ranskalainen Birds in Row.
Mainos päättyy
Islantilainen Kælan Mikla on ainakin nimenä tuttu, sillä synkkää ja vahvasti synapohjaista post-punkia soittava trio nähtiin juuri kuluneena syksynä Blowup-festareilla Korjaamossa. Kuulin bändistä tuolloin hyvää, mutten tehnyt sitä mittavaa oman kuuntelun harppausta. Tällä kertaa keikka katseltiin siltä kuuluisalta puhtaalta pöydältä.
Bändin vahvan perkussiivisesti junnaava synistely tuli juuri oikeaan aikaan oman synamusafiilistelykauteni kohdalla, joten keikka oli varsin hyvä. Vaikka bändillä oli keikan puolivälin tienoilla joitain teknisiä ongelmia, päästiin niistä sujuvasti eteenpäin, eikä keikkaa tarvinnut keskeyttää kokonaan. Musiikin suhteen Islannilla taitaa olla Pohjoismaiden paras track record, mistä ei nytkään poikettu pahemmin.
Mainos päättyy
Ranskalainen post-hardcoren suunnilla vaikuttava Birds in Row oli kepeästi illan odotetuin esiintyjä, vaikka illan pääesiintyjän blackgaze onkin aina toiminut. Pari vuotta sitten loistavan ”We Already Lost the World” -levyn (ja sen ohella muutakin oikein mahtavaa) julkaissut bändi oli joillekin varmasti se outolintu illan line upissa, mutta sekään ei estänyt väkeä saapumasta paikalle. Ilta oli loppuunmyyty, ja tässä vaiheessa valtaosa katsojista oli jo siirtynyt paikalle.
Illan parhaan valaistuksen pysti menee helposti näille tyypeille, kun kevyillä prakteilla koristeltu lava toi mahtavan intiimin tunnelman bändin settiin. Bändin musiikki on raakaa ja tunteellista mutta paljon alkukantaisemmalla ja aggressiivisemmalla tavalla kuin esimerkiksi illan pääesiintyjän pitkät ja vahvan melodiset kompositiot. Siihen päälle bändin kitaristi-laulajan hemmetin upea Rickenbacker-kitara, joten skebakateuden myötä illan paras setti saatiin sekä aluilleen että loppuun.
Illan pääesiintyjä on käynyt viime vuosina yllättävänkin usein Suomessa, ja hyvä niin. En ollut vielä tähän mennessä onnistunut näkemään bändiä, vaikka olen etenkin kovimpina blackgaz–eshoegaze–reverbikitaragaze-fanitusaikoinani ehtinyt tutustua bändiin. En ole varma, oliko aika kullannut hieman liiaksikin muistojani, sillä kuunnellessani etukäteen bändin levymatskua ensimmäistä kertaa pariin vuoteen en jotenkin onnistunut innostumaan. Bändin kompositiot ovat ehdottomasti hienoja ja tunnistettavissa, mutta jotenkin keikkaan valmistautuessani ei lähtenyt… Onneksi keikka oli hienompaa seurattavaa.
Ikuinen kliseehän on, että joskus homma toimii paremmin livenä kuin levyltä kuunneltuna, ja näin se oli nytkin. Välillä jotenkin oudon verkkaiselta ja puhdittomalta tuntuva tunnelmointimäiske pääsi paremmin oikeuksiinsa livenä, olkoon sitten esimerkiksi kovemman äänitason johdosta. Intensiivisen tunnelmoinnin keskellä kuullut eteeriset utuilulaulut kuulostivat oikein kauniilta korostaen yhtä bändin hienoimmista puolista: vaikka et ymmärtäisi ranskaa, lisää se musiikkiin omaa tunnelmaa ja mystiikkaa, jota sinulle tuttua kieltä kuunnellessa on hankala tavoittaa.
Mukavaahan se oli, vaikka oman kärsivällisyyteni rajoja hieman koeteltiinkin. Siitä miinuspisteet kuuluvat tosin vain minulle ja keskittymiskyvylleni. On aina mukava päästä seuraamaan raskaampaa musiikkia, jonka tahtiin ei ole välttämättä tarve tehdä muuta kuin katsella ja kuunnella rauhassa etäämmältä. Toki etenkin Birds in Row’n melko lyhyiden kappaleiden jälkeen oli hieman hassua asennoitua kepeästi 2-3 kertaa pidempiin kappalepituuksiin. Aika kului onneksi hyvin. Olisin nähnyt bändin ehkä mieluummin esimerkiksi Kulttuuritalon puolella istumapaikoilta. Tiedä sitten, olenko jo tulossa vanhaksi. Ainakin hiukset tuntuvat jo vähitellen lähtevän. – Ja kyllähän se kateus iski Neigen pehkoa kohtaan. No, pipo visusti päähän ja seuraavaa keikkaa kohti!
Settilista:
1. Les Jardins de Minuit
2. Protection
3. Oiseaux de proie
4. Autre temps
5. Écailles de lune – part 2
6. Sapphire
7. Le Miroir
8. Kodama
Encore:
9. Là où naissent les couleurs nouvelles
10. Délivrance
Mainos päättyy
Teksti: Thomas Frankton
Kuvat: Eetu Oranen
