”Tuntuu siltä, kuin olisimme unohtaneet toisten ihmisten kunnioittamisen ja rakastamisen” – haastattelussa Shiraz Lanen Hannes Kett ”Forgotten Shades Of Life” -albumin tiimoilta

Parhaillaan kotimaatamme kiertävä Shiraz Lane julkaisi elokuussa tuoreimman albuminsa, ”Forgotten Shades Of Lifen”. Kaaoszine tavoitti yhtyeen vokalisti Hannes Kettin, ja tiedusteli yhtyeen kuulumiset. Samalla Kett kertoi albumin taustoista sekä omista ajatuksistaan vallitsevaa maailmantilaa kohtaan.

Moro Hannes! Teillä on ollut vilkas vuosi. Lämmittelitte Kissiä kesäkuun alussa, ja loppuvuodeksi on tiedossa kiertue ”Forgotten Shades Of Life” -albumin myötä. Miltä vuosi on tuntunut näin muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen?

Hannes: Tuntuu tosi hyvälle. Oikeastaan pandemia iski Shiraz Lanen kannalta hyvään saumaan siksi, että saimme ja jouduimme ottamaan hengähdystauon. Olemme saaneet olla rauhassa treeniksellä ja samalla miettiä, mitä haluamme tehdä seuraavaksi. Vaikka muusikkoina olemmekin kirjaimellisesti muille viihdykettä, ja teemme musiikkia myös tietyssä mielessä kuuntelijoille, siinä kaiken keskellä saattaa unohtaa sen, mitä musiikki merkitsee itselleen. Itselleni se on terapiaa ja myös työn luonteen puolesta pakollista.

Ja sitten kun musiikkia tekee ja tekee, voi huomata ettei se enää vaikutakaan itseen samalla lailla, vaikkapa rentouttavana asiana. Ja tämän huomasin niin itseni kuin muustakin bändistä pandemian alun tienoilla, kun olimme monta vuotta menneet tukka putkella. Kun tuli hetki, jolloin oli aika kirjoittaa musiikkia, aloin miettiä mistä muusta sitä voisi kirjoittaa kuin siitä että on väsynyt. Musiikkiinhan kuuluvat kaikki tunteet, myös väsymys, mutta kun ei ollut energiaa kirjoittaa ja katsoa itsensä sisään, oli se havahtumisen paikka. Eli tauko tuli tosiaan todella hyvään rakoon niin omaa tulevaisuutta kuin bändin tulevaisuutta ajatellen.

Sille kieltämättä kuulostaa. Tuorein albuminne, ”Forgotten Shades Of Life”, poikkeaa jonkin verran Shiraz Lanen aiemmasta linjasta. Minusta yhtyeen ulosanti on laajentunut myönteisessä mielessä. Miten itse näet asian?

Hannes: Niin elämässä kuin musiikin tekemisessä ainoa pysyvä asia on muutos. Itse ajattelen, että olisi maailman tylsintä tehdä samaa levyä vuodesta toiseen. Ja kun me lähtökohtaisesti halutaan tehdä musiikkia, jota haluamme itsekin kuunnella, niin tyyli muuttuu väistämättä. Tämän albumin kohdalla koko äänimaailman mutta myös sävellystyö kehittyivät. Kappaleiden pohjat on äänitetty livenä, mikä tuo niihin lisää raakuutta ja energiaa.

Myös itse äänitysprosessi meni eri lailla kuin aiemmin. Nyt ei menty Ruotsiin tekemään demoja, ja sen jälkeen uudestaan äänittämään niitä, vaan nyt kappaleita työstettiin pidempää treeniksellä. Ystävämme ja tuottajamme Juho tuli itse treenikselle jossa hioimme lopputulosta siihen suuntaan kuin halusimme. Ja nyt sävellysprosessi on etenemässä jo seuraavaa albumia kohden. ”Forgotten Shades Of Life” -albumista olen hyvin ylpeä ja luulen, että jengi on saattanut hieman järkyttyä kuulemastaan, jos olettanut kuulevansa samaa kuin aiemmin. Onneksi vanhoja albumeja voi kuunnella kotona ja niiden kappaleita kuulee kyllä keikoillakin. Uusi albumi kuulostaa sille, miltä Shiraz Lane kuulosti vuosina 2020-2022.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että soundinne on monipuolistunut. Minusta oli myös jännä huomata, että paikoitellen kuulostat häijylle ja välillä jopa Michael Jacksonille.

Hannes: Michael Jackson on suuri vaikuttaja minulle ja se tulee minulta luonnostaan, että saatan kuulostaa paikoitellen häneltä. Samalla lailla olen kuullut mainittavan että äänestäni voi kuulla Sebastian Bachia. Se ei ole ollut tietoista apinoimista, vaan tulosta siitä, että olen rohkeasti leikkinyt äänen kanssa.

Ja tähän väliin on vielä todettava, että yksi tärkeä piirre albumilla on se, ettei sillä kuulla yhtään autotunea, vaan puhdasta raakuutta. Se raakuus on se, mikä jää ihmisten mieleen. Ja itseäni on monta kertaa ottanut päähän, kun kuulee oman kappaleensa radiosta autotunen jäljiltä. Kuulostaahan se hyvälle, mutta se on robottiminä, josta puuttuu raakuus. Nyt näin ei ole. Ja siksi olen varma että se aitous koskettaa eri lailla kuulijaa.

Palatakseni albumin nimeen joka on puhutteleva. Onko sen viesti nimensä veroinen?

Hannes: On, ollaan kirjoitettu sanoituksia kitaristimme Mikin kanssa ja ne kuvastavat sitä miten me nähdään maailmaa. Tässä hullussa tilanteessa, jossa kaikille pitäisi suoda vapaus olla oma itsensä, törmää kuitenkin jatkuvasti toisten ihmisten syrjintään. Eikä se ole missään määrin sallittua. Olen kipuillut asian kanssa jo monta vuotta ja ihmettelen sitä, miten jotkut ovat valmiita ottamaan toisten ihmisten esittämät ajatukset omikseen miettimättä itse. Tuntuu siltä, että olemme unohtaneet toisten ihmisen kunnioittamisen ja rakastamisen. Ja siitä tässä albumissa on kyse nimensä mukaisesti.

Uskon kuitenkin ettei nykytila ole pysyvä, vaan ihmiskunta tulee löytämään edellä mainitut unohdetut asiat. Mutta niin kauan olemme jakautuneet kahteen tai useampaan leiriin, meitä on helppo ohjailla toisiamme vastaan ja myös syöttää vihamielisiä ajatuksia toisia ihmisiä kohtaan.

Tuossa on paljon perää. Katsoin aikanaan Yleltä ”Paljain jaloin” ohjelman jossa tulkitsit Eino Leinon runoa. Sitä kautta sainkin hieman käsitystä siitä, että olet filosofointiin taipuvainen. Ja siksi en yllätykään että tällaisia humaaneja ajatuksia löytyy myös albumilta.

Hannes: Voisin toki laulaa ”sex, drugs and rock n’ rollista”, mutta haluan herätellä musiikin kautta ihmisiä ajattelemaan. Ja jos ei pystyisi seisomaan sanoitusten takana, olisi kuin laulaisi covereita. Mutta ehkä nämä kappaleet saavat ihmisiä ajattelemaan. Olemme ihmiskuntana samassa veneessä ja menemme joko syteen tai saveen.

Ja samalla kun katselee kesäistä luontoa, niin en voi olla toteamatta että elämä ei voisi paremmin olla. Ja olen sitä mieltä, että me ihmiset halutaan kaikki pohjimmiltaan samaa, yhteisöllisyyttä ja rakkautta, mutta ne asiat unohtuvat helposti muiden asioiden tiimoilta. Ja sitten jos päätyy vain osaksi oravanpyörää, saattaa huomata kuolin pedillä, että tässä se elämä nyt oli. Sen takia pyrin itse kokemaan mahdollisimman paljon tämän rajallisen elämän aikana.

Ja loppupeleissä, kuinka hienoa onkaan saada olla rakastettu ja olla rakkaiden ihmisten ympäröimä? Elämän peruspilareita, jotka eivät ole itsestään selviä. Näistä pitäisi uskaltaa puhua aiemmin kuin vasta sitten kun joku on kuollut. Musiikin lisäksi haluan auttaa ihmisiä rakastamaan itseään sellaisena kuin ovat. Ja niin kauan kun voi olla tyytyväinen peilistä näkemään kuvaan, niin asiat ovat suht hyvin. Elämään kuuluvat ylä- ja alamäet jotka antavat siihen dynamiikkaa. Samalla lailla kuin sitä dynamiikkaa löytyy meidän uusimmalta levyltä.

Nämä ovat kyllä sellaisia asioita, mistä voisi puhua miten pitkään vain. Palatakseni kuitenkin musiikin puolelle. Millaisia suunnitelmia Shiraz Lanella on tulevaksi? Lähdette ainakin syksyllä kiertämään Suomea.

Hannes: Seuraavaa albumin äänityksiä ei ole mietitty, kun kirjoitetaan vasta kappaleita. Monenlaisia suunnitelmia keikkojen suhteen ensi vuodelle on, mutta ne ovat tietenkin suunnitelmia vasta siihen asti ennen kuin toteutuvat. Suomessa on tarkoitus keikkailla, mutta haluemme erityisesti ulkomaille, kun sielläkin on paljon kuuntelijoita. Se on karu tosiasia, että Suomi on markkinoiden suhteen pieni, ja sen ovat Euroopan kiertueet osoittaneet. Ja fakta on se, että yleisö on erilainen Espanjassa, kuten se on erilainen myös Saksassa ja Suomessa. Siksi onkin hienoa päästä kokemaan erilaisia yleisöjä.

Kiitos ajastasi, Hannes! Millaiset terveiset haluat laittaa lukijoille?

Hannes: Muistakaa että tärkeintä elämässä on rakkaus, ja vaikka se helposti unohdetaan tässä maailmantilanteessa, niin katsokaa sisällenne ja miettikää itse mikä on oikein. Me kaikki ollaan ihmisiä, eikä se tyyppi joka mahdollisesti kadulla on sua kohtaan röyhkeä ole ilkeä, vaan sillä sattuu olemaan huono päivä. Arvostetaan toisiamme ja rakastetaan toisiamme, koska kukaan ei tiedä sitä, milloin oma aika loppuu täällä.

Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/ShirazLane

Haastatellut: Aleksi Parkkonen