Tuomas Holopainen – A Lifetime of Adventure

Don Rosa on ollut suosikkini Ankka-piirtäjänä suunnilleen niin kauan, kuin olen osannut lukea. Asumukseni seiniä koristavat muun muassa Rosan ”Sammon salaisuus”- ja ”Temppeliherrojen kätketty kruunu” -tarinoista piirretyt julisteet. Kuitenkin hänen merkittävimpänä teoksenaan pidetty ”Roope Ankan Elämä ja Teot” jäi minulta pitkäksi aikaa lukematta. Paikallisessa kirjastossa sitä oli pitkän aikaa tasan yksi kappale, joka oli aina lainassa. Ajan myötä koko asia sitten unohtui pitkäksi aikaa, kunnes kuulin Tuomas Holopaisen tekevän kyseiselle sarjakuvakokoelmalle soundtrackin. Otin itseäni siis niskasta kiinni, marssin samaan aiemmin mainittuun kirjastoon, ja tällä kertaa hyllystä löytyi kuin löytyikin juuri se, mitä etsin.

Teosta lueskellessani en yhtään ihmetellyt, miksi Holopainen kertoi päänsä täyttyvän musiikista aina sitä lukiessaan. Varsinkin Roope Ankka -sarjakuvia paljon lukeneille teoksen tarinoiden lukeminen on vähän kuin tutustuisi syvällisemmin henkilöön, jonka tekemisiä on seurannut sivusta koko elämänsä. Pidän Rosan Roope-sarjakuvissa myös siitä, että Roopesta esitellään silloin tällöin myös hieman inhimillisempiä puolia. Vaikka kyseessä on toki maailman pihein ankka, niin kovan kuoren alla on lämminsydäminen vanha kitupiikki. Tämä käy ilmi muun muassa ”Roope Ankan Elämän ja Tekojen” neljännessä ja viidennessä luvussa, kun Roope vuosia töitä tehtyään ja monesti epäonnistuttuaan myy juuri omistukseensa saamansa satumaisen rikkaan kuparikaivoksen voidakseen maksaa MacAnkkain suvun linnan verorästit ja estää näin linnaa joutumasta pakkohuutokaupatuksi ja sitä kautta suvun perivihollisten Vaskervillejen omistukseen.

A Lifetime of Adventure” ikään kuin summaa vanhan visukintun tarinan maailman rikkaimmaksi ankaksi. Rikkautta on rahaa täynnä olevan säiliön lisäksi se, että on saanut kulkea omia teitään, saavuttaa unelmansa monien seikkailujen myötä ja sitten muistella niitä vanhoina päivinään ja kertoa tarinoita sisarenpojalleen ja tämän veljenpojille. Toisaalta Roopella on vielä monet aarteet löydettävänä ja seikkailut seikkailtavana.

Musiikillisesti kappaletta ei voi olla vertaamatta Nightwishiin, onhan molemmissa sama säveltäjä. ”A Lifetime of Adventurella” ei ole mitään tekemistä metallin kanssa eikä muitakaan yhtäläisyyksiä erityisen paljon, joskin kappaleessa ja sen melodioissa on havaittavissa jonkin verran samaa tunnelmaa, eeppisyyttä ja sinfonisuutta kuin Nightwishin (varsinkin uudemmassa) tuotannossa. Kappale kasvaa pikku hiljaa haikeasta ja yksinkertaisesta pianokuviosta ja rauhallisesta laulusta suureksi kokonaisuudeksi orkesterisoitinten tullessa mukaan, laulun vahvistuessa ja melodioiden kasvaessa entistä mahtipontisemmiksi ja suuremmiksi. Myös Johanna Kurkelan laulu tuo kappaleeseen oman mausteensa. Täysin puhdas ja hieman lapsenomainen laulutyyli sopii kappaleeseen kuin valettu. ”A Lifetime of Adventure” on kuin eeppinen matka, jonka kruunaa sitäkin eeppisempi Mikko Iivanaisen kitarasoolo.

Kappaleesta on levyllä myös vaihtoehtoinen versio. Se on äänimaailmaltaan hieman toista versiota karsitumpi, ja pieniä muutoksia on siellä täällä. Jousisoittimia on nostettu hieman enemmän esille varsinkin puuttuvan kitarasoolon paikalle. Suurin muutos lieneekin lopun kitarasoolon puuttuminen.

En tiennyt yhtään, mitä tältä projektilta tulisi odottaa, mutta ainakin tämän kappaleen osalta sain kuulla taianomaisen versioinnin Roope Ankan elämästä enkä usko, että sitä olisi musiikillisesti paljon paremmin voinut tehdä. Uskon tämän kelpaavan jokaiselle, joka osaa arvostaa Don Rosan ”Roope Ankan Elämä ja Teot”-teosta ja Tuomas Holopaisen sävellystyötä parhaimmillaan.

9/10

Kappalelista:

  1. A Lifetime of Adventure (Single version)
  2. A Lifetime of Adventure (Alternative version)

Kirjoittanut: Jyri Kinnari

Kommentoi julkaisua