Tuomion joella – Arviossa Deep River Acolytesin ”Procession of the Damned”

Uuden merkityksen AOR-termille antava Deep River Acolytes aloittaa viimeisimmän EP-julkaisunsa ”They Told Their Secrets in Dreams”– biisillä. Kappale rätkähtää makoisasti käyntiin tunnelmaa luovan intron jälkeen. Perinteinen hevirokki ja tuomion soinnut lyövät sopuisasti kättä. Musiikki kulkee ja toimii asianmukaisesti. Vyörytyksen katkaisee lyhyenläntä väliosa, josta palataan äänivallin harjalle kasvattamaan biisiä. Kitarasoolo operoi hyväksi havaitun tilulilun merkeissä. ”They Told Their Secrets in Dreams” on pätevä viisu, joskin se kaipaisi mausteeksi lisää omaperäisyyttä. Sopivan määrän outoutta suorastaan.

Rummut tikuttavat aluketta ja kielisoittimet rakentavat uhkaa, kun ”Rimes for the Vultures” käynnistyy. Laulussa on tuhtiutta ja yritystä. Tuomion soinnut on tällä kertaa soitettu kevyemmällä kädellä. Ratkaisut ovat paikoin valitettavan ilmeisiä, eivätkä siksi jätä pitkäkestoista muistijälkeä. Edellisen biisin lailla myös tässä kurkkii Iron Maiden jossain nuottiviivaston rivien välissä. Kitara sooloaa laulun päällä ja kappale loppuu kuin sen kanan kuuluisa lento.

”The Quarry” on doom-blues-countrya. Haitsu laskee tahtia ja keskiäänivoittoinen puhelaulu kertoo missä mennään. Idea ei jaksa kantaa kappaleen loppuun saakka. Mielenkiinto lopahtaa valitettavan aikaisin. Vaikka biisi kasvaa hitaasti ja maltillisesti, se ei kasva tarpeeksi. Mystistä tunnelmaa on pyritty välittämään kuuntelijalle oikein urakalla, mutta lähinnä touhu herättää kysymyksen viisun tarpeellisuudesta.

Yy kaa koo nee ja ”Maze of Deceit” lähtee. Kappale jyrää komeasti heti alusta alkaen. Tässä kuuluu doom. Laulukuvio on toimiva, mutta rumpukulku / -vaihtelu sekavan sorttinen. Väliosa yllättää positiivisesti poikkeuksellisuudellaan. Iron Maidenin henki on taas läsnä ja kitarasoolo maltillisen tyylitelty. Myös ”Maze of Deceit” loppuu siipikarjan pyrähdyksen lailla, eikä pätevästä yrityksestä huolimatta korvakäytäviin sen arvokkaampia jalokiviä jää.

Komeasti soiva ja tunnelmoiva akustinen kitara hivuttaa ”Under the Freezing Moonin” ulos kaiuttimista. Laulu makaa liikkumatta maassa, mutta sopii juuri siitä syystä tunnelmaan. Sinne tänne on tiputeltu näppäriä disharmonisia sointuvaihdoksia, ääniä ja meininkiä. Kappaleessa ei tapahdu ihmeempiä, mutta juuri simppeliys on sen voima. Vaikka ”Under the Freezing Moon” ei olekaan se kaikkein orgastisin levyn päätöskappale, niin se on siitä huolimatta sopiva lopetus viiden biisin kokonaisuudelle.

”Procession of the Damned” rimpuilee kohtuullisen onnistuneesti oman genrensä sankassa viidakossa. Se ei välttämättä tarjoile kuolemattomia klassikoita, mutta päteviä viisuja kuitenkin. Omaperäisyyttä ja uskallusta toivoisi lisää, mutta kompastuskivistä huolimatta on EP kuuntelua kestävä paketti. Se on taas yksi uusi kilometripylväs Deep River Acolytesin matkalla eteenpäin.

Kappalelistaus:

• They Told Their Secrets in Dreams
• Rimes for the Vultures
• The Quarry
• Maze of Deceit
• Under the Freezing Moon