Tuomion kellon kumahdukset nelikymppisten kunniaksi – arviossa Candlemassin ”Black Star” -EP
Ruotsin doom metal -pioneeri Candlemass on yltänyt neljänkymmenen vuoden kunnioitettavaan ikään. Juhlan kunniaksi yhtye on julkaissut neljän biisin EP:n, ”Black Star”, jolla se yhdistää niin oman luomisvoimansa tuoreimmat näytteet kuin tulkinnat suurimpien innoittajiensa ja esikuviensa tuotannosta. Tukholmalaisyhtye on valmistellut uutta materiaalia alkuperäisen laulajansa Johan Längqvistin kanssa, joka liittyi yhtyeeseen uudelleen vuonna 2018 miltei kolmen vuosikymmenen poissaolon jälkeen.
Nimikkobiisi etenee popahtavan dramaattisesta akustisesta säkeistöosuudesta erittäin ilkeästi runttaavaan, pahaenteiseen pääteemaan ja kertosäkeistöosuuteen ja takaisin. Loppupuolella kappaletta tukholmalaisviisikko ottaa vapauksia muuttaa kappalerakennetta kokeilevampaan suuntaan, mikä tuo biisiin uutta kulmaa ja moni-ilmeisyyttä. Kyseessä on kuitenkin ensiluokkainen uudemman ajan Candlemass-veto. Heti perään yhtye tarjoilee vielä edellistä ilmeisemmin Tony Iommin doom-riffien arkusta lainatuilla aineksilla varustetun instrumentaalin ”Corridors Of Chaos”. Kappale ei ole heikko, mutta hiihtää edeltäjänsä kanssa vähän liikaa samoja latuja ja muuttuu puolen välin jälkeen tylsähköksi Radio Rock -formaatin mukaiseksi groove-hevipökötykseksi.
Loppuosa EP:stä on varattu yhtyettä innoittaneiden klassikoiden tulkinnalle. Lainakappaleista ensimmäisen, Black Sabbathin ”Sabbath Bloody Sabbathin”, länsinaapurin doomarit runttaavat narulle viimeistä piirtoa myöten mallikelpoisesti ja selkäytimestä. Vähän liikaakin originaalia versiota kunnioittaen. Lars Johanssonin ja Mappe Björkmanin kitarat murisevat helmeilevän maukkaasti, eikä yhtyeen perustajajäsenen basisti Leif Edlingin ja rumpali Janne Lindin yhdessä rakentamassa biisin perustassakaan ole moittimista. Biisi onnahtaa kuitenkin Längqvistin lievähköön yliyrittämiseen raspivoittoisessa hevikieunnassaan ja jättää näin ollen biisin tulkinnan suhteen toivomisen varaa. Suoraviivaisemmin ruhjova versiointi Pentagramin ”Forever My Queen” -kappaleesta onnistuu taas vakuuttamaan pykälää paremmin.
”Black Star” on välityönä parhaimmillaan erinomaiselta maistuva, vaikkakaan ei aivan tasalaatuinen näyte viimeistään nyt veteraanisarjaan siirtyneeltä Ruotsin doom metal -pioneerilta.