Tuotanto ruodinnassa: Apulanta
Suunnittelimme toimituksessa artikkelisarjan, jossa listataan eri yhtyeiden albumit huonoimmasta parhaimpaan. Listaukset eivät ole absoluuttinen totuus siitä, mikä albumi on bändin paras, vaan artikkelin kirjoittaneen toimittajan mielipide.
Tällä kertaa vuorossa on ”Älä usko lauluihin” -konserttisalikiertueensa ensi viikolla starttaava Apulanta. Yhtye on vuosien saatossa ehtinyt julkaista monen monta albumia kokoelmista ja live-levyistä englanninkieliseen tuotantoon asti. Tässä listauksessa keskitytään kuitenkin vain suomenkielisiin studioalbumeihin. Kuten jo ennalta saattoi arvata osoittautui tehtävä hyvinkin haastavaksi. Voi olla, että parin kuukauden, viikon, tai jo parin päivän päästä päätyisin laittamaan tuotannon eri järjestykseen kuin nyt. Varsinkin kolmen parhaan albumin sijoja halkovat hiuksen hienot erot, sillä vaikka olen kuunnellut yhtyettä jo hyvin paljon, löytyy biiseistä silti kerta toisensa jälkeen yhä uutta tulkittavaa. – Uskoisinkin, että yksi yhtyeen suosion salaisuuksista ovat Wirtasen nerokkaan monitulkintaiset lyriikat. Ne ovat koko Suomessa vertaansa vailla.
Mainos päättyy
Mutta sen pidemmittä puheitta, alla listaukseni:
12. Kuutio
Mainos päättyy
Tämän albumin äänimaailma jää mielestäni jotenkin ohuemmaksi tai etäisemmäksi kuin muilla albumeilla. Kokonaisuus on jäänyt omassa kuuntelussani selkeästi muiden albumien varjoon, vaikka lyriikat ovat tälläkin albumilla sitä hienoa ja monitulkintaista tasoa.
11. Aivan kuin kaikki muutkin
007 (Teit meistä kauniin), 008 (Hallaa) ja 009 ovat tämän albumin selkeä top 3. Ei ole ehkä käytännöllistä (mutta aika kekseliästä) nimetä levyn kappaleet ainoastaan numerosarjoiksi. Särisevä äänimaailma on erikoisuudessaan paikoitellen jopa positiivinen asia, mutta esimerkiksi edellä mainittu ”Teit meistä kauniin” kuulostaa paremmalta livenä kuin tällä albumilla.
10. Kaikki kolmesta pahasta
Mainos päättyy
Tämän albumin kohdalla tuli vähän sellainen fiilis, että ”eihän tämä voi olla vasta 10. paras albumi” mutta pienen uudelleen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että kyllä tämä tälle sijalle kuuluu. – Tasokasta, mutta niin ovat kaikki muutkin edellä olevat albumit. ”Kaikki kolmesta pahasta” on monipuolinen albumi, joka tuo esiin yhtyeen eri puolia: esimerkiksi ”Yhdestoista marssi” on ihan oma sävellyksensä – hyvin erilainen mutta todella hieno.
9. Kolme
Tämä albumi on yhtyeen hieman punkimmalta puolelta. ”Mato” on albumin hitti – samanaikaisesti vähän läppä mutta kuitenkin loistava kappale. Albumilla on vähän ikään kuin kieliposkessa tehtyjä juttuja, mutta vastapainona on myös tosissaan ilmaistuja nuoren ihmisen suuria tunteita, joissa ei ole mitään läppää, ja jotka ovat varmasti puraisseet moneen. Ne toimivat sopivasti kontrasteina toisilleen.
Mainos päättyy
8. Attack Of The A.L. People (Revenge Of The A.L. People)
”Attack Of The A.L. People” on vuonna 1995 julkaistu Apulannan ensimmäinen albumi, josta yhtye on julkaissut remasteroidun version ”Revenge Of The A.L. People” vuonna 2014. Tällä albumilla lyriikat eivät yllä vielä niin monitulkintaiselle tasolle kuin myöhemmässä tuotannossa, mutta itse pidän myös tästä yksinkertaisen suorasta ja rehellisestä lyriikkatyylistä. Kokonaisuutena levystä jää jotenkin hyväntuulisempi fiilis kuin muista, vaikka eivät todellakaan kaikki tämänkään albumin kappaleet ole iloisia. Toiseksi viimeinen biisi ”Ilona?” on yksi hienoimpia kuulemiani balladeja, ja viimeinen kappale ”Silmämuna” on juuri sopivan aivoton kappale, sanan hyvässä merkityksessä.
7. Kunnes siitä tuli totta
”Valot pimeyksien reunoilla”. Se on mielestäni niin hieno kappale, ettei muita perusteluja edes tarvitsisi. Albumi ei ole punk, mutta ”Valot pimeyksien reunoilla” -balladin vastapainoksi albumilta löytyy myös rockimpaa äänimaailmaa. Albumilta kuullaan keikoilla harmittavan vähän biisejä mutta veikkaisin, että esimerkiksi ”Sensaatio” ja ”Styranki” toimisivat aika mainiosti livenä.
Mainos päättyy
6. Eikä vielä ole edes ilta
Levy vain toimii. Avausraitana ”Viisaus ei asu meissä”. Alkuriffit ja särökitarat ovat aika killereitä koko levyn läpi, äänenlaatu ja äänimaisemat ovat kohdillaan, samoin lyriikat. Ja löytyyhän albumilta sellainenkin kappale kuin ”Koneeseen kadonnut”.
5. Plastik
”Plastik” on siitä harvinainen Apulanta-abumi, että sen äänimaailma on niin spesiaali, etten edes keskity automaattisesti niin paljon sanojen kuunteluun kuin yleensä. Jo pelkkä äänimaailma vie mennessään.
4. Ehjä
Puhdistavan ”härkästä” punkkia. ”Ehjä” on vasta yhtyeen toinen albumi, mutta se yltää silti listallani näin korkealle. Albumin hitti on aivan selvästi kaikkien tuntema ”Mitä kuuluu”, mutta oma ehdoton suosikkini on ”Multa lähtee järki”. Siinä on yhtyeen punk-puoli parhaimmillaan.
3. Kiila
Pahempi toistaan, Armo, Pala siitä, Syöpä, Routa ja niin edelleen. Hittiä hitin perään, todella kova ja ehjä kokonaisuus. Lyriikoista sekä itse musiikista todella löytyy voimaa.
2. Hiekka
”Hiekka”, ”Jumala” ja ”Hippo”, kolmen kovan kappaleen startti. Muistan, että ”Hiekka”-kappaletta on kutsuttu jossain yhteydessä mörködiskoksi, joka on aika osuva termi. Vähintään yhtä hienoa mutta todella erilaista kappaletta edustaa hyvin kaukana diskosta oleva ”Onttosydän”. Muistan, kun kuuntelin albumia ensimmäistä kertaa läpi. ”Ottosydän” pysäytti niin vahvasti, että minun oli pakko kuunnella se uudelleen ainakin kolmeen kertaan ennen kuin pystyin jatkamaan levyn kuuntelua.
1. Heinola 10
Olen kuunnellut tätä albumia henkilökohtaisesti eniten, sillä jo pelkässä äänimaailmassa on jotain sellaista, joka osuu sieluun yhä uudelleen, lyriikoineen vielä vahvemmin. Kun mennään näin vahvoissa fiiliksissä musiikillisesti, en edes ala analysoida teknistä puolta. Yksi albumin omia suosikkejani on ”Ruhtinaat”, jonka Wirtanen reilu vuosi sitten yhtyeen jäähallikeikoilla totesi olevan ”huonoimman levyn paras biisi”. En ole aivan varma, miten tosissaan tai sarkastisesti kommentti oli heitetty, mutta mikäli tosissaan, on aika ironista, että rankkasin tämän levyn Apulannan parhaaksi levyksi. Mutta loppupeleissähän se kertoo kuitenkin vain siitä, kuinka eri mieltä musiikista voi olla, ja kuinka eri tavalla musiikkia voi tulkita tekijä ja kuuntelija, tai kuuntelijat. ”Tunnit” on kappale, josta voisin kuunnella jo vain pelkkää alkuriffiä ripiitillä ties kuinka monta kertaa putkeen. Olisi ehkä kovin juttu ikinä kuulla kyseinen kappale vielä joskus livekeikalla. – Bändille terkkuja, toive on esitetty.
Kirjoittanut: Terhi Skippari