Tuotanto ruodinnassa: Metallica
Suunnittelimme toimituksessa artikkelisarjan, jossa listataan eri yhtyeiden albumit huonoimmasta parhaimpaan. Listaukset eivät ole absoluuttinen totuus siitä, mikä albumi on bändin paras, vaan artikkelin kirjoittaneen toimittajan mielipide.
Metallica, rockmusiikin dinosaurusliigan triceratops täytti tänä vuonna 36 vuotta. Thrash-metallin suurin ja kiillotetuin on pitkän uransa aikana julkaissut jos jonkinlaista levyä. Mukaan on mahtunut aikuisuuden kynnyksellä huudettua uhoa, jättimäisiä kaupallisia menestyksiä, vakavia päihdeongelmia ja keski-iän kriisin kourissa painivien rikkaiden miesten terapialevyjä. Metallica ei oikeastaan sen enempää esittelyjä kaipaa, joten ruoditaanpa tuotantoa.
11. St. Anger
Mainos päättyy
Pitkään odotettu ja väännetty levy oli ilmestyessään ja edelleen täysi antikliimaksi. Pari ihan hyvää biisiä, mutta kaikessa paistaa läpi keski-ikäisten rikkaiden miesten yritys olla jotain mitä he eivät ole olleet enää pitkään aikaan. Se mikä tässä levyssä on hyvää on idea siitä, että myös vihantunnetta täytyy saada vaalia. Ei tätä levyä jaksa kuunnella.
Mainos päättyy
10. Lulu
Laitan tämän levyn tähän listaukseen ihan piruuttani, koska tämä Lou Reedin kanssa tehty levy ei ole niin huono kuin väitetään. Tämä on ihan hyvää fiilistelymusaa. Kuulostaa ihan samalta kuin mikä tahansa mitä Lou Reed koskaan teki. Ostin tämän Kouvolan Anttilan alelaarista hintaan 2.50. Olisin maksanut vitosen.
Mainos päättyy
9. Hardwired…to Self-Destruct
Bändin uusin levy on hyvin samanlainen kuin ”Death Magnetic”, mutta ei niin melodinen. Levy on vielä niin tuore, että minulla ei ole siihen kovin suurta tunnesidettä, joten levyn sijoitus on valittu hetkellisen fiiliksen pohjalta, ei tarkkaa harkintaa käyttäen.
Mainos päättyy
8. Load
Nyt pääsimme ajanjaksoon, kun bändiä yritettiin stailata vähän seksikkäämpään suuntaan. Ruuhkatukat leikattiin ja värjättiin ja Kirkin tatuoinnit otettiin esille ja musiikkivideota tehtiin sitten niin, että heikompaa hirvitti. Kantriakin levyltä löytyy. Ei ”Load” huono ole, siellä on muutama todella hyvä kappale, mutta kokonaisuutena levy on puuduttavan tylsä. Yksittäin kuunneltuna biisit toimivat paljon paremmin. Ehkä levylle olisi tarvittu vähän jotain extraa, sillä ”Loadin” biisit ovat San Franciscon sinfoniaorkesterin kanssa tehdyn levyn parhaimmistoa, ja tässä esimerkkinä ”Outlaw Torn”.
Mainos päättyy
7. Death Magnetic
Bändi työsti yhdeksättä levyään taas pitkään ja hartaasti ja tuloksena oli ihan hyvää. Ei tämä levy täydellistä Metallicaa ole, mutta ajat ovat muuttuneet, miehet ovat muuttuneet, kyllä se musiikkikin siinä muuttuu. Ihan hyvä suoritus 2000-luvun Metallicalta.
6. …And Justice For All
Neljäs levy tehtiin vaikeissa tunnelmissa. Basisti Cliff Burton oli menehtynyt bussionnettomuudessa ja seuraajaksi valittu fani Jason Newsted sai tuta nahoissaan käsittelemättömän surun ja vihan, jota Burtonin kuolema muissa jäsenissä herätti. ”…And Justice For All” on hieno ja taas kerran kunnianhimoisesti sävelletty levy. Se mikä hiertää on kaikkien tuntema fakta siitä, että Newsted miksattiin kuulumattomiin. Surulla on monet kasvot, mutta olihan tuo nyt vain silkkaa perseilyä. Keikoilla en ole yhtään jaksanut innostua tämän levyn biiseistä ”Onea” lukuunottamatta. Mielestäni levy sopii paremmin sohvannurkkafiilistelyyn.
5. ReLoad
Molemmat ”Load”-levyt ja niiden musiikkivideot pyörivät ahkerasti tv:ssä juuri silloin kun olin otollisimmassa musiikkivideon katseluiässä. Levyt pehmensivät Metallican tyyliä sellaiseksi, että se oli popbändejä lapsuutensa kuunnelleen helppo hyväksyä omaan levyhyllyynsä. Ja levyt toimivat hyvänä esimerkkinä porttiteoriasta. Pian sitä jo lainailtiin ”Kill ’em Allia” sitten luokkatovereilta kun ensin oli päästy kepeämmän Metallican makuun. ”Reload” oli juuri äskettäin lehtemme klassikkoarvostelussa, mutta olen henkilökohtaisesti eri mieltä arvion kanssa, koska olen kasvanut tämän levyn kanssa. Kokonaisuutena tämäkin ”Load” on tylsähkö, mutta kyllä sieltä hienoja kappaleita löytyy, kuten esimerkiksi tämä ”Attitude”.
4. Ride The Lightning
Metallican toinen levy oli selvästi kunnianhimoinen suoritus. Biisit eivät olleet vain suoraviivaista tykitystä, vaan herkempiäkin teemoja käsiteltiin, kuten itsemurhaa sekä raamatullista kostoa. ”Ride The Lightning” aloitti herkkänahkaisten fanien perinteen, eli suivaantumisen oletetusta itsensä myymisestä – tällä kertaa balladista levyllä. Lätyltä löytyy Metallican paras biisi ”For Whom The Bell Tolls”, se on melkein kaikkien aikojen paras biisi ja voin suositella myös Hemingwayn samannimistä kirjaa, jonka tapahtumista biisi kertoo. Vahinko on se, että levyllä kitarat ja rummut päätyvät soittamaan hieman eri rytmissä, joten sitä ei voi oikein kuunnella hyvillä mielin. Liveversiot ovat kovia ja tässä alla onkin ote Woodstock 94:sta. Kyseinen konserttitaltiointi oli vahingossa nauhoittunut vhs-kasetille jonkin elokuvan jälkeen ja sitä katsellessani sain ensikosketuksen tähän hienoon bändiin.
3. Kill ’em All
Metallican ensimmäinen levy on kunnioitettava suoritus bändiltä, jonka jäsenet olivat vielä teinejä. Suurin osa levyn biiseistä on konserttiklassikkoja ja levyllä ei juurikaan ole huonoja biisejä. James Hetfieldin rääkynä on aika kamalaa kuunneltavaa, joten olkaamme onnellisia, että hän on myöhemmin ottanut laulutunteja, sekä saanut äänenmurroksen. Levyllä innovatiivisen bassosoolobiisin veteli Cliff Burton ja Metallica vaikutti bändiltä, joka arvostaisi basistia myös ihmisenä. Minulta poistettiin tänään viisaudenhammas, joten sen kunniaksi bassosoolo!
2. Master of Puppets
Kerrassaan ikoninen tuotos on tämä bändin kolmas levy. Hetfieldin ääni on jo laskeutunut baritoniin ja bändi kuulostaa eheältä ja täydellisen itseltään. Levy on erittäin hieno suoritus kaikinpuolin ja laulettavat kitarasoolot tuottavat iloa niin itselle kuin kumppanillekin.
1. Metallica
Metallican varsinainen kaupallinen menestys koitui 90-luvun alussa julkaistun ”Black Albumin” myötä. Eikä suotta, levy on täyttä timanttia. Musta levy on erinomainen ensimmäinen levy, jos jostain syystä ei vielä omista yhtään Metallican levyä. Se oli minun ensimmäinen Metallica-levyni. Se on hyvä, ystävällinen ja laadukas levy. Mainitsin aiemmin Metallica-fanien tavasta suivaantua vähän kaikesta ja tämä levy on kerännyt paljon kritiikkiä kaupallisuudestaan, mutta hei, se on vaan musiikkia, ei ole niin vakavaa, nauttikaa ihmiset.