Tuotanto ruodinnassa: Mokoma

Suunnittelimme toimituksessa artikkelisarjan, jossa listataan eri yhtyeiden albumit huonoimmasta parhaimpaan. Listaukset eivät ole absoluuttinen totuus siitä, mikä albumi on bändin paras, vaan artikkelin kirjoittaneen toimittajan mielipide. Tällä kertaa ruoditaan Mokomaa.

Jos et tiedä, mikä on Mokoma, niin olet hyvin todennäköisesti asunut koko elämäsi kiven kolossa sivistyksen ulkopuolella. Kaikessa lyhykäisyydessään voin vain sanoa, että Mokoma on yksi parhaimmista suomeksi laulavista metalliyhtyeistä, jolla on varsin uniikki äänimaailma, jonka ansioista jokainen Mokoman biisi kuulostaa aivan Mokomalta.

Tälle listalle kasasin vain Mokoman kokopitkät albumit. En siis ottanut mukaan yhtyeen neljää EP:tä, jotka tosin kaikki ovat varsin loistavia kokonaisuuksia. Myös akustiset albumit jätin kokonaan ruodinnan ulkopuolelle. Mutta nyt kuitenkin taustahöpinät sikseen ja itse asiaan.

9. Valu

Tällä kertaa viimeisellä sijalla on Mokoman debyyttialbumi ”Valu”. Silloin aikanaan, kun ”Valu” tuli hankittua omaan levyhyllyyn, ehkä pari kertaa sitä tuli pyöritettyä CD-soittimessa. Sen enempää en tähän kyseiseen albumiin ole tutustunut – paitsi tietenkin nyt uudestaan tämän artikkelin tiimoilta. Uudelleen kuunteluiden jälkeen on pakko sanoa, ettei ”Valu” ollutkaan ihan niin kevyt ilmestys kuin muistin. Toki se on selvästi kevyempi kuin Mokoman uusimmat albumit ja edustaa aika raakaa versiota Mokomasta, mutta ei se kyllä mitään poppia ole.

8. Mokoman 120 Päivää

Verrattuna ”Valu”-debyyttiin, ”Mokoman 120 Päivää” edustaa enemmän tämän päivän Mokomaa, mikä näkyy esimerkiksi ”Seitsemän Sinetin Takana” -kappaleessa, joka on ehdottomasti oma lempparini tältä albumilta. ”Mokoman 120 Päivää” sisältää myös ”Rajapyykki” -nimisen kappaleen, jonka musiikkivideo tarjoaa varsin hämmentyneet fiilikset – vaikkakin itse biisi onkin taattua Mokomaa.

7. 180 Astetta

Ehkä omalla kohdallani tuli ”mokomaähky” tämän albumin julkaisun kohdalla, eikä sen takia se yllä tämän korkeammalle. Lisäksi yksi syy ”180 Astetta” -albumin suhteellisen matalalle sijoitukselle löytyy raidalta numero kolme: aluksi paljon närkästymistä herättänyt ”Punamultaa” löytyy juurikin tältä albumilta. Tosin, vastapainona kyseiselle kappaleelle puolestaan tarjoaa ”Kuollut, Kuolleempi, Kuollein”. Jotenkin tuntuu, ettei tämän albumin julkaisusta voi olla kuin pari vuotta, mutta siitä onkin jo kuusi vuotta.

 

 6. Kurimus

”Kurimus” on juuri se albumi, joka sai minut rakastumaan Mokomaan. Kun kuulin ensimmäisen kerran ”Kasvot Kohti Itää”, oli mahdollisimman pian saatava tämä albumi omiin kokoelmiini. ”Kurimus” sisältää myös joka kevät jopa kyllästymiseen asti soitettavan ”Takatalven” sekä Mokoman oman ”Raining Bloodin” eli siis ”Punaisen Kukon”.

5. Tämän Maailman Ruhtinaan Hovi

”Tämän Maailman Ruhtinaan Hovi” toimii loistavana jatkona edelliselle ”Kurimus”-albumille. Se sisältää jälleen taas vähän herkempää materiaalia ”Uni Saa Tulla” -kappaleen muodossa, mutta myös ihan ”rässin” tapaista mättäystä, jota muun muassa ”Vade Retro Satana” ja ”Minä Elän” edustavat. Hieman vähemmälle hehkutukselle on tuntunut jäävän albumin upea nimikkobiisi, joka puolestaan sijoittuu näiden kahden ääripään väliin.

 4. Luihin ja Ytimiin

Vaikka tätäkään albumia ei ole viime aikoina tullut juurikaan kuunneltua, hyvin ne sanat pulpahtavat takaisin mieleen muistin sopukoista. ”Luihin ja Ytimiin” sisältää melkoisia Mokoma-klassikoita, kuten ”Marras” tai ”Nujerra Ihminen”, mutta myös vähän vähemmälle ylistykselle jääneitä kappaleita, kuten ”Veriveljet” tai ”Kolmannen Asteen Kuulustelu”.

3. Kuoleman Laulukunnaat

”Kuoleman Laulukunnaat” on Mokoman ehkä aggressiivisin albumi tähän mennessä. Kun ”Pahaa Verta” kitarariffi lähtee käyntiin, tietää että kohta pitti pyörii. Toki myös tämä albumi sisältää yhden rauhallisen kiintiökappaleen, joka on tällä kertaa ”Kuu Saa Valtansa Auringolta”, mutta kaiken moshaamisen, pittaamisen ja riehumisen seassa välillä pitääkin vähän herkistellä. Itse olin todistamassa Tuskassa vuonna 2012, kun Mokoma soitti kyseisen albumin kokonaan ensimmäisestä raidasta viimeiseen – eikä se keikka muuten ihan hetkessä unohdu!

2. Sydänjuuret

”Sydänjuuret” sisältää oman lemppari Mokoma-kappaleeni – nimittäin albumin nimikkokappale ”Sydänjuuret”. Alkuperäinen kappale on loistava, mutta ”Sydänjuurien” akustinen versio saa aina ihon kananlihalle. Se on loistava esimerkki siitä, miten muuttamalla rankan, mutta herkän, metallikappaleen akustiseksi (ja ennen kaikkea tekemällä se hyvin), kappaletta voi viedä vieläkin syvemmälle.

Kaikkien muiden albumeiden sijoitukset loksahtivat varsin luontevasti omille sijoilleen, mutta kahden kärkisijoituksen kohdalla käytiin melkoinen valtataistelu. ”Sydänjuuret” on jo ilmestymisestään lähtien ollut oma ehdoton lempialbumini, mutta 2015 julkaistu ”Elävien Kirjoihin” uhkasi syrjäyttää tämän kyseisen albumin ykköspaikaltaan. Tällä kertaa kuitenkin ”Elävien Kirjoihin” vei ykköspaikan tällä listalla.

 1. Elävien Kirjoihin

Syvällinen kuin ”Sydänjuuret” ja raskas kuin ”Kuoleman Laulukunnaat” – siihen kiteytyy ”Elävien Kirjoihin”. En vieläkään pysty käsittämään, miten mahtava albumi tämä todella onkaan. Eipä tätä tarvitse sen enempää perustella! ”Elävien Kirjoihin” on todellakin ansainnut paikkansa tämän listan kärkisijalla.

Siinä oli siis oma listani. Oli aivan mahtavaa taas pitkästä aikaa kuunnella vanhoja Mokoman biisejä, joita ei ole muutamaan vuoteen tullut kuunneltua. En malta odottaa, että pääsen taas kesällä näkemään Mokoman livenä – onhan kuitenkin livefiilis ihan eri asia kuin se, mikä välittyy albumilta. Mielenkiinnolla myös odotan, mihin kohtaan Mokoman uusin ja kymmenes albumi lopulta sijoittuu. Syrjäyttääkö se ”Elävien Kirjoihin” -albumin, vai tippuuko se ”180 Astetta” -tasolle?

Mokoma Facebookissa

Kirjoittanut: Tia Salmela

Kommentoi julkaisua