Tuotanto ruodinnassa: Rob Zombie
Suunnittelimme toimituksessa artikkelisarjan, jossa listataan eri yhtyeiden albumit huonoimmasta parhaimpaan. Listaukset eivät ole absoluuttinen totuus siitä, mikä albumi on bändin paras, vaan artikkelin kirjoittaneen toimittajan mielipide.
Kauhuohjaaja ja -tuottaja Brian Yuzna on viisaasti sanonut kauhuelokuvien olevan elokuvateollisuuden vastine rock-musiikille. Tässä tapauksessa Cannibal Corpsen kaltainen äärimmäistä väkivaltaa kuvaavaa death metal olisi ikään kuin hevigenren vastine kidutuspornolle. Omia ensikosketuksiani kauhuelokuviin olivat Universalin kauhuklassikot 1920-luvulta 1950-luvulle ollessani nuori kymmenvuotias. ”Frankenstein”, ”Dracula”, ”Mustan laguunin hirviö” – rakastin näitä elokuvia lapsena, ja niin rakastan vieläkin. Jos hevigenrestä etsitään näiden klassisten mustavalkokauhuelokuvien vastinetta, väittäisin sen löytyvän Rob Zombiesta. On totta, että White Zombiessa alun perin kuuluisuuteen noussut Zombie tekee melko modernia industrial-heviä ja kauhuvaikutteita hän ammentaa musiikkiinsa paljon esimerkiksi eksploitaatiokauhusta 60-luvulta 80-luvulle. Siltikin Zombien tavassa käsitellä kauhua taiteessaan on tietty leikkisä pilke silmäkulmassa, joka modernissa kuolettavan vakavassa kauhussa usein uupuu. Zombien esikuviin kuuluva Alice Cooper on hänkin todennut, että Zombien musiikissa ja esiintymisessä on aimo annos huumoria, jota hänen itsensäkin tekemisissä on aina ollut. Siinä mielessä Zombie edustaa kauhuhevin kentällä selkeästi sitä aikakautta, jolloin Godzillan ja King Kongin kaltaiset hirviöhahmot olivat suuria nimiä ja kaikki katsoivat ”Twilight Zonen” kaltaisia TV-ohjelmia.
12. maaliskuuta Rob Zombie julkaisee seitsemännen albuminsa ”The Lunar Injection Kool Aid Eclipse Conspiracy”. Ennen sitä onkin hyvä aika muistella, millaisia tuotoksia Zombie on ennen tätä viimeisen 23 vuoden aikana julkaissut.
Mainos päättyy
6. ”The Electric Warlock Acid Witch Satanic Orgy Celebration Dispenser” (2016)
Harva albumi on ollut itselleni yhtä murskaava pettymys kuin Rob Zombien viimeisin tuotos. Ennen tätä albumia olin joko rakastanut tai vaihtelevissa määrin pitänyt kaikista Rob Zombien albumeista. Tällä albumilla ainoa mainitsemisen arvoinen kappale on kuitenkin mielestäni sen raskas ja apokalyptinen päätösraita ”Wurdalak”. Joka ikinen muu kappale on joko unohdettava ja mitäänsanomaton tai sitten laiska kokoelma jo aiemmin paljon paremmissa kappaleissa kuultuja Rob Zombie -kliseitä.
Mainos päättyy
5. ”Hellbilly Deluxe 2” (2010)
Jatko-osan tekeminen uransa menestyneimmälle albumille voi olla artistille kaksipiippuinen seikka. Yhdellä kädellä ihmiset kiinnittävät oitis tuotokseen enemmän huomioita, kun sitä voi markkinoida menneen menestysalbumin nimellä. Toisaalta nyt, jos levy ei vastaa ihmisten suuria odotuksia, voi kritiikki olla poikkeuksellisen armotonta. Mitä tulee Rob Zombien ”Hellbilly Deluxe 2” -albumiin, on se jatko-osa tämän menestyneelle debyyttialbumille oikeastaan vain ja ainoastaan nimensä puolesta. Musiikillisesti levy ei seuraa ykkösosan industrial-painotteisia jalanjälkiä juuri ollenkaan. Soittimia ei ole ajettu omituisten filttereiden läpi eikä tuotantokikkoja suuremmin ole käytössä, vaan päinvastoin levyn soundi on Zombien mittapuulla yllättävänkin riisuttu. Kaoottisen toismaailmallisen tunnelman sijaan levy kuulostaa treenikämpällä nupit kaakossa soittavalta hevibändiltä. Sävellysten puolesta levy ei kuitenkaan ole mitenkään suuri irtiotto Zombien tyypillisestä tuotannosta, ja albumi onkin täynnä toinen toistaan tykimpiä biisejä. Raskaasti runttaava ”Sick Bubblegum” on suurimpia Zombie-suosikkejani, ”What?” on veikeän tarttuva, ja levyn mielenkiintoisimpia vetoja on useamman minuutin rumpusoolon sisältävä päätöskappale ”The Man Who Laughs”.
Mainos päättyy
4. ”Educated Horses” (2006)
”Hellbilly Deluxe 2:n” riisutumman soundin juuret voi löytää Rob Zombien sitä edeltäneeltä ”Educated Horses” -albumilta. Tällä kolmannella levyllään Zombie päätti hiukan laajentaa soundinsa kirjoa muun muassa akustisilla kitaroilla ja glam rock -vaikutteilla. Albumin vastaanotto onkin ollut vaihtelevaa riippuen siitä, keneltä kysyy. Joidenkin fanien olen jopa nähnyt kuvaavan juuri tätä levyä murskaavaksi pettymykseksi ja yhdeksi Zombien huonoimmista tuotoksista. Omiin korviini tämä albumi ei kuitenkaan ole musiikillisesti läheskään niin radikaali harppaus pois Zombien tyypillisestä soundista kuin miltä se voi siitä lukiessa vaikuttaa. Itse asiassa en alkuunkaan ymmärrä minkä takia ”Educated Horses” saa osakseen niin paljon haukkuja joiltain kuuntelijoilta. Kappaleet, kuten ”American Witch”, ”Let It All Bleed Out” ja ”The Lords of Salem”, kuulostavat aivan tyypillisiltä Rob Zombie -sävellyksiltä, ja koko levy tarjoaa aimo annoksen tyydyttävän raskasta, mutta tarttuvaa ja tansittavaa heviä. Useampi levyn kappaleista kuuluu jopa omiin suosikkeihini Zombielta. Esimerkiksi ”Foxy Foxy” suorastaan tihkuu seksiä ja on yksi seksikkäimpiä kappaleita koskaan. Tunnelmallinen ja synkeä, mutta popahtavan tarttuva ”Death of It All” on taas mielestäni Zombien ylivoimaisesti parhaita kappaleita, jonka puolesta liputan päivänä minä hyvänsä.
Mainos päättyy
3. ”Venomous Rat Regeneration Vendor” (2013)
Kahden soundiltaan riisutumman albumin jälkeen Rob Zombie palasi ryminällä takaisin ensimmäisen parin levynsä industrial-soundiin viidennellä albumillaan. Soundit ovat murskaavan jykevät, sämpläys ja elektroniset elementit ovat taas näkyvästi etualalla, ja biisimateriaali on mukavan monipuolista. Lopputulos on omiin korviini viime vuosikymmenen ylivoimaisesti paras Rob Zombie -albumi, jolta on vaikea valita parhaita kappaleita, kun jokainen on toinen toistaan kovempi. Tässä onkin yksi Zombien uran vahvimpia albumikokonaisuuksia. Tarjolla on sekä raskasta poljentaa tukan heiluttamiseen että tarttuvaa bileheviä perseen keikuttamiseen. Eli juuri sitä, mitä Rob Zombie tekee parhaiten. Levyn omituinen nimi on itse asiassa tarkemmin ajatellen melko kuvaava, jos Zombien musiikillisen ulosannin ajattelee olevan rotta. Sen myrkyllisessä puremassa oli kyllä vielä potkua kahdella edellisellä levyllä, mutta tällä kertaa siihen on pumpattu sellainen myrkkycocktail, että heikompaa hirvittää ja vahvempikin jo tutisee.
Mainos päättyy
2. ”The Sinister Urge” (2001)
Jos joku levy Rob Zombien tuotannossa ansaitsisi tittelin ”Hellbilly Deluxe 2” sekä soundinsa että biisimateriaalinsa laadun puolesta, olisi se tämän toinen albumi ”The Sinister Urge”. Totta kai Zombien debyyttialbumin kaltaista klassikkoa on vaikea lähteä toisintamaan tai edes seuraamaan, eikä ”The Sinister Urge” olekaan aivan yhtä timanttinen klassikko kuin edeltäjänsä. Mutta näinkin lähelle pääseminen on suorastaan mykistävän hieno suoritus, josta Rob Zombie voi ansaitusti olla ylpeä.
1. ”Hellbilly Deluxe” (1998)
Rob Zombien debyyttialbumi oli yksi teinivuosieni käänteentekevimpiä levytyksiä. Tämä levy ja sen singlet olivat ensikosketukseni industrial-heviin Iron Maidenin ja Metallican kaltaisen klassisemman hevin pohjustettua käsitykseni koko genrestä ollessani varhaisteini. ”Hellbilly Deluxe” oli minulle konkreettinen esimerkki siitä, miten hevisoundiin voi soveltaa paljon muitakin vaikutteita kuin vain niitä, joita perus farkkuliiviheviä kuunnellessa kohtaa. Ja suurena kauhuintoilijana olin iloinen saadessani yhden nimen lisää Lordin ja Alice Cooperin kaltaisten fanittamieni kauhurokkareiden joukkoon. Jos itse rupeaisin koskaan kauhurokkariksi, tekisi ”Hellbilly Deluxe” minut äärimmäisen kateelliseksi. Mitä järkeä olisi edes yrittää tehdä bilehevilevyä, joka ammentaa vanhoista kauhuelokuvista? Rob Zombie teki sen jo kerran niin täydellisesti, että edes hän itse ei ole sen koommin kyennyt itseään ylittämään. Kyseessä ei ole vain Rob Zombien ylivoimaisesti paras levy, vaan yksi parhaita hevilevyjä koskaan, joka asetti riman sekä artistille itselleen että koko kauhuhevigenrelle hyvinkin korkealle.
Rob Zombien edellinen albumi oli kaikessa keskinkertaisuudessaan itselleni murskaava pettymys. Uusin albumi ”The Lunar Injection Kool Aid Eclipse Conspiracy” ilmestyy tällä viikolla ja singlet ovat ainakin omiin korviini kuulostaneet tällä kertaa huomattavasti lupaavammilta kuin edellisen levyn kohdalla. Sormet ristissä, että sieltä olisi tulossa taas kuuntelemisen arvoinen levytys.
Rob Zombien kotisivut
Rob Zombie Facebookissa
Kirjoittanut: Markus Mickels
