Tuotanto ruodinnassa: Sentenced
Suunnittelimme toimituksessa artikkelisarjan, jossa listataan eri yhtyeiden albumit huonoimmasta parhaimpaan. Listaukset eivät ole absoluuttinen totuus siitä, mikä albumi on bändin paras vaan artikkelin kirjoittaneen toimittajan mielipide. Tällä kertaa käsittelyyn päätyy kotimaamme kovimpiin metallibändeihin lukeutuva Sentenced, joka julkaisi uransa aikana kahdeksan studioalbumia.
Tällä päivämäärällä vuonna 2005 Sentenced soitti uransa viimeisen keikan, jonka myötä yhtye laskettiin lopullisesti haudan lepoon. Kyseessä onkin oivallinen hetki pysähtyä miettimään bändin monipuolista tuotantoa, joka kulki melkoisen taipaleen ennen kuin saavutti lopullisen muotonsa: alkulevyjä hallinnut rujo death metal -ilmaisu kasvoi loppua kohden melodiseksi, alakuloa tihkuvaksi metallitunnelmoinniksi, jonka mustalla huumorilla sävytetyissä sanoituksissa toistuivat usein itsemurha, kuolema ja masennus. Eivätkä Sentencedin ansiot jää pelkästään upeisiin albumikokonaisuuksiin, sillä yhtyeen hirtehisen huumorin kyllästämät tekstit sekä melankolinen ulosanti onnistuivat ikuistamaan jotain olennaista suomalaisesta mielenmaisemasta. Ja se on saavutus, joka painaa paljon pohdittaessa yhtyeen merkitystä kotimaiselle metallimusiikille, sillä unohdettavaa ja yhdentekevää tusinatavaraa on maailmassa aivan liikaa. Vaikka Sentenced on ollut manan mailla jo yli vuosikymmenen ajan, elää yhtyeen musiikki edelleen.
Mainos päättyy
Sentencedin tuotannon arvottaminen on haastava tehtävä, sillä bändin studioalbumeista löytyy hyvin paljon vaihtelua. Eri aikakausien ilmaisu iskee joinain hetkinä toista paremmin, minkä takia suosikkilevyt vaihtelevat puhtaasti kulloisenkin fiiliksen mukaan. Ei anneta sen kuitenkaan haitata. Tällaiseen järjestykseen asettuvat yhtyeen studioalbumit näin bändin lopettamisen vuosipäivänä.
8. Shadows Of The Past
Mainos päättyy
Sentencedin debyyttialbumi on varsin pätevä death metal -rieska. Vertailu yhtyeen muihin levyihin osoittaa kuitenkin, ettei perinteistä kuolonmetallia tarjoava kiekko ole kovinkaan erikoinen albumi. Erityisesti se korostuu, jos vertailukohdaksi otetaan”Shadows Of The Pastin” jälkeen julkaistu “North From Here”, joka tarjoaa huomattavasti teknisemmän ja kiinnostavamman lähestymiskulman kuolonmetallin maailmaan. “Shadows Of The Past” voisi olla jonkun muun yhtyeen julkaisemana kovakin kiekko, mutta Sentencedin diskografiassa se ei erotu edukseen.
7. Crimson
Suurin syy tiputtaa ”Crimson” listauksen häntäpäähän on puhtaasti henkilökohtainen. Kyseessä on nimittäin albumi, jonka avulla yritin vuosikaudet päästä Sentencedin tuotantoon sisälle siinä toistuvasti epäonnistuen. Ajatus siitä, että albumin on pakko olla hyvä, koska siltä löytyy ”Killing Me Killing You” -hittibiisi, osoittautui totaalisen vääräksi. Ei ”Crimson” täysi ohilaukaus ole, mutta albumin kevyempi ilmaisu ei ole koskaan kolahtanut allekirjoittaneeseen. Vaikka mukaan on ympätty muutama huippuvetokin kuten albumin loistavasti aloittava biisikaksikko ”Bleed In My Arms” ja ”Home In Despair”, vaivaa albumikokonaisuutta tasapaksuus ja suoranainen munattomuus. Löytyy epäilemättä faneja, joille ”Crimson” edustaa yhtyettä parhaimmillaan, mutta henkilökohtaisesti kierrän tämän kuran kaukaa.
Mainos päättyy
6. The Funeral Album
Sentencedin tummasävyiset sanoitukset on tarkoitus suodattaa mustan huumorin lävitse, jottei bändin lohduton kuvasto ala puuduttaa pitkässä juoksussa. Siitä syystä yhtyeen viimeiseksi jäänyt “The Funeral Album” ei kolahda. Albumin julkaisun aikaan oli tiedossa, että kyseessä on yhtyeen viimeiseksi jäävä albumi, mikä vaikuttaa edelleen pakostakin kuunteluelämykseen. Albumin synkkiin teksteihin ei voi suhtautua samalla tavalla pilke silmäkulmassa kuin aiemmin, sillä vääjäämättömästi saapuva loppu on koko ajan läsnä. Se johtaa lopulta siihen, että bändin ulosanti tuntuu ensimmäistä kertaa tarpeettoman tukahduttavalta. Siksi “The Funeral Album” jää etäiseksi varsin pätevästä sisällöstään huolimatta.
5. North From Here
Mainos päättyy
Sentenced kehitti kakkosalbuminsa kuolonmetallin hämmästyttävän tekniseksi, ja lopputulos iski maaliinsa debyyttialbumia paremmin. Raivokas, koukeroinen ja äärimmäisen taitavasti soitettu “North From Here” on häkellyttävän taidokas kokonaisuus, joka kipuaa ansaitusti yhtyeen onnistuneimpien levyjen joukkoon. Kuunnelkaa vaikka kappaleet ”My Sky Is Darker Than Thine” ja ”Awaiting The Winter Frost”, joiden vimmaiset riffijuoksutukset saavat pakostakin syvän kunnioituksen valtaan. Bonuspisteet lähtevät albumin komeasta kansikuvasta sekä ikonisesta nimestä, jotka molemmat huokuvat hienolla tavalla pohjoista sielunmaisemaa.
4. Down
Mainos päättyy
“Down” on monellakin tavalla merkittävä julkaisu Sentencedin tuotannossa. Albumi sementöi ensinnäkin sen melodisemman tyylin, jota bändi toteutti ja hioi uransa loppuun saakka. Lisäksi kiekolla mikin varteen tarttui uusi vokalisti Ville Laihiala, jonka karhean selkeänä kaikuva ääni istui täydellisesti yhtyeen päivitettyyn ulosantiin. Vaikka muutokset ovat aikanaan tuntuneet epäilemättä radikaaleilta, suoritettiin nahanluonti onnistuneesti, sillä kokonaisuus pysyy yllättävän hyvin kasassa uudistuneesta tyylistä huolimatta. Sen lisäksi albumi on täynnä hyviä kappaleita, joista parhaimmistoon kipuavat “Noose”, “Sun Won’t Shine” ja “I’ll Throw the First Rock”. Allekirjoittanutta on myös kiehtonut albumin näkymätön, mutta kaiken näennäisesti yhteen sitova teema: intron jälkeen kuultava latausääni tuntuu pitkään täysin irtonaiselta elementiltä, kunnes viimeinen kappale päättyy yllättävään aseen laukeamiseen. Siitä syystä koko albumi tuntuu itsemurhaa tekevän ihmisen viimeisiltä ajatuksilta, jotka pyörivät levottomasti mielessä ennen liipaisimesta vetämistä. On hämmästyttävää, miten pienellä vaivalla on onnistuttu luomaan noin vahvasti ajatuksia herättävä kokonaisuus.
3. Frozen
Kärkikolmikko on äärimmäisen hankala sijoittaa paremmuusjärjestykseen, sillä jokainen levy voisi helposti löytyä ykköspaikalta. Kolmannelle sijalle nousee kuitenkin yhtyeen viides studioalbumi “Frozen”, joka hioi “Down”-albumilla alkaneen kehityksen vieläkin toimivampaan muotoon. Loistavan biisikattauksen lisäksi albumin suurimpiin ansioihin lukeutuu kiekon hienosti toteutettu äänimaailma, joka huokuu kansikuvansa mukaista jäistä kylmyyttä. Hyvän soundin ansiosta huippubiisit tyyliin “Farewell” ja “Suicider” pääsevät oikeuksiinsa ansaitsemallaan tavalla. ”Frozen” on hieno osoitus Sentencedin kyvyistä luoda taidokkaita kappaleita, jotka ovat täynnä kiinnostavia elementtejä ja upeita melodioita.
2. Amok
“Amok” oli se albumi, joka räjäytti yhtyeen kertalaakista suosikkibändieni joukkoon. Eikä ihme, sillä kiekko on täynnä loistavaa musiikkia, josta löytyy sopivassa suhteessa alkutuotannon rosoisempaa särmää ja myöhemmille levyille ominaista melodisuutta. Albumin huippuhetkien nimeäminen on vaikeaa, sillä ”Amok” on täyttä timanttia alusta loppuun, vaikka erityisesti ”The War Ain’t Over!”, ”Phenix”, ”Forever Lost” ja ”Nepenthe” tarjoavatkin ne kovimmat tunnemylläkät. Myös albumilla viimeisen kerran vokalistin vastuussa oleva Taneli Jarva tekee vakuuttavan suorituksen, sillä miehen rähinä istuu hienolla tavalla levyn yleiseen fiilikseen. Ei ole lainkaan ihme, miksi fanikunta huokaisi järkytyksestä vokalistin ilmoittaessa poistuvansa yhtyeen riveistä, sillä hänen laulusuorituksensa ovat kaikin puolin erinomaista kuultavaa. ”Amok” on loistava albumi, jonka äärelle tulee edelleen palattua säännöllisesti. Jos tämä mestariteos ei ole vielä tuttu, kannattaa virhe korjata välittömästi.
1. The Cold White Light
Sentencedin parhaaksi albumiksi kipuaa jopa hieman yllättäen bändin uran ehtoopuolella julkaistu seitsemäs studioalbumi “The Cold White Light”, joka näki päivänvalon vuonna 2002. Bändit tuntuvat usein julkaisevan ne parhaimmat teoksensa uran alkupuoliskolla, minkä jälkeen samaa roskaa tuutataan pihalle huonommin tehtynä. Sentenced säilytti iskevyytensä loppuun saakka ja onnistui jopa nostamaan tasoaan. ”The Cold White Light” on erinomainen julkaisu, joka kipuaa oikeutetusti yhtyeen tuotannon paalupaikalle.
Siinä, missä ”The Cold White Lightia” edeltänyt ”Crimson” sortui tasapaksuun löysäilyyn ja turhaan hempeilyyn, kiristi ”The Cold White Light” menoruuvia useamman pykälän, mikä näkyy sen edeltäjää tiukempana ja monipuolisempana materiaalina. Albumin biisikattaus on vakuuttavaa, sillä sekaan on upotettu monia bändin parhaimmista kappaleista. Jo albumin aloittava intro ”Konevitsan kirkonkellot” laskee tunnelman tilanteeseen sopivaan alakuloon, jonka jälkeen niskaan vyöryvä hittibiisien sarja tarjoaa niin laadukkaan musiikkikimaran, ettei paremmasta ole väliä. Mukana hoilattavalla kertosäkeellä vuorattu”Cross My Heart And Hope to Die”, rokkaava ”Neverlasting”, upeaa tunnelmaa maalaileva”Aika multaa muistot (Everything Is Nothing)”, tarttuva ”Blood And Tears”, hyvällä sykkeellä etenevä ”The Luxury Of A Grave” ja yhtyeen parhaimpiin kappaleisiin lukeutuva ”Excuse Me While I Kill Myself” edustavat albumin hittiputken parhaimmistoa. Erityisesti viimeiseksi mainittu onnistuu aina nostattamaan hymyn huulille suoraan asiaan menevillä sanoituksillaan, joissa ei turhia kierrellä.
”The Cold White Light” lunastaa oikeutetusti paikkansa Sentencedin parhaimpana albumina, sillä kiekolta ei löydy ainuttakaan heikkoa hetkeä. Kovatasoisen biisikattaksen lisäksi albumin arvoa lisää se tosiseikka, että Sentenced onnistui vain parantamaan tasoaan uransa lopulla, joka on täysin pätevä syy nostaa albumi yhtyeen suurimpien onnistumisten joukkoon. ”The Cold White Light” edustaa Sentencedin kovatasoista tuotantoa parhaimmillaan, ja se on pakollista kuultavaa jokaiselle metallimusiikin ystävälle.
