Tuotanto ruodinnassa: Sparzanza
Suunnittelimme toimituksen keskuudessa artikkelisarjan, jossa listataan eri yhtyeiden albumit huonoimmasta parhaimpaan. Listaukset eivät vastaa absoluuttista totuutta siitä, mikä albumi on bändin paras, vaan listaus edustaa artikkelin kirjoittaneen toimittajan mielipidettä. Tänään vuorossa on ruotsalainen Sparzanza, joka julkaisee kahdeksannen albuminsa ”Announcing The Endin” ensi viikolla.
Karlstadista kotoisin oleva yhtye sai alkunsa vuonna 1996 ja on sen jälkeen julkaissut seitsemän täysipitkää. Yhtyeen kokoonpano on pysynyt suhteellisen muuttumattomana alusta saakka, ainoastaan kitaristi David Johannesson lähti yhtyeestä vuonna 2009 siirtyäkseen Mustaschin riveihin. Hänen paikkansa Sparzanzassa täytti Magnus Eronen, jonka jälkeen jäsenvaihdoksia ei ole ollut. Sparzanza on nauttinut suosiota etenkin Suomessa, mutta yhtye tunnetaan myös muualla Euroopassa. Yhtyeen tunnusmerkkejä ovat synkät lyriikat, jotka käsittelevät usein uskonnollisia teemoja. Sparzanzan tavaramerkkeinä voi pitää myös aggressiivisia ja tarttuvia riffejä sekä vokalisti Fredrik Weilebyn karismaattista ääntä. Alun perin yhtyeen soundi on ollut lähempänä stoner rockia, mutta viimeisimmät julkaisut sijoittuvat hard rockin ja hevin välimaastoon. Seuraavaksi kuitenkin listaukseen.
7. Angels Of Vengeance
Mainos päättyy
Sparzanzan debyyttialbumi on jäänyt itselleni kaikista etäisimmäksi, ja levy on myös päätynyt viimeisimpänä kokoelmaani. Esikoisalbumilla on vahva stoner rockin olemus – mikä itsessään ei ole heikkous – mutta albumien kappaleiden tasapaksuisuus syö mielenkiintoa levyä kohtaan. Voi toki olla, että albumi vaatii pidemmän ajan niin, että siihen pääsee sisälle, mutta tällä hetkellä albumi on mielestäni yhtyeen heikoin.
6. Into The Sewers
Mainos päättyy
Ruotsalaisyhtyeen toinen albumi ottaa jo aimo harppauksen parempaan suuntaan. Stoner rockin juuret kuuluvat edelleen Sparzanzan musiikissa mutta mukaan on saatu tarttuvampia rakenteita ja uskallusta kokeilla. Nimikkokappale ”Into The Sewers” ja ”Kings Of Kerosine” ovat suorastaan korvamatoja. Levyllä on myös balladi ”Little Red Riding Hood”, josta tehty karmea video löytyy YouTubesta. Erityistä kiitosta on annettava mielenkiintoa herättävästä, piirrosmaisesta kansikuvasta, jossa Danko Jones ja Jared Leto näyttäisivät olevan lähdössä moottoripyörällä karkuun aseistautunutta miestä. Kansilehden sisäpuolelta kuitenkin paljastuu, että Jonesin näköinen mies on rumpali Anders Åberg, ja Letoa muistuttava mies on kitaristi Calle Johannesson. ”Into The Sewersin” jälkeen stoner rockin piirteitä ei enää kuulla Sparzanzan soundissa.
5. Banisher Of The Light
Mainos päättyy
Yhtyeen kolmas albumi on “In Voodoo Veritaksen” ohella Sparzanzan vihaisimpia albumeja. ”Banisher Of The Lightilla” bändi on purkittanut kiukkua oikein urakalla, eikä levyltä löydy päätösraita ”State Of Mindia” lukuun ottamatta muita kevyitä kappaleita. Albumilta nousee esiin monta erinomaista kappaletta kuten ”Before My Blackened Eyes”, ”Black Heart” ja ”Chasing The Dragon”. Kokeilevuuttakin löytyy ”Leechesin” muodossa. Yksitoikkoista ”Banisher Of The Lightia” lukuun ottamatta albumi on väkevä pakkaus alusta loppuun saakka.
4. Death Is Certain, Life Is Not
Yhtyeen kuudes albumi on nimetty ankeasti mutta realistisesti – ”kuolema on varma, elämä ei”, mikä lienee koruton ilmaisu ihmiselämän hauraudesta ja rajallisuudesta. Levyn teemana on kuolema, joka heijastuu etenkin ”When The World Is Gone” ja ”When Death Comes” -kappaleisiin. Jälkimmäisestä tehty musiikkivideo on puhutteleva, ja suosittelenkin katsomaan sen. Vaikka ”Death Is Certain, Life Is Not” -albumilta ei hyppääkään esiin ylivertaisesti toisiaan parempia kappaleita, on albumi kokonaisuudessaan yksi yhtyeen vahvimpia.
Mainos päättyy
3. In Voodoo Veritas
Sparzanzan neljännen studioalbumin myötä julkaistulla ”My World Of Sin” -kappaleella yhtye alkoi saada enemmän näkyvyyttä. Kyseessä on myös yhtyeen ensimmäinen iso hitti. ”In Voodoo Veritas” jatkaa hyvin samoilla raiteilla kuin edeltäjänsä ”Banisher Of The Light” – se on aggressiivinen, tarttuva ja kokonaisuudessaan vahva. Albumin kannesta löytyy myös ensimmäistä kertaa yhtyeen logoksi muotoutunut ”Voodoo Doll”. Hittikappaleen lisäksi levyn vahvimmiksi turpaan vedoiksi lukeutuvat ”Gone”, ”Robota” ja ”Red Dead Revolver”. Erikoisimmaksi kappaleeksi nousee huumausaineiden kyllästyttämä ”Self Medication”.
2. Circle
Mainos päättyy
Ruotsalaisyhtyeen seitsemäs albumi “Circle” oli uusi aluevaltaus yhtyeelle – levy sisälsi aikaisempaa enemmän kevyempiä kappalerakenteita mutta myös Weilebyn puhtaampia lauluosuuksia. Kevyet kappaleet eivät ole sinällään täysin poikkeuksellisia yhtyeelle, mutta näin paljon puhtaita lauluosuuksia ei ole aiemmin kuultu. Sparzanza on ottanut muutamiin kappaleisiin mukaan myös pianosäestyksen. ”Circle”-albumilta henkeä salpaavimmiksi kappaleiksi nousevat ”Underneath My Skin”, ”Breathe” ja ”As I Go Away”. Albumin raskainta antia ovat vastaavasti ”The Contract” ja ”Death Don’t Spare No Lives”.
1. Folie À Cinq
Vaikka valinta on vaikea, päätyy Sparzanzan viides albumi tällä kertaa ykköspaikalle. Jonain toisena päivänä tämän paikan voisi aivan yhtä hyvin lunastaa ”In Voodoo Veritas” tai ”Circle”. ”Folie À Cinq” on erinomainen kokonaisuus, joka sisältää äärimmäisen mustia kappaleita – ”Alone With A Loaded Gun”, ”Eyes Wide Shut” ja ”The Reckoning” ovat loistavia esimerkkejä. ”Mr. Fish” on täysin oma lukunsa kieroutuneen ja pimeän tarinansa vuoksi. Vastaavasti albumin kevyimpänä kappaleena toimii kieroutunut ”Follow Me”.
Sparzanzan kaksi ensimmäistä albumia eivät ole täysin onnistuneita, mutta niiden jälkeinen tuotanto on tasaisen laadukasta. Yhtye on onnistunut uudistamaan soundiaan onnistuneesti vuosikymmenten aikana. Muutoksista huolimatta yhtyeen väkivahva ydin on pysynyt samana, mistä johtuen jokaiselta albumilta on helposti tunnistettavissa yhtyeen persoonallisuus. Ensi viikolla julkaistava ”Announcing The End” on jälleen uusi tuuli yhtyeen uralla, ja levylle kannattaa antaa sen vaatima sulatteluaika. Koska kahdeksatta albumia ei ole vielä julkaistu, en ottanut sitä tuotannon ruodintaan mukaan. Minkä albumin sinä nostaisit yhtyeen parhaimmaksi?
Sparzanza Finland Facebookissa
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen