Tuotanto ruodinnassa: Stam1na

Suunnittelimme toimituksessa artikkelisarjan, jossa listataan eri yhtyeiden albumit huonoimmasta parhaimpaan. Listaukset eivät vastaa absoluuttista totuutta siitä, mikä albumi on bändin paras, vaan artikkelin kirjoittaneen toimittajan mielipidettä.

Kolmas ruodittava yhtye on ehkä suosituin suomeksi laulava metalliyhtye Stam1na. Kaikin puolin hyvin brändätty pienen kylän yhtye nousi aikoinaan nopeasti listojen kärkeen ja on sittemmin esiintynyt ympäri peltoja ja kuppiloita tiuhaan tahtiin. Antti Hyyrynen, Kai-Pekka Kangasmäki, Pekka Olkkonen, Teppo Velin sekä Emil Lähteenmäki muodostavat erottamattoman joukon, jota seuraavat fanit ovat omistautuneet yhtyeelle ihailtavasti. Neljällä ”Vuoden metallialbumi” -Emmalla palkittu yhtye on seitsemän studioalbuminsa lisäksi julkaissut pari dvd:tä ja vanhoista demoista koostuvan kokoelmalevyn sekä soittanut kiertueita, jotka ulottuvat jäähalleihin asti.

7. ”Nocebo”
Tuottaja Joe Barresin kanssa työstetty “Nocebo” on yleisesti Stam1nan vähiten hyvänä pidetty albumi. Tämä ei silti tarkoita, että ”Nocebo” olisi huono levy. Vaikka albumi alkaakin lyyrisesti hieman kiusallisella “Pirunpaskalla”, jossa luetellaan sointuja, miten kappale soitetaan. ”Nocebo” sisältää myös oman inhokkini Stam1nan diskografiassa, väkisin englanniksi väännetyn “Nomadin”. Bändin halu päästä ulkomaiden markkinoille on kytenyt jo pitkän aikaa, eikä se valitettavasti “Nomadin” julkaisun avulla edistynyt. Stam1nan juttu nyt vain on juuri suomenkieliset lyriikat. ”Nocebolla” on hyviä erikseen toimivia kappaleita, eikä se sisällä juurikaan yhteistä teemaa. 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

[aesop_video align=”center” src=”youtube” id=”g10C53Yp1Uw” disable_for_mobile=”on” loop=”on” autoplay=”off” controls=”on” viewstart=”on” viewend=”on” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

6. ”Elokuutio”
Järjestys on erittäin hankala koota, koska Stam1na ei ole vielä tähän mennessä julkaissut huonoa levyä. Arvosanan 9/10 saaneet levyt saattavat täten jäädä listan häntäpäähän. Yhteiskuntakritiikki on tullut mukaan Hyyrysen lyriikoihin jo varhaisessa vaiheessa, ja nykyistä digitaalista aikaa säikähtäneenä Hyrde maalailee ”Elokuutiolla” uhkakuvia tulevasta. Totaalisen robottiorjuutuksen taustalla soivat synkeät sävelet, mutta toivo ihmiskunnan selviytymisestä kuuluu kuitenkin vaimeana kaiken pohjalla.

[aesop_video align=”center” src=”youtube” id=”iPQhI1Qv9AM” disable_for_mobile=”on” loop=”on” autoplay=”off” controls=”on” viewstart=”on” viewend=”on” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

5. ”Viimeinen Atlantis”
Stam1nan kuuluisa “hippilevy”, joka vei bändin Emma-gaalan kautta iltapäivälehtien otsikoihin. Levyn ilmestymisaikaan hype bändin ympärillä herätti kansaa metalliväen ulkopuoleltakin, mutta näin vuosia myöhemmin aika on hieman nakertanut ”Viimeisen Atlantiksen” perustuksia. Vahva tarina kuitenkin kantaa edelleen, ja konseptialbumi toimii kokonaisuutena hyvin. “Elämän tarkoitus” ja “Viestintuoja” jäävät mielestäni heikoimmiksi esityksiksi, joten ihan täydellinen paketti tämä ei ole.

[aesop_video align=”center” src=”youtube” id=”7tNVaV96PuI” disable_for_mobile=”on” loop=”on” autoplay=”off” controls=”on” viewstart=”on” viewend=”on” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

4. ”Stam1na”
Suomihevareille perinteinen “eka levy/demo oli paras” -ajattelu on ollut varsinkin tämän levyn yhteydessä kovassa käytössä. Itse pääsin Stam1na-kelkkaan mukaan niin nuorena, etten ehtinyt jäädä nurisemaan foorumeille siitä, miten bändi on heti pilalla, kun se tekee lisää musiikkia. Yhtään huonoa kappaletta debyytiltä ei löydy, mutta yleissoundissa olisi tänä päivänä parannettavaa. Lauluissa käsitellään vielä tuossa vaiheessa henkisesti keskenkasvuisen Hyyrysen ihmissuhteita ja erityisesti niiden ongelmien kanssa painimista, ja sekös iskee suomalaiseen metalliyleisöön. Äijätkin saivat luvan herkistellä, kun ilmaisu oli tarpeeksi raju maastohousupiireihin. “Stam1na” on ehdottomasti vahvimpia kotimaisia debyyttijulkaisuja.

[aesop_video align=”center” src=”youtube” id=”Bp72Eg1TYPo” disable_for_mobile=”on” loop=”on” autoplay=”off” controls=”on” viewstart=”on” viewend=”on” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

3. ”SLK”
Aikuistunut ilmaisu kuuluu “SLK:n” synkeän tunnelman vallitessa. Hyvällä maulla ja soittokokemuksen tuomalla varmuudella sävelletty albumi kuulostaa erittäin hyvältä. “SLK” toi live-tilanteisiin mukaan vakavamman sävyn. Stand-up ja hassuttelu olivat tähän asti vahvoina mukana välispiikeissä, mutta vuonna 2014 lavalla teemana oli mustavalkoisuus. Myös alkoholin kanssa läträäminen oli jäänyt taka-alalle, ja ensimmäistä kertaa Stam1nan leirissä tunnuttiin otettavan esiintyminen kaikin puolin tosissaan. Radiosoittoon pääsi mielestäni levyn heikoin ja juustoisin kappale “Dynamo”, ja Spotifyssakin lähes puolitoista miljoonaa kuuntelua kerännyt poppikertsihoilotus jäi soimaan monien päähän.

[aesop_video align=”center” src=”youtube” id=”uJRrdMJQojM” disable_for_mobile=”on” loop=”on” autoplay=”off” controls=”on” viewstart=”on” viewend=”on” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

2. ”Uudet kymmenen käskyä”
Debyytistä hieman progressiivisempaan suuntaan loikannut ”UKK” toi soundiin mukaan enemmän tunnelmointia. Hyrden karvoituksen seuraaminen on melkein verrattavissa Metallica-fanien James Hetfieldin eri vaiheiden arvostamiseen, ja oma suosikkini onkin vuoden 2008 masennusparta-era. Levyn graafinen ilme toimii myös erittäin hyvin, sillä Stam1na on mielestäni päätynyt usein liian helppoihin ratkaisuihin visuaalisuuden ja logojen suhteen. ”Uudet kymmenen käskyä” ei sisällä huonoja kappaleita, ja levyltä löytyy live-settiin edelleen vahvoja paloja.

[aesop_video align=”center” src=”youtube” id=”Y5GH8ui0BNY” disable_for_mobile=”on” loop=”on” autoplay=”off” controls=”on” viewstart=”on” viewend=”on” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

1. ”Raja”
Tämä on varmasti monelle Stam1na-fanille ilmeinen listaykkönen. Janne Joutsenniemen istuessa studiossa tuottajanpallilla sävellykset ja soundit hiottiin timanttisiksi lyriikoiden käsitellessä Hyyrysen masennusta ja sen selättämistä. “Rajasta” kritiikkiä lukiessani en harmikseni löytänyt muita, jotka olisivat levyn ilmestymisvuonna hoksanneet teeman sen ympärillä. Nopea säksättävä laulutyyli saattaa hämätä, ja monet merkitykset ymmärtää vasta, kun paneutuu lyriikoihin syvällisemmin. Moniulotteisuus onkin Stam1nan vahvimpia ominaisuuksia. “Rajalta” löytyy keikkasuosikkeja moneen makuun: väkevä pittibiisi “Hammasratas”, katkera juomalaulu “Muistipalapelit” ja usein encoressa kuultu kaoottinen “Lääke”.

[aesop_video align=”center” src=”youtube” id=”zSmP8vp8tME” disable_for_mobile=”on” loop=”on” autoplay=”off” controls=”on” viewstart=”on” viewend=”on” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Kirjoittanut: Ville Kangasniemi