Tuotanto ruodinnassa: The 69 Eyes

Suunnittelimme toimituksessa artikkelisarjan, jossa listataan eri yhtyeiden albumit huonoimmasta parhaimpaan. Listaukset eivät ole absoluuttinen totuus siitä, mikä albumi on bändin paras, vaan valinnat edustavat artikkelin kirjoittaneen toimittajan mielipidettä. Tällä kertaa tuotannon ruodinnan kohteena on Helsingin vampyyrit, kun The 69 Eyesin albumit laitetaan parhausjärjestykseen.

Tämä syksy on The 69 Eyesille yhtä juhlaa. Helsingin vampyyrit viettää 30-vuotisjuhliaan ja julkaisee syyskuun 13. päivä uuden albuminsa nimeltään ”West End”. Juhlavuoden kunniaksi ja ennen uuden albumin julkaisua tuumasimme, että on aika pysähtyä hetkeksi ja tarkastella, mitä Helsingin vampyyrit on saanut aikaan. Yhtyeellä on takanaan 11 albumia, joista kolme ensimmäistä edustaa räkäistä ja karheaa glam metalia ja loput kahdeksan goottirockia hard rock -elementeillä höystettynä. Tällä listalla on otettu huomioon vain kokopitkät albumit, minkä vuoksi livet ja kokoelmat kuten ”Framed in Blood: The Very Blessed of The 69 Eyes” ja ”Motor City Resurrection” on jätetty listauksen ulkopuolelle. Voin jo nyt kertoa, miten kovat nostalgiapärinät kaikkien aikojen lempparibändini albumien koluaminen aiheuttaa. Pieni fanityttönen on nyt super-innoissaan!

11. Wrap Your Troubles in Dreams (1997)

Viimeisellä sijalla on tällä kertaa ”Wrap Your Troubles in Dreams”, joka on The 69 Eyesin kolmas albumi. ”Bump ’n’ Grind” -debyyttialbumiin verrattuna ”Wrap Your Troubles in Dreamsissä” on suuntana jo hieman tutumpi materiaali. Kitarariffit alkavat kuulostaa nykyiseltä The 69 Eyesiltä, ja Jyrki 69:n laulukin muistuttaa hänen hyvin tunnistettavaa matalaa ääntään, olkoonkin, että suurin osa kappaleista edustaakin vielä glam metalia. Albumin äänimaailma on kuitenkin melko raakileista, eikä se ole ihan vielä siinä tyylissä, jota bändin sitä seuraava albumi ”Wasting the Dawn” edustaa. Vaikka ”Wrap Your Trouble in Dreams” sisältää ihan ok-biisejä ja jopa cover-vedon Blondien kappaleesta ”Call Me”, ei yksikään kappale ole oikeastaan jäänyt elämään. Näinollen jumbosija ”Wrap You Troubles in Dreamsille”.

10. Savage Garden (1995)

Sijalla kymmenen on yhtyeen toinen albumi ”Savage Garden”, joka sisältää ”Wrap Your Trouble in Dreamsin” tavoin ihan menevää materiaalia. Albumin ehdoton helmi on raidalla neljä majaileva ”Velvet Touch”, ja se onkin ainoa kappale, joka jo kuulostaa The 69 Eyesilta. ”Motor City Resurrection” on albumin toinen uskomaton helmi. Muuten albumilta ei oikein jääkään mitään käteen. Kaikesta huolimatta: glam metalin ystäville iso suositus!

9. Bump ’n’ Grind (1992)

The 69 Eyesin debyyttialbumi “Bump ‘n’ Grind” on sijalla yhdeksän. Albumi sisältää rehellistä glam metalia, jota ei ensi kuulemalla edes tunnistaisi The 69 Eyesiksi. Mitä pidemmälle albumi etenee, sitä mukaa tutut ”the 69 -eyesismit” tulevat esiin. ”Bump ’n’ Grind” tarjoaa 90-luvun alun tyylillä rokkaavaa menoa ja meininkiä kolmentoista lyhyen ja ytimekkään kappaleen muodossa. Kappaleista kuulee, että yhtyeessä on jotain erityistä. Yhtye julkaisi 30-vuotisjuhlan kunniaksi arkistojen kätköihin jääneen ”Juicy Lucyn” musiikkivideon, joka on varsin mielenkiintoista katsottavaa. Jos tuon ajan The 69 Eyesin laittaisi yhtyeen nykyisen version viereen, ei ehkä uskoisi, että kyseessä on edes sama yhtye. Suosittelen tsekkaamaan ainakin tuon arkistoaarteen – ja kuuntelemaan kyseisen biisin.

8. Angels (2007) 

Jotenkin jo ”Angels”-albumin nimestä tulee mieleen, että ”tämähän on kuin huono uusintaversio ’Devilsistä’”. Nimi vaikuttaa ehkä vähän liian kiltiltä rock-bändille. Jäljittely ei jää vain albumin nimeen vaan myös sen sisältöön. Vuosien saatossa olen kuitenkin makustellut ”Angelsia”, ja osa kappaleista kuten esimerkiksi ”Perfect Skin” ja ”Never Say Die” on aivan loistavia. Tulevaisuudessa albumi saattaa nousta jopa top 5 -listalle…

7. Back in Blood (2009) 

Sijalla seitsemän on ”Back in Blood”, jonka voi nähdä eräänlaisena jatko-osana aikaisemmin julkaistulle ”Angels”-albumille. ”Back in Blood” on The 69 Eyesin tuoreimmista albumeista se minulle vähiten tuttu. ”Back in Blood” on Helsingin vampyyrien tuotannosta eniten ”Hollywood hard rock” -tyylisin albumi, ja joissakin kappaleissa on jopa melko massiivinen äänimaailma. Albumilta löytyy kaksi hittibiisiä: ”Dead N’ Gone” ja ”Dead Girls Are Easy”. ”Back in Bloodin” suurin yllätys sijaitsee kuitenkin albumin viimeisellä raidalla: ”Eternal” on varsin epätavallinen The 69 Eyes -kappale. Sen taustalla on uskomattomat orkestraatiot ja hyvin herkkä tunnelma. Harmittaa, että ”Eternal” on jäänyt pimentoon.

6. Universal Monsters (2016) 

Melkein puolivälistä listaa löytyy viimeisin The 69 Eyesin albumi ennen tässä kuussa julkaistavaa ”West Endiä”. ”Universal Monstersin” kappaleet tuntuvat jäävän vaaralliselle ”ihan ok”-tasolle. Ainoa kappale, joka on jäänyt niin sanotusti elämään, on ”Jet Fighter Plane”. Eivät ne muutkaan albumin kappaleet kuten ”Black Bird Pie” tai ”Stiv & Johnny” ole missään nimessä huonoja. Ne eivät vain jotenkin iske samalla tavalla. ”Universal Monsters” sisältää ehkä enemmän turvallista rock n’ rollia kuin pelottavaa, mutta romanttista, gootti-meininkiä.

5. Wasting The Dawn (1999)

”Wasting The Dawn” on The 69 Eyesin ensimmäinen albumi, jossa tulee esiin yhtyeen goottimainen puoli. Vaikka värikkäät vaatteet ovatkin vaihtuneet mustiin, kuuluu biisien taustalla sama rock-into. Albumin nimikkokappale on ehdottomasti yksi yhtyeen parhaimmista kappaleista. Se on kappale, joka aiheuttaa vieläkin kylmiä väreitä. Muuten albumilla ei ole samanlaisia koukkukappaleita. “Wasting The Dawnin” ja muutaman muun uskomattoman upean kappaleen kuten ”Lay Down Your Arms, Girlin” ansiosta ”Wasting The Dawn” -albumi ylsi listalla kuitenkin näinkin korkealle.

4. X (2012) 

Sijalla neljä on The 69 Eyesin kymmenes albumi ”X”, joka sisältää kymmenen ainutlaatuista kappaletta. Suuressa osassa albumin kappaleista on Jyrki 69:lle, ja miksei kenelle tahansa sydämensä särkeneelle, tärkeät lyriikat, mikä jotenkin myös välittyy kappaleista. Voisi luulla, että tämän teemaiset kappaleet aiheuttaisivat myötähäpeää ja ”gringeä” oloa, vaan ei! Vaikka kappaleissa käsitelläänkin henkilökohtaisia asioita, ei meininki kuitenkaan eskaloidu liian äklöksi. Musiikillisesti ”X” sisältää monia potentiaalisia uusia The 69 Eyes -klassikoita kuten ”Tonight” tai ”Red”.

3. Blessed Be (2000) 

“Blessed Be” on jälleen yksi askel kohti goottirockia. Vuotta aikaisemmin julkaistuun ”Wasting The Dawniin” verrattuna ”Blessed Be’llä” on synkempi tunnelma. ”Blessed Be’n” voi nähdä jopa välikappaleena tai eräänlaisena alkusoittona ennen varsinaista mestariteosta. Se nimittäin ennakoi sitä, mitä ”Blessed Be’n” jälkeen julkaistu “Paris Kills” tulee tarjoamaan. Albumilla on myös yksi kaikkien aikojen The 69 Eyes -lempikappaleeni, ”Brandon Lee”. ”Blessed Be” sisältää myös muita vahvoja biisejä, jotka ovat jääneet elämään Helsingin vampyyrien settilistoille. Niistä esimerkkeinä ”Gothic Girl” ja ”The Chair”. Albumilta löytyy valitettavasti myös sellaisia kappaleita, joita ei vain pysty sietämään. ”Wages of Sin”, ”Stolen Season” ja ”Graveland” ovat juurikin sellaisia kappaleita.

2. Devils (2004) 

Hopealle päätyi ”Devils”. ”Devils” on albumi, josta oma The 69 Eyes -fanitukseni sai alkunsa. Vaikka albumin julkaisusta onkin jo kulunut 15 vuotta, on jokainen kappale selvinnyt ajan puremasta paremmin kuin loistavasti. ”Devilsin” laadusta kielii myös se, että albumin kolme klassikkoa soi edelleen melko tasaiseen tahtiin radiossa: ”Devils”, ”Lost Boys” ja ”Feel Berlin”. Albumilta löytyy myös vähän vähemmälle hypetykselle jääneitä kappaleita, jotka ovat minulle todella tärkeitä: ”Sister of Charity”, ”August Moon”, ja ”Beneath the Blue”, jossa vierailee Ville Valo. Huolimatta siitä, että ”Devilsillä” on oma erityinen paikka sydämessäni, hävisi se tällä kertaa taiston ”Paris Killsille”.

1. Paris Kills (2002)

“Crashing High”, “Dance d’Amour”, “Betty Blue”, “Forever More”, “Still Waters Run Deep”, “Radical” – tarvitseeko enempää sanoa?! “Paris Kills” sisältää melkoisen liudan The 69 Eyesin klassikkobiisejä, jotka aiheuttavat tämän The 69 Eyes -fanin silmäkulmaan pienen kyyneleen. Vaikka näiden biisien kuulemisesta olisi kulunut kymmenen vuotta, muistuvat kappaleiden sanat ja muut elementit heti mieleen. Voi tätä nostalgiapärinää!

Kun aloin kirjoittaa tätä artikkelia, olin melko varma, että listan ykköspaikan on ansainnut ”Devils”. Kun kahlasin lopulta kaikki albumit läpi ja saavuin ”Paris Killsin” kohdalle ja ”Crashing High” alkoi soida… Siinä kohtaa meinasivat vaihtua ykkös- ja kakkospaikat keskenään. Viimeistään ”Radicalin” kohdalla oli kuitenkin pakko tehdä päätös: kyllä, tällä kertaa ”Paris Kills” vie ykköspaikan. ”Paris Kills” on loistava esimerkki siitä, mitä The 69 Eyes on: synkät riffit yhdistettynä Jyrki 69:n matalaan ääneen luovat loistavat olosuhteet uskomattomalle albumikokonaisuudelle. Siksi ”Paris Kills” päätyi ykköspaikalle.

Tulevan ”West End” -albumin maistiaiset ovat olleet varsin vakuuttavia, enkä malta odottaa, että pääsen kuulemaan koko albumin. Vuoden 2018 Tuskan-keikkaa todistaneena on pakko todeta, että Helsingin vampyyrit on todella kovassa tikissä, eivätkä juhlavuosi ja uusi albumi ole varmastikaan hiljentäneet yhtyeen tahtia. Vielä viimeisiksi (kuuluisiksi) sanoiksi: suurenmoiset ja synkät onnittelut 30-vuotiaalle The 69 Eyesille!

Kirjoittanut: Tia Salmela

Kommentoi julkaisua