Tupla-albumi, jonka sisältö pysyy korkeatasoisena alusta loppuun – arviossa Overheadin perjantaina julkaistava ”Telepathic Minds”

Harvan albumin kansikuvan voi todeta olevan tyrmäävän mielenkiintoinen, mutta Overheadin ”Telepathic Minds” -pitkäsoiton kohdalla on niin. Kansikuvassa komeileva mystinen, hieman ulkoavaruuden asukkaan oloinen hahmo vangitsee huomion niin karmivien silmiensä kuin salaperäisen olemuksensa puolesta. ”Telepathic Minds” vangitsee huomion myös itse musiikilla, joka on kiintoisa sekoitus vanhan koulukunnan progressiivista rockia moderneilla vivahteilla.

Kotimainen Overhead ei ole ehkä suurelle yleisölle tuttu nimi, mutta yhtye on niittänyt mainetta aina Keski-Eurooppaa myöten. Vuonna 1999 perustettu kotimainen rock-yhtye on julkaissut tähän päivämäärään mennessä viisi studioalbumia, ja ”Telepathic Minds” näkee päivänvaloa perjantaina. Erityisen tuoreimmasta pitkäsoitosta tekee se, että yhden albumin sijasta kyseessä on tuplajulkaisu. Kuuntelijoille se tarkoittaa sitä, että luvassa on puolentoista tunnin verran progressiivista rockia.

Puolentoista tunnin kesto ei saa progressiiviseen rockiin vihkiytyneitä säikähtämään, eikä syytä olekaan huoleen. Vaikka ”Telepathic Minds” sisältää useamman pitkän kappaleen, on Overhead onnistunut luomaan kokonaisuudesta hyvin soljuvan ja helposti kuunneltavan, mikä ei tosin tarkoita sitä, että kappaleet olisivat yksinkertaisia tai jotenkin vaatimattomia. Pitkäsoiton kappaleet ovat luonteeltaan pääasiassa seesteisiä, harmonisia ja rentoja, joita kuunnellessa mieli suorastaan leijailee. Kun kappalelistakin on vielä rakennettu oivallisesti, on kuuntelukokemus entistä sulavampi. Kaksiosaisesta ”Ghosts From The Future” -teoksesta on mukava siirtyä reippaampiotteiseen ”Sail Across The Universeen”. Sama ilmiö tapahtuu myös toisella albumilla, jossa viisiosaista nimikkokappaletta seuraa neljän minuutin kestoinen ”Tuesday That Never Came”.

Soljuvan, lähes leijailevan äänimaiseman lisäksi Overheadin ulosantia rikastuttavat niin vokalisti-huilisti Alex Keskitalon laulu kuin huilunsoitto. Solistin ääni taittuu hienosti aina mahtipontisesta kajauttelusta melankoliseen vaikerointiin. Huiluosuuksien takia hienoisilta Jethro Tull -vivahteilta ei voi välttyä ”Telepathic Minds” -albumia kuunnellessa, mutta huiluosuudet eivät kuitenkaan leimaa Overheadia brittiyhtyeen kopioksi. Yhtye on käyttänyt huiluosuuksia harkiten, ja sen äänimaisema on hyvin eri tyylinen kuin Jethro Tullilla.

Tupla-albumit ovat ideoina hyvin kunnianhimoisia, ja siksi niissä piilee oma riskinsä. Asetelma herättää väistämättä kysymyksen, pysyykö laatu korkealaatuisena, kun musiikin määrä kasvaa? ”Telepathic Minds” -albumin kohdalla on helppo todeta ”kyllä”. Tupla-albumi on alusta loppuun saakka korkeatasoinen ilman notkahduksia. Kertaistumalta tupla-albumin kuuntelu saattaa hieman puuduttaa, mutta kahdessa osassa ääniteet ovat todella toimivia. Erityisesti jälkimmäiselle osalle päätyneet raskaammat sävellykset antavat hienon kontrastin ensimmäisen albumin lennokkaisiin kappaleisiin. ”Telepathic Minds” -albumin perusteella ei tarvitse ihmetellä, miksi Overhead on herättänyt vuosien saatossa kiinnostusta aina Keski-Eurooppaa myöten. Kyseessä on selvästi kokenut ja visionäärinen yhtye, joka taitaa upeasti soljuvan, harmonisen progressiivisen rockin luomisen.

Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/overheadband

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen