Tupla-arvostelussa Ninetyfive50:n EP:t ”Mastermind” ja ”Conclusions”

Kuva: Osmo Lassila

Vuonna 2014 perustettu melodista death/groovemetallia soittava Ninetyfive50 julkaisi jo viime vuoden puolella uuden EP:n, joka kantaa nimeä ”Conclusions.” Edellinen EP ”Mastermind” on julkaistu pari vuotta aiemmin ja sain nyt kunnian arvostella ne molemmat. Levyt ovat täynnä aggressiivista uhoa ja rouheaa soundia, jotka ainakin itseeni uppoavat todella mallikkaasti.

Bändi tuli minulle tutuksi valitettavasti vasta viime vuoden puolella, vaikka se onkin ollut toiminnassa viitisen vuotta. Tutuksi bändi tuli kun mieheni huusi kuntosalin toisesta päästä, että ”hei kuunteles tällainen bändi kuin Ninetyfive50” ja minähän kuuntelin. Ja voi perkele kun kuulostikin hyvältä. Siitä asti olen kuunnellut heitä säännöllisesti ja janonnut lisää materiaalia. No nyt sitä sain jälleen ja tämäkin uusi EP kuulostaa todella hyvältä.

Luulen bändin olevan vähän tuntemattomampi aika monelle, mutta suosittelen tätä kyllä ihan jokaiselle.  ”Mastermind” oli kova aloitus ja ”Conclusions” hyvää jatkoa sille. Eikä muutenkaan ihan turhasta bändistä ole kyse, voittihan se pronssia vuonna 2016 järjestetyssä Emergenza Festival-bändikilpailussa ja kitaristi Jaakko Suomalainen valittiin silloin finaalin parhaaksi kitaristiksi.

Olen vähän epäuskottava tässä metalliskenessä, koska en ennen tätä ole omistanut yhtäkään fyysistä levyä varmaan kymmeneen vuoteen. Kuuntelen aina kaikki suoratoistopalveluista enkä ole kokenut tarvitsevani levyjä (vielä) mihinkään. Mutta nyt kuin sain molemmat EP:t käsiini samalla kertaa ja pääsin niitä kuuntelemaan ihan oikeasta soittimesta, niin olihan se hieno kokemus. Ja varmaan naapuritkin arvostivat.

No mutta takaisin asiaan, sanotaas pari sanaa ensimmäisestä teoksesta ”Mastermind”. Se on helvetin hyvä. Mielestäni ehkä vähän parempi kuin tuo uudempi, mutta en lähde näitä kahta kuitenkaan sen enempää vertailemaan keskenään, koska molemmat toimii kokonaisuutena todella hyvin. Samantyylistä meininkiä kuitenkin molemmat ovat ja mitään uusia temppuja kumpikaan levy ei tarjonnut. Tämän levyn kovimpia helmiä ovat ”Beauty and the Beast” ja ”Match Made in Hell.”

10/10

Kappalelista:

1. Take A Bow
2. Mastermind
3. Match Made in Hell
4. Beauty and the Beast

Toisen EP:n aloittava ”Circle Pit” on nimensä mukaisesti taattua pittimateriaalia, jota kuunnellessa pystyin päässäni kuvittelemaan hienon pitin muodustuvan. Bändi onkin tunnettu ilmeisen energisistä livevedoistaan. Biisi on taattua äijämateriaalia, mutta hyvällä tavalla. Oma suosikkini uudelta levyltä on toinen kappale ”They Are Here”, koska siinä oli mielestäni mielenkiintoisimmat riffit ja tarttuvin soundi. Toisaalta taas kaikki tämänkin levyn biisit ovat todella hyviä ja ihan jokaista kuuntelee mielellään. Pidän laulajan Mikko Rossin äänestä, koska siitä saa jotakuinkin selvää, mutta se ei ole todellakaan mitään kovaa kiekumista, mitä en voi sietää ollenkaan. Mukavan synkkää ja raffia, niin kuin koko bändin tuotanto muutenkin. Kolmas tuotos ”Know Your Place” on levyn uhkaavin ja siitä huokuu sellaista henkeä, ettei pidä hyppiä toisten silmille ettei vaan käy köpelösti. EP:n päättää hienosti jollain tapaa kaunis kappale ”Again”, joka on vähän erilainen aiempaan tuotantoon verrattuna. Yhden pisteen miinustin siitä, että jotain uutta jäin kaipaamaan ja olisin toivonut sen tapahtuman tällä toisella EP:llä.

9/10

Kappalelista:

1. Circle Pit
2. They Are Here
3. Know Your Place
4. Again

Kokonaisuudeksi bändi saa molemmista levyistä yhteensä 9½, mikä on todella kova. Toivon bändille menestyksekästä uraa ja kovia keikkoja ja toivottavasti joskus saadaan kuulla lisää ihan pitkäsoiton muodossa. Itse olen menossa heitä todistamaan livenä kesällä Lahdessa järjestettävässä Lahti Metal BBQ-tapahtumassa ja innolla odotan. Heilutetaan tukkaa sitten siellä!

Bändi:

Laulu: Mikko Rossi
Kitara: Jaakko Suomalainen, Lassi Kuusela
Basso: Aki Pommelin
Rummut: Jukka Reinikainen

Ninetyfive50 Facebookissa

 

Kommentoi julkaisua