Turhankin tuhti annos melodista death metalia – arviossa Semblantin ”Vermilion Eclipse”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 5.6.2022

Brasilialainen Semblant julkaisi tänä keväänä neljännen pitkäsoittonsa, jolla yhtye välittää kuulijoille väkevää ulosantiaan tunnin verran. Extreme metalin ja melodisen death metalin maastoissa liikkuva Semblant ei ole säästellyt itseään, vaan antaa kuulijoille runnomista koko rahan edestä.

Naisvokalistit eivät ole nykypäivänä enää poikkeuksellinen ilmiö metal musiikin saralla, mikä onkin hyvä. Moni yhtye erottuu edukseen taidokkaan solistin ansiosta, ja naispuoleiset vokalistit jäävät helpommin mieleen ainakin omalla kohdallani. Sama koskee myös kokoonpanoja, joista löytyy sekä nais- että miessolisti. Tällaisista yhtyeet ovat harvemmassa, ja mieleeni tulevat ensin Amaranthe, sekä kotimaiset Noumena ja Hanging Garden. Vaikka kaksi jälkimmäistä profiloituvatkin tyylinsä puolesta lähelle Semblantia, erottuu brasilialaisyhtye silti suomalaisyhtyeistä ulosantinsa puolesta, joka lähentelee paikoin Scar Symmetryä.

Semblant luottaa ulosannissaan kytevästi alkaviin kappalerakenteisiin. Sävellyksistä löytyy ilmavuutta, joka on miellyttävää vastapainoa murskaaville riffeille sekä Sergio Mazulin murinoille. Oman tärkeän lisänsä kokonaisuuteen antaa tietenkin vokalisti Mizuho Lin, jonka kaunis, heleä ääni antaa täydellisen kontrastin Mazulille. Ja vaikka Linin ääni loistaakin kevyemmissä lauluosuuksissa, kuulostaa hänen laulunsa vakuuttavalle myös vihaisemmissa tulkinnoissa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kuten aiemmin jo totesin, Semblant ei ole säästellyt itseään neljännellä pitkäsoitolla. Albumi runnotaan liikkeelle vakuuttavasti ja ”Purified”-kappaleella raotetaan kaihoisampaa antia. ”The Human Eclipse” lukeutuu myös pitkäsoiton kevyempään osastoon, joka toimii hyvänä alustuksena melankoliselle ”Somber Concern” -teokselle. Sen jälkeen meno äityykin entistä brutaalimpaan suuntaan, johon ”veren perinnöt” (eli kahdeksas ja kymmenes kappale) antavat perspektiiviä progressiivisilla vivahteillaan.

”Vermilion Eclipse” on väkevä ja kiehtova kokonaisuus, siitä ei pääse mihinkään. Ilmavat, aggressiiviset teokset ovat innostavaa kuultavaa ja kahden vokalistin kombinaatio toimii erittäin hyvin. Siksi onkin harmi, ettei albumi toimi kokonaisuutena niin hyvin kuin sen soisi. Pitkäsoiton puolenvälin jälkeen kuunteluinto on koetuksella, kun aggressiivisia kappaleita kaadetaan toinen toisensa tärykalvoille. Kappaleet eivät solju toisensa perään, vaan alkavat puuduttamaan samankaltaisuudellaan. Edes ”Legacy Of Blood” -teokset eivät pelasta levyn loppua, vaikka ne tuovatkin instrumentaalisempaa painotetta. Kokonaisuutena ”Vermilion Eclipse” on liian geneerinen, jotta sen jaksaisi kuunnella vaivatta alusta loppuun, mutta pienempinä erinä pitkäsoitto toimii todella hyvin.

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen