Turku Saatanalle II @ Klubi, Turku 21.-22.2.2014

Turkulainen Metallihelvetti on kunnostautunut keikkojen järjestäjänä todella aktiiviseen tilaan, ja helmikuisena hiihtolomaviikonloppuna luvassa oli kahden illan verran black metallia ”Turku Saatanalle” -otsikon alla. Niinpä siis Kaaoszinenkin edustus tälläsi itsensä Turun Klubille, olihan paikalle saatu Suomen black metal -eliitti.

Perjantain karvaan jääkiekkotappion jälkeen olikin sopivaa lähteä nuolemaan haavojaan Klubille, jossa bakkanaalit avasi hyvinkääläinen Sawhill Sacrifice, joka on pikku hiljaa hiipinyt mukaan suomalaisen bläkkiksen kultakaartiin. Bändi olikin oiva valinta näiden palvontamenojen avaajaksi ja heitti perusvarman keikan, vaikka Klubi nyt ei varsinaisesti vielä pursunut porukkaa. Viime vuonna hienon debyyttinsä julkaissut Sawhill Sacrifice on selvästikin saanut myös live-soittoonsa keikkojen myötä sellaista otetta, että bändiltä voi odottaa perusvarmaa keikkaa. Tällainen saatiin kuulla myös Turussa. Keikalla nähtiin myös vierailevia tähtiä ainakin yhden biisin aikana, kun ekstravokalisteiksi kipusivat Azaghalin Narqath sekä mm. Hautakammiossa vaikuttava Grim666.

Aikataulu Klubilla oli kuitenkin tiukka, ja seuraavaksi lauteille saatiin hiukan edellistä bändiä enemmän levyjä tahkonut Alghazanth, joka sekin julkaisi viime vuonna loistavan ”The Three-Faced Pilgrim” -levyn. Tämän levyn myötä nämä Jyväskylän veikot tuntuvat saaneen taas uutta potkua keikkailuunsakin, ja Turussa saimme todistaa todella loistavaa keikkaa, joka toimittajanretkun muistiinpanojenkin mukaan oli yksinkertaisesti ”vitun hyvä”. Voiko tätä sen tyhjentävämmin enää sanoa? Vajaan tunnin vetäisy oli sellaista tykitystä alusta loppuun, että siinähän meinasi väkisinkin bläkkisfani käydä hymyilemään!

Viimeistään perjantain kolmas bändi toi sen Saatanan lopullisesti Turkuun, kun Klubin otti haltuunsa Horna. Bändin esiintyminen sai aikaiseksi enemmänkin hyväksyvää hyminää yleisössä, ja ainakin itseni täytyy sanoa, että tämän pumpun keikalta on harvoin tarvinnut poistua tyytymättömänä. Esimerkiksi viime elokuussa Oslon Bunker-festareilla Horna pesi kyllä monet Norjan nimet mennen tullen. Ja kylläpä vain maittoi meno myös Turku Saatanalle -tapahtumassa, nimittäin bändi veivasi niin tykkisetin, että pää lähti jo väkisinkin nytkytään entistä enemmän. Pienenä erikoisuutena keikalla kuultiin Baddingin ”Tähdet, Tähdet”, joka ei ehkä ensimmäisenä tulisi mieleen black metal -iltamissa. Mutta hyvinhän tuo yllätyksellisyydessään toimi. Illan voittajaksi nostaisin perjantain kohdalla ehdottomasti nämä konkarit! (Rudi)

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Glorior Belli joutui kohtaamaan Ranska-angstini ja todistamaan poistumistani paikalta, joten annetaan Kristianin kertoa siitä oman kantansa: Ranskalaiset patonginmussuttajat veivasivat nautinnollisesti, mutta yleisön harveneminen Hornan jälkeen latisti varmaankin monen tahon tunnelmaa. Bändi kuuluu kategoriaan ”levyllä parempi kuin livenä”, koska odotukset olivat suuremmat kuin tarjonta. Liian inhimillinen look oli melkeinpä puutteellinen kaikkien corpsepaint-rituaalien jälkeen, joten sopimattomuuden tunnetta oli ilmassa. Oli joka tapauksessa eksoottista roudata ulkomaista osaamista tänne Suomen kolkkaan, joten pisteitä siitä hyvästä. Vielä ei ole kehittynyt mielipidettä siitä, josko näitä menisi toisenkin kerran katsomaan. No, eipä lentänyt kuvauskarsinassa verta päälle. (Kristian)

Lauantaina olympiajääkiekossakin kävi paljon paremmin kuin edellisenä päivänä, joten juhlamielellä pelipaikoille! Klubin Kolon puolella näytettiin ennen keikkojen alkua hiljattain DVD-myyntiin tullut ”Loputon Gehennan Liekki” -dokumentti, johon itse ehdin tutustua jo aikaisemmin. Tämän takia emme pitäneet kiirettä paikan päälle, mutta kun dokkarin loppumetreillä tulimme paikalle, tuntui väkeä jonkin verran olevan jo paikalla. Kristianin mukaan Azazelin johtohahmo Lord Satanachian avautumiset ”Loputon Gehennan Liekki” -dokumentissa piristivät joka tapauksessa kummasti black metal -elitistien alkuiltaa Tovin verran jouduimme vielä alakerran puolella odottelemaan live-puolelle pääsyä, ja heti alussa huomasi, että lauantai oli vetänyt paikalle ainakin hiukan perjantaita enemmän väkeä.

Lauantai-illan aloitusaktin kohdalla luki viimeiseen päivään saakka mystisesti ”Special Ceremony”, kunnes paikan täytti ”Hvis Lyset Tar Oss”. Tästä pystyi hiukan krapulainenkin pää tuumaamaan, että luvassa saattaisi olla jotakin Burzumiin viittaavaa. Tilaisuutta varten koottu ryhmä esittikin lauantai-illan aluksi tämän mystisen levytyksen 20 vuoden takaa. Erityispropsit täytyy antaa bändin vokalistille, joka mielestäni veti keikan aivan loistavasti. (Rudi) Tämä olikin sitten ”once in a lifetime” -kokemus, toista ei tule. Onneksi jotkut olivat tätä todistamassa, Count Grishnackh olisi voinut tykätä. (Kristian)

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Seuraavaksi lauantai-iltaamme ilostuttamaan nousi Sacrilegious Impalement. Bändin viimevuotinen ”III – Lux Inferia” nousi ainakin itselläni vuoden parhaimmistoon, mutta jostain syystä nyt tuntui, ettei keikka oikein lähtenyt. Iso osa keikasta tulikin vietettyä merkkaritarjontaan tutustuen, ja levyhyllyä tuli taas hiukan täydennettyä. (Rudi) Kristian puolestaan tykkäsi kovasti: Koko tapahtuman paras veto, enough said. Lahden mörköilijät myrkyttivät ilmapiirin alati muuttuvilla kappaleillaan ja saatanoivat aggressiivisesti suurella sydämellä. Viisi henkilöä onnistui täyttämään lavan mustanpuhuvalla tunnelmalla, verellä ja kuolemalla. Helvetillinen Valo ei sammu. (Kristian)

Sargeist oli yksi niitä harvoja tämän saatanallisen tapahtuman bändejä, joka ei viime vuonna julkaissut uutta tuotantoa. Mutta eipä tämä live-meininkiä tuntunut yhtään haittaavan. Bändillä on selkeästikin oma, vannoutunut kuulijakuntansa, ja yleisön puolellakin nautinnon pystyi kokemaan täysillä. Hieno, omalla tavallaan nihilistinen veto!

Lauantai-illan omalta osaltani räjäytti Baptism, jolta en odottanut mitään suuria. Osasyynä tähän on se, että viimekeväinen Oslon keikka ei jättänyt suuria tunteita mieleen. Mutta niinpä vaan tuli ja täräytti ehkä jopa koko tapahtuman kovimman rituaalin tiskiin. Soitto oli tiukkaa, meininki oli sopivan uhkaavaa ja fiilis juuri sellainen, mitä tiukalta black metal -seremonialta pitää odottaakin! Lord Sargofagian oli live-bändinsä nokilla juuri sopivan perkeleellinen, ja kaiken kaikkiaan musiikki loi tällä keikalla kuulijalle nautinnollisen kokemuksen. Vihatkaamme toisiamme!

Turku Saatanalle -tapahtuman päättäjänä sai toimia suomalaisen black metallin kummisetä Impaled Nazarene, ja bändi tekikin sen varmalla ja tiukalla otteella. Viime vuosien aikana tämän bändin keikan on saanut aivan liian usein nähdä ulkoilmassa ja aivan liian harvoin klubiolosuhteissa, joten Turun Klubin keikka on pelkkää perkeleellistä hunajaa mielelle.  Bändi on ymmärtääkseni työstämässä uutta levyäkin, ja mielelläänhän näiltä miehiltä jo uuttakin tuotantoa kuulisi. (Rudi) Ainakin meininkiä löytyi. Muutamat virheilyt koko orkesterin kesken häiritsi, mutta yleisö näytti tykkäävän. Luttisen ääni ei ihan riittänyt, paitsi riipaisevissa falseteissa onnistuttiin hyvin. Ei ihan parasta antia, mutta kyllähän tuota oli kiva katsella, saivat he laitettua vähän ”paskaa” naamallekin. Kaoottista. (Kristian)

Ansioituneesti suoriutunut viikonloppu jätti mieleen hyytävän synkän muiston, joka tulee pysymään mielessä vielä pitkään. Sisätilafestivaalin järjestelyt toimivat, kolmatta vastaavaa on siis ilo odottaa. Eli jos paikalle päästetään, olemme siellä varmasti myös vuonna 2015. Hatunnosto niille, jotka sen ovat ansainneet.

Täältä löydät lisää kuvia tapahtumasta.

Teksti: Rudi Peltonen ja Kristian Kankare
Kuvat: Kristian Kankare

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy