Turmion Kätiloiden MC Raaka Pee kertoo aivoinfarktistaan – lue haastattelun ensimmäinen osa
Kanta-Hämeen Muistiyhdistyksen ”Musiikki parantaa aivoterveyttä”-kampanja on saanut tänäkin vuonna mukaansa merkittäviä suomalaisia musiikkialan vaikuttajia ja artisteja. Yksi kampanjassa mukana olevista bändeistä on Turmion Kätilöt, joka on tällä hetkellä yksi suosituimmista suomeksi laulavista metallibändeistä. Turmion Kätilöiden solistilla Petja Turusella (MC Raaka Pee) on omakohtaista kokemusta aivojen toimintaan vaikuttavasta sairaudesta sekä lähiomaisen muistisairaudesta. Kanta-Hämeen Muistiyhdistyksen haastattelussa MC Raaka Pee.
Osa 1: Jäljet on tulleet jäädäkseen, ruho rutosta sinertää
Joulukuussa 2012 saimme lukea lehdistä, että suomalainen metallitähti on sairastunut vakavasti. Mitä silloin tapahtui?
– Olin rakennustöissä (kuten kaikki metallimiehet). Mulla oli niskat kipeät, koska muutama viikko aiemmin olin lyönyt pääni kattotuoliin. Kaaduin perseelleni ja ilmeisesti niskat retkahtivat tässä tällissä. Olin hiomassa vanhainkodin lattioita. Koko aamun oli ollut heikko ja pahoinvoiva olo. Yhtäkkiä alkoi maailma pyöriä ja heittelehtiä päässä. Menin polvilleen ja koitin olla pyörtymättä. Kohtaus meni ohi. odotin vielä siinä ruokatuntiin asti ja lähdin sitten kotiin ja suoraan nukkumaan. Nokosten jälkeen olo oli parempi.
– Kuitenkin näössä oli vikaa. Huomasin, että tekstiä lukiessa näkökentästä puuttui osia. Varsinkin television tekstin lukemisessa sen huomasi hyvin. Hakeuduin seuraavana päivänä hoitoon ja minulle määrättiin migreenilääkettä ja loppuviikko sairaslomaa. Lepäilin sen viikon ja seuraavalla viikolla olikin jo keikka toisen bändini 2 Times Terrorin kanssa.
– Keikkailtana minulla koski takaraivoon ja käveleminen tuntui oudolta. Tuntui kuin olisi ollut laivassa ja askel vietti vasempaan. Olin ottanut päivän mittaan muutaman siiderin, joten siitäkään se ei voinut johtua. Keikan aikana menetin tasapainoni enkä pysynyt jaloillani. Keikka keskeytyi tähän minun osaltani ja paikalle kutsuttiin ambulanssi. Minulle tehtiin perustutkimukset, jonka jälkeen minut saatettiin hotellihuoneeseen odottamaan vaimoani, joka laulaa kyseisessä bändissä.
– Aamulla kävely oli yhä haparoivaa ja minua huimasi. Menin seuraavana päivänä lääkäriin ja minulle määrättiin samaa migreenilääkettä jatkuvana kuurina sekä viikko sairaslomaa. Seuraavalla viikolla minulle tuli uusi kohtaus, tällä kertaa kotona. Olin valmistautumassa Turmion Kätilöt -keikalle lähtöön. Se homma jäi pahasti kesken. Tunsin polttavan kuuman aallon vyöryvän takaraivoani pitkin kohti otsaa. Vasemmasta kädestäni hävisi tunto enkä taaskaan pysynyt jaloillani. Kylmä hiki kaatui päälle. Vaimo soitti ambulanssin, jolla minut vietiin sairaalaan.
Mainos päättyy
– Tällä kertaa minut kuvattiin ja aivoistani löytyi neljä infarktia, joista kaksi olivat vanhempia. Minut otettiin sisään sairaalaan. Valitettavasti minusta ja tilastani ei tiedetty osastolla. Sain syödä ja juoda normaalisti, eikä minulla ollut muitakaan rajoitteita määrätty. Seuraavana yönä sainkin uuden kohtauksen, joka johti teho-osastolle. Myöhemmin todettiin, että minulla oli niskanikamavaltimon repeämä ja verta oli vuotanut ajukoppaan (aivot savon murteella).
Miten perheesi reagoi sairauteesi?
– Linda Turunen (vaimo): Ennen vuotta 2012 aivoinfarkti oli vain vilahtava sana lehden sivulla, joka tulikin pysyvästi arkeemme tuon vuoden jälkeen. Pelottava asia joka tappaa, ainakin melkein.
Mainos päättyy
L: – Sairaalassa ollessa informaation saaminen oli lähestulkoon mahdotonta, en tiedä eikö uskallettu puhua vai eikö ollut mitään sanottavaa, koska kukaan ei tiennyt miten käy.
L: – Niistä päivistä lähtien pelko on ollut läsnä useastikin. Taudin aiheuttama väsymys ja huimaus vaikuttaa usein siihen, miksi isi ei pelaa jääkiekkoa tai kiipeä korkealle puuhun. Olemme varsinkin pariskuntana opetelleet uudelleen kommunikoimaan, koska toisella ei välttämättä leikkaa niin hyvin kuin ennen. Vaihdetaan kuskia, kun silmät ei enää näe liikennemerkkejä. Pyrin olemaan takapiruna muistamisen suhteen ja muistuttamaan asioista, jotka tahtovat unohtua. Tämä oli asia, joka kosketti meitä ja sen sijaan, että miettisimme miksi, mietimme kuinkas päin tänään ollaan.
MC: – Paha tuohon on mennä mitään lisäämään.
Mainos päättyy
Mistä sait apua? (Sairaalan, Kelan yms. toiminta suhteesi?)
– Minun täytyi tukeutua sairaalan sosiaalihoitajaan. Minulle myönnettiin ensimmäisen vuoden ajaksi sairasloma, joka jatkui siitä kuntoutustukena. En olisi osannut toimia oikein monissa tilanteissa. Hakemuksiani ja tukiani hankaloitti suuresti se, että olin toiminut ennen sairastumistani yrittäjänä. Sain mm. työeläkeyhtiöstä kielteisen päätöksen kuntouttamisestani, koska työtulo ei täyttynyt. Nostin yel-maksuani sairastumisvuonna, mutta valitettavasti kuluvaa vuotta ei työtuloihin lasketa. Yrittäjyys karsi monia tuen piirejä pois. Ensimmäisinä vuosina virastoasioiden hoitaminen tapahtui sosiaalihoitajan kanssa. Hän hoiti myös tarvittavat puhelut. Kiitos heille kärsivällisyydestä.
Olitko kuntoutumassa jossain yksikössä? Millaisia kokemuksia jäi mieleesi?
– Minua kuntoutettiin aluksi Neuronissa kuukauden ajan. Sain siellä oman huoneen. Pyysin vaimoa tuomaan läppärin, matkakoskettimet ja kitaran. Nauhoitin joka päivä ja joskus meni aika myöhään. Sairaalassa minulla oli sama setti kun pääsin osastolle. Onneksi huonetoverit eivät ihmetelleet sen kummemmin. Kaikki oltiin siinä vähän kuutamolla. Neuronissa oli tosi mukava henkilökunta. Tunsin, että minun henkilökohtaiset tarpeet otettiin huomioon ja minua kuunneltiin. Takaraivossa on kuitenkin tunne, että kuntouttavinta tuolla jaksolla oli säveltäminen. Onneksi minulle suotiin siihen mahdollisuus.
Työstit Technodiktator-albumia sairaalassa ollessasi. Teit jopa oman studion sairaalayksiöösi. Onko joku tietty biisi kyseiseltä levyltä, joka kuvaa parhaiten sitä ajanjaksoa?
– Minulla oli pakottava tarve tuolloin tehdä vielä ainakin pari biisiä. Epäilin, että en esiinny enää koskaan. Niitä tehtiin kuin viimeisiä. Sairaalassa syntyi kappaleen ”Jalopiina” ensimmäinen versio. Se oli siinä mielessä erikoinen kappale, että se täytyi tehdä yhdellä silmällä ja muutama minuutti kerrallaan. Jos toisen silmän avasi, näkyi kaikki vähintään kahtena. Usein tunne oli kuin olisi katsonut kaleidoskooppiin. Neuronissa valmistui ”Pyhä maa” sekä hyvä kourallinen demoja. En muista mitkä kaikki niistä päätyi levylle. Neuronissa saikin nauhoittaa rauhassa. Siellä mulla oli kitarakin mukana.
Miten muut Kätilöt suhtautuivat tilanteeseesi? Entä muut bändit?
– Eikö lie bändin jätkät lähteny lomalle. Yhteydenpito alkoi kyllä heti kun pystyin näkemään ja kirjoittamaan. 2 Times Terror ei ollut silloin aktiivisimmillaan. Muusikkopiirit on Suomessa kuitenkin melkoisen pienet. Aika paljon oli tsemppilukemista puhelimessa ja somessa joka suunnasta.
Mainos päättyy
Millä tavoin sairaus vaikuttaa tällä hetkellä elämääsi?
– Numeraaliset tehtävät ja kirjoittaminen on nykyään erittäin hankalaa. Normaalisti muutaman minuutin juttu vie nykyisin ainakin triplaten aikaa. Tähän haastatteluun vastaaminenkin kesti minulta neljä tuntia. Toivottavasti oikolukija ei joudu sairaslomalle. Hämäränäkö on erittäin huono ja esimerkiksi autolla ajaminen pimeässä on vaikeaa. Nämä kirkkaat kevätkelit tekevät myös omat temppunsa. Pitääkin muistaa ostaa aurinkolasit. Muuten tulee huono olo. Huimauksen ja väsymyksen vuoksi pitää päästä päivän aikana usein lepäämään. Tykkäsin ennen saunomisesta, mutta nykyään se on epämukavaa toisen puolen tunnottomuuden vuoksi, kroppa menee sekaisin kun toinen puoli ei tunnista kuumaa. Toiseen silmään jäi Hornerin syndrooma, joka aiheuttaa päänsärkyjä. Se jäi se silmä vähän silleen ”lurpottamaan”.
Huono muisti tuo epävarmuutta ja kotoa lähteminen vaatii paljon asioiden tarkastamista. Välillä on päiviä, että ei oikein ole aloitekykyä yhtään mihinkään. Vaaratilanteita aiheutui alkuun varsinkin kaatavan huimauksen ja tuntopuutosten vuoksi.
Minulle jäi vasen puoli kaulasta alaspäin tunnottomaksi. En tunne leikkaavia tai pistäviä esineitä iholla. Kylmä vihloo ja kuumaa ei tunne. On siinä plussaakin. Tatuoinnin ottaminen ei tunnu miltään. Ennen minulla ei ollut yhtään. Nyt aika reilusti, mutta vain vasemmalla puolella.