Turmion Kätilöt / Pain, 17.10.2012, Virgin Oil@Helsinki
”Wednesday is all right for drinking”, voisi joku huudahtaa, kun nämä sankarit päättivät aloittaa yhteisen “Kidneys To The Limit” -kiertueen Helsingin Virgin Oilista. 10 päivää täyttänyt tyttäreni piti huolen siitä, ettei edellisenäkään yönä tarvinnut juuri nukkua, aamulla valokuvaaja perui sairastumisen takia tapahtumaan osallistumisensa – joten anteeksi amatöörikuvaus – ja mikä lie mr. Peter Tägtgrenkin piti treffata jo ennen keikkaa haastattelun merkeissä.
Tästä kaikesta huolimatta ja kahvin voimalla lähdin taistelemaan Virgin Oilin täpötäyteen saliin. Yleisöä oli nimittäin paikalla jopa yllättävän paljon ottaen huomioon, että jokin toinen hupiprojekti W.A.S.P. konsertoi läheisessä Circuksessa samaan aikaan. Ja taistelua se oli lähinnä siinä mielessä, että kuvaaminen ilman erillistä kuvausaluetta täydessä Virgin Oilin salissa on helvetin kivaa. Päästyäni tavoitteeseen kahdesta onnistuneesta kuvasta päätinkin sessioni sloganiin ”Vittu, mä vihaan ihmisiä”. Anteeksi vaan kaikille, joita tönin ja häiritsin.
Mutta mennäänpäs sitten itse asiaan, sillä tapahtumassa esiintyi muutama bändikin. Moni ihmetteli jo ennen kiertueen alkua, miksi ruotsin ylpeys Pain soittaa kiertueella niin sanotusti lämmittelijänä, mutta käsittääkseni tämä oli ihan yhtyeiden kesken sovittu järjestely. Ja toisaalta, jos molemmille on tarjota lähes yhtä pitkä esiintymisaika, niin onko tuolla niin väliäkään? Ainakin Virgin Oil nimittäin todisti sen, että jo niin sanottua ”lämppäriä” katsomaan oli saavuttu sankoin joukoin.
Mainos päättyy
Painin startatessa noin puoli tuntia aikataulusta myöhässä yhdellä tunnetuimmista kappaleistaan ”Same Old Song” oli tunnelma suorastaan katossa. Ennakko-odotukset keikasta olivat kaikkea muuta, sillä sain ”nauttia” yhtyeen tulevasta ”We Come In Peace”-dvd:stä kotona muutaman päivän ajan, mutta käytännössä sen katsominen oli hetkittäin silmän vaihtamista toiseen. Tavallaan en ymmärrä näiden live- dvd:iden julkaisua ollenkaan, jos sounditkin miksataan jälkikäteen siihen malliin, että konsertti kuulostaa melkein playbackinä vedetyltä ja liveshow on äärimmäisen olematon. Paikan päällä livenä katsottuna Pain oli kaikkea muuta: kaikkien pussisilmähevareiden herra ja hidalgo Peter Tägtgren yhtyeineen jyräsi ilmoille Painin parasta materiaalia, kun setissä soivat mm. ”Dancing With The Dead”, ”Dirty Woman”, ”On And On” sekä loistavan show’n päättänyt ”Shut Your Mouth”. Koska henkilökohtaisesti itselläni menee tuo Painin uudempi materiaali valtaosin yli ymmärryksen, niin oli mukava nauttia etenkin noista vanhemmista helmistä. Ja vaikkei Pain vieläkään varsinaisesti sen suurempaa liveshow’ta tarjonnut, oli yhtyeen esiintyminen yllättävän pirteää, etenkin Peterin esiintyminen pakkopaidassaan oli hyvin viihdyttävää katsottavaa.
Pienen hengähdystauon jälkeen olikin Savon omien kalakukkojen vuoro tulla lavalle. ”Suolainen Kapteeni” viritti yleisön semmoiseen vauhtiin, että allekirjoittaneen kamerakin kävi taas vaihteeksi kertaalleen lattialla. No, siitä viis, viihtymäänhän tänne oli tultu! Setissä kuultiin niin vanhempaa materiaalia, mm. ”Verta Ja Lihaa”, kuin uudempaakin matskua, kuten ”Grand Ball”, ”Ihmissixsixsix” sekä loistavan illan päättänyt ”Vedetäänkö Vai Ei?” . No, kyllähän siellä totta vie vedettiin, jotkut meistä ihan kaksin käsin. ”Minä Määrään” -kappaletta mukaillen Turmion Kätilöt sananmukaisesti määräsi tänä iltana.
Pienen pieni pettymys illasta jäi suuhun siinä mielessä, että mitään ennakkoon odotettua suurempaa erikoisuutta ei lavalla nähty kummankaan yhtyeen kohdalla; tiedä sitten, mitä herrat keksivät loppukiertueella. Ehkä voisivat vaikka opettaa Peteriä lausumaan Turmion Kätilöt kunnolla keskellä lavaa tai jotain muuta yhtä järkevää? Alkoholinkulutuksessa ei kiertueella kuulemma kuitenkaan kauheasti nirsoilla, mutta mikäs siinä, jos on hauskaa. Ja hauskaahan meillä Virgin Oilin illassa oli.
Mainos päättyy
Tapahtuman järjestelyt toimivat tällä kertaa loistavasti, eikä suurempia ruuhkia näkynyt. Tosin hiukan ihmetyttää nykyinen Helsingin ytimen klubien hinnasto, kun keskikaljatuopista saa maksaa jopa yli 6 euroa! Tällä tavalla saa lahjakkaasti karsittua maksavia asiakkaita paikan päältä, sillä harvalla on varaa notkua keikoilla useampana iltana kuukaudessa. Allekirjoittanut keräileekin voimiaan ja mastercardilleen lisää rahaa aina marraskuulle asti.
Teksti & kuvat: Riku Mäkinen
