Turussa nautittiin sellorockin sävelistä – Apocalyptica ja Wheel Logomossa

Apocalyptica

Torstaina 12.3. oli vielä iltapäivällä pieni epätietoisuus siitä, peruttaisiinko Apocalyptican ja Wheelin musisoinnit Turun Logomossa valtiovallan suositusten mukaisesti. Järjestelyt oli Turussa kuitenkin saatu sellaiseen malliin, että illan konserttia ei päädytty perumaan. Päätin siis lähteä suunnitelmieni mukaisesti kohti Suomen Turkua, samalla kun pohdin mielessäni, että onkohan tässä mahdollisesti viimeiset livemeiningit vähään aikaan.

Vallitseva sää Turussa oli hyvin sateinen ja tuuli vihmoi, mutta saapuessani Logomoon minut otti vastaan lämmin ja iloinen henkilökunta. Huolimatta siitä, että Facebookissa moni oli halukas luopumaan lipuistaan, paikalle saapui kuitenkin ihan mukavasti väkeä. Koronakammolle ei siis antauduttu täysin.

Keikkaillan avasi kotimainen Wheel-yhtye progressiivisella metallillaan. Bändin jäsenet saapuivat lavalle tyylilleen uskollisena, huput pään yli vedettynä. Tosin jo ensimmäisen kappaleen loppupuolella kitaristi JC Halttusen huppu lensi niskalle ankaran moshauksen mukana. Myös yhtyeen basisti Aki Virta näytti olevan energiaa täynnä; hän otti aktiivisesti yleisöön yhteyttä ja yritti saada permannolle kerääntynyttä väkeä mukaan fiilikseen.

Aki Virta, JC Halttunen & Santeri Saksala, Wheel

Kuunnellessani Wheeliä ja erityisesti brittilaulaja James Lascellesin ääntä havahduin yhtäkkiä siihen, kuinka hänen laulutyylinsä muistutti aika ajoin erästä syvästi kaipaamaani artistia, Chester Benningtonia. Wheelin potentiaalia olen saanut todistaa jo aikaisemmin livenä, ja mielestäni kyseinen yhtye oli Apocalypticalta loistava valinta mukaan kiertueelle.

James Lascelles, Wheel

Wheelin setin jälkeen menin käymään merchandise-pisteellä, jossa jututin Kaaoszinen valokuvaajaa Teemu Kivekästä. Hän tokaisi minulle, että pitäisikö ostaa Apocalyptican kiertuepaita, sillä siitä saattavat loput paidalle painetut keikat peruuntua. Ja valitettavan oikeassa hän olikin, sillä myöhemmin Apocalyptica tiedotti loppujen tämän kevään keikkojen siirtyvän ensi vuoden puolelle. Harmi, kun en ostanut kyseistä paitaa.

Oli illan pääesiintyjän vuoro. Apocalyptica aloitti keikkansa kappaleella ”Ashes of the Modern World”, joka on myös tänä vuonna ilmestyneen ”Cell-0”-albumin avausraita. Kappaleen tunnelma vei välittömästi kuulijat mukanaan. Itsekin suljin välillä hetkeksi silmäni, ihan vain keskittyäkseni sellojen upeisiin säveliin.

Eicca Toppinen, Apocalyptica

”Hyvää iltaa Turku!”, aloitti Eicca Toppinen spiikkinsä ja jatkoi: ”Me ollaan Apocalyptica, ja tää on todennäköisesti viimeinen konserttimme tänä vuonna.” Toivon ja uskon, että tuo lausahdus ei pidä täysin paikkaansa, sillä torstai-iltaisen keikan jälkeen odotan vieläkin enemmän Helsingin jäähallissa tämän vuoden marraskuussa järjestettävää suurta showta.

Toppinen kertoi, kuinka yhtye ei ole koskenut kymmenen vuoden takaiseen ”7th symphony” -albumiin pitkiin aikoihin, sillä viime vuosien keikat ovat lähinnä pyörineet Metallican kappaleiden selloilla soitetuissa versioissa. Tämän jälkeen yleisölle tarjoiltiin Toppisen mainitsemalta albumilta upea kappale ”At the Gates of Manala”, joka kieltämättä on instrumentaalista sellometallia kauneimmillaan.

Apocalyptica

Nothing Else Matters” -biisin soidessa lavalla päätti permannolla puolestaan yksi katsoja vetää kappaleen lyriikat kovaa ja korkealta. Ei, se en ollut minä. Laulu ei ihan yltänyt James Hetfieldin tasolle, mutta ainakin monella kuulijalla oli hymy korvissa.

Ilta oli tullut siihen vaiheeseen, että oli aika kutsua lavalle mukaan ihan oikea laulaja. Yllätykseksi mikrofonista vastasi lavalla jo aiemmin illalla laulanut Wheelin James Lascelles. Yllätys tämä oli varsinkin siksi, että hän ei ole ollut kertaakaan aikaisemmin Apocalyptican solistina. Ensimmäisenä Lascellesin vetämänä kappaleena kuultiin ”I’m not Jesus”. Toivottavasti tuo kappale tullaan vielä joskus kuulemaan livenä Corey Taylorinkin laulamana.

Perttu Kivilaakso, Apocalyptica

Yleisö pääsi todistamaan myös Apocalyptican uran toistakin ”first time ever” -hetkeä, sillä Turussa kuultiin ensiesitys maaliskuun alussa julkaistusta kappaleesta ”Live or Die”, joka on tehty yhteistyössä Sabatonin Joakim Brodenin kanssa.

Viimeisenä kappaleena ennen encorea kuultiin Metallica-cover ”Seek & Destroy”. Perttu Kivilaakso soitti selloaan välillä maaten selällään lavalla, samalla kun Paavo Lötjönen puolestaan flirttaili katsojille sellonsa kanssa. Yleisön joukossa eturivin pari pitkätukkaa innostui moshaamaan ankarasti mukana. Ilta oli kaikin puolin ilmeisen onnistunut.

Perttu Kivilaakso & Paavo Lötjönen, Apocalyptica

Raikuvien, pitkien aplodien jälkeen oli encoren aika. Ensimmäisenä Apocalyptica soitti ”Cell-0”-albumin päätösraidan ”Beyond the Stars”, jonka jälkeen lavalle saapui vielä kerran mukaan James Lascelles laulamaan kappaleen ”I Don’t Care”. Näiden kahden biisin jälkeen Toppinen totesi, että koska yleisössä on selkeästi klassisen musiikin ystäviä, soitetaan lopuksi iltasatuna laulu peikoista. Lavalla alkoi Lötjösen ja Kivilaakson leikittely klassisen musiikin tunnettujen kappaleiden lyhyillä pätkillä, kunnes Edvard Griegin sävellys ”I dovregubbens hall”, eli tutummin ”Hall of the Mountain King” lähti kunnolla käyntiin. Kappaleen jälkeen lähes kaksituntinen todella upea keikka oli tullut päätökseen.

Pääset tästä katsomaan lisää upeita kuvia illasta.

Teksti: Harri Kuulas
Kuvat: Teemu Kivekäs

Kommentoi julkaisua