Turusta isketään suoraan sydämeen: arvostelussa Sisin-yhtyeen ”Isku Sydämeen”
Vuonna 2012 turkulainen Sisin julkaisi pienen levykäisen nimeltään ”Alkusoitto”. Nyt viisi vuotta myöhemmin yhtye on julkaissut debyyttialbumin, joka kantaa nimeä ”Isku Sydämeen”. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää…
Ensimmäisen iskun suoraan sydämeen tarjoaa ”Mantra”, joka ei turhaan pyytele anteeksi, vaan saattelee kuuntelijan suoraan itse asiaan. Heti kappaleen alkaessa tulee mieleen, että eikö tällaisia yhtyeitä ole jo aika paljon – ehkä jopa liikaakin. Sisin kuitenkin tarjoaa omanlaisen soundinsa, joka vaatii tarkkaa keskittymistä.
Kun albumin avauskappale ”Mantra” vaikutti enemmän Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen ja Maj Karman yhteiseltä lapselta, niin raidalla kaksi oleva ”Tragedia” muistuttaa enemmänkin Mokomaa – ainakin kitarariffien puolesta. Metallipuolta edustavat rankat säkeistöt, kun taas rokkipuolta hoitaa melodiset kertsit, minkä huomaa varsinkin ”Tragediassa”, joka on ehdottomasti yksi tämän albumin timanteista.
Mainos päättyy
Raidalla kolme oleva ”Vaienneen Maan Portit” jatkaa mokomamaisten kitarariffien ilosanomaa tuomatta mitään uutta, järisyttävää sisältöä albumille. Seuraavana kuultava ”Isien Perintö” muistuttaa myös Mokomaa, mikä näkyy tällä kertaa enemmänkin kertsin sanoissa, joista tulee mieleen ”Sydänjuuret”. Myöskin ”Isien Perintö” on ”Tragedian” ohella yksi tämän albumin kohokohdista.
Raidalla viisi oleva ”Harhakulkutie” katkaisee vihdoin ja viimein ”Mokoma-putken”, mutta vain hetkeksi, kun taas ”Sisin Ajatus” palaa takaisin mokomakertseihin. Molemmat kappaleet kuitenkin toimivat luonnollisena jatkumona tämän albumin alkupäälle, vaikkakin ne noudattavat albumilla tutuksi tullutta kaavaa.
Tähän asti ”Isku Sydämeen” on tarjonnut tasaista metallimeininkiä, kunnes saavutaan raidalle numero seitsemän. ”Nimesi Sointuun” -kappaleen intro tarjoaa noin puoli minuuttia kestävän hengähdyksen, ja taas palataan jo totuttuun mättäämiseen. Muuten kyseinen kappale on jälleen vanhan toistamista eri paketissa.
Mainos päättyy
Raidalla kahdeksan oleva ”Unohduksien Rajalla” on siitä ristiriitainen kappale, ettei siitä ensikuuntelulla jäänyt oikein minkäänlaista mielikuvaa, vaan se tuntuu hukkuvan muiden albumin kappaleiden sekaan. Onneksi kuitenkin toisella kierroksella jää jo pieni muistikuva siitä, millainen kappale se on.
”Uusi Maa” esittelee Sisin-yhtyeen rauhallisemman puolen, joka kuitenkin jää pysyvästi raidalle yhdeksän. ”Uusi Maan” jälkeen kuullaan ”Määränpäätön”, joka on puolestaan vastakohta edelliselle kappaleelle. Myös ”Kahdesta Pahasta” jatkaa tätä aggressiivista meininkiä – kunnes saavutaan kyseisen kappaleen kertsiin, josta paistaa Mokoma läpi. Kuitenkin jollain kierolla tavalla melodisen poppikertsin sekoittaminen metallimöngerrykseen toimii.
Viimeinen isku sydämeen saa sydämen pysähtymään, kun albumin viimeisenä kappaleena kuullaan ”Sydän Pysähtyy”. Tämä radioystävällinen kappale jättää kuuntelijan sanattomaksi sekä hyvän mielikuvan koko albumista. Jos aiot kuunnella vain yhden kappaleen tältä albumilta, se on tämä!
”Isku Sydämeen” kiteyttää hyvin sen, mitä saadaan, kun sekoitetaan suomirockia ja suomimetallia keskenään. Koko albumi sisältää tasaista mättäystä ensimmäiseltä raidalta viimeiseen, mutta ehkä tämän tyyliselle yhtyeelle sopii tällainen tyyli sen sijaan, että joka toinen kappale olisi slovarinynnyilyä. Yhtyeen oma soundi on kuultavissa tältä albumilta, mutta se tarvitsee aikaa muhiakseen ja kehittyäkseen. Uskon, että tämä yhtye vielä murtaa läpi suuren yleisön keskuuteen.
7 / 10
Kappalelista:
1. Mantra
2. Tragedia
3. Vaienneen Maan Portit
4. Isien Perintö
5. Harhakulkutie
6. Sisin Ajatus
7. Nimesi Sointuun
8. Unohduksien Rajalla
9. Uusi Maa
10. Määränpäätön
11. Kahdesta Pahasta
12. Sydän Pysähtyy
Kirjoittanut: Tia Salmela
