Tuska-fiilikset vaikka väkisin – millainen lauantai olisi voinut olla?
Raportointi melkein oikeasti tapahtuneesta Tuskasta jatkukoon. Bodom After Midnight pitää sisällään niin paljon suomalaisen metallin historiaa ja monenlaisia jännitteitä, että sitä on vaikea hahmottaa uutena bändinä. Eikä se siltä oikein kuulostakaan. Kyllä ne kuljetut kilometrit sieltä välittyvät, mutta myös se rutinoituminen, joka mahdollistaa rentoutuneen ja vapautuneen esiintymisen. Mukana tulee Daniel Freyberg, ja kokoonpanossa on sellaisia nimiä kuin Paradise Lostissakin vaikuttava Waltteri Väyrynen sekä Santa Cruzista tuttu Mitja Toivonen. Eihän se sama ole kuulla Bodom-tykityksiä tältä kokoonpanolta, mutta ei kyllä millään tavalla huonokaan. Lavan edustalle saadaan äkkiä pyörimään melkoinen mylly.
Oranssi Pazuzu ja Radiopuhelimet ovat jo saatelleet hyvin Tuskan toiseen päivään. Ensimmäinen enemmänkin kalustoon kuuluvana, mutta silti sopivasti hämmentävänä, ja Radiopuhelimen konkarit juuri sopivanlaisina yllättäjinä metallifestarilla. Molemmilla on sellaista mainetta ja kunniaa skeneissään, että osa on selvästi tullut paikalle lähinnä niiden vuoksi.
Mainos päättyy
Tähän väliin sattuu myös jo Tuska-perinteeksi sattunut kohtaaminen ylitsevuotavan ystävällisen, erittäin puheliaan ja kovasti päihtyneen keskieurooppalaisen (usein belgialaisen) metallifanin kanssa, joka on aivan loputtoman liekeissä kaikesta. Tässä välissä pari bändiä jää näkemättä kulttuurien kohdattua ja kännisen keskieurooppalaisen saatua myös itäsuomalaisen ulos kuorestaan. Taas kerran tulee puhuttua ne samat ”mitä teidän suomalaisten vesijohtoveteen laitetaan, kun täällä syntyy tällaista musiikkia” -jutut. On mukavaa, ja meinaa keskustelun tuoksinassa kaljakin nousta päähän. Toisen päivän onnellisuuden kannattelemana tie vie Jinjerin keikalle. Jossain soi Mokoma, jota yllättävän moni jaksaa vielä kuuntelemaankin mennä ihmisvirran suunnasta päätellen.
Jinjer on kovasti hehkuteltu poppoo, jonka näkeminen kiinnostaa kovasti ja joka ei sitten kuitenkaan ihan pääse oikeuksiinsa festarikeikalla. Pitäisi päästä näkemään se keskisuureen saliin, jossa tunnelma olisi sopivasti iso, mutta intiimi. Erityisesti se pitäisi päästä näkemään kotikentällään siellä, mistä päin Ukrainaa se nyt tuleekaan. Metalcore ei yleensä kiinnosta, mutta tässä on jotain.
Olin pitänyt Baronessia tyhjänpäiväisenä poppoona ja ihmetellyt, kun muusikkokaverit sitä hehkuttelivat, mutta sitten satuin kuuntelemaan. Onhan se kova! Hiukan keskiluokkaiseen ja keski-ikäiseen vivahtavaa, mutta erittäin laadukasta ja iskevää. Toimii kuin häkä tällä kuvitteellisella Tuska-lavalla ja tulee toivottavasti oikeastikin nähtäväksi.
Tässä raportissa mainituista yhtyeistä Oranssi Pazuzu, Mokoma, Jinjer ja Bodom After Midnight nähdään Tuskassa 2021.