Tuska-lauantai synnytti taianomaisen illuusion, joka oli totta – Tuskan festariraportti 2/3

Tuska 2023 on juhlittu, tuoden yhteen yhteensä 63 000 festivaalikävijää. Tämä kävijäennätys kertoo rakkaudesta metallimusiikkiin, joka voi paremmin kuin koskaan. Festarikeikkojen lisäksi Tuska oli panostanut oheisohjelmaan tuoden mukanaan Tuska Expon ja ja Tuska Forumin. Sadekuurojen leimaava lauantai synkisti ehkä taivaan Suvilahden yllä, mutta synkkyys ei millään muotoa tavoittanut festarikansan mieliä.

Turmion Kätilöt

Lauantaina edellisen päivän maitohapot olivat enää discopallon kimmellyksessä tykyttävä muisto, kun kuopiolainen industrial metal -yhtye Turmion Kätilöt tarjosi mitä mainioimman päivädiscon. Alkuvuodesta uuden ”Omen X” -albumin julkaisseen yhtyeen settilista piti sisällään pinnalla olevaa tuoreempaa tuotantoa, kuten ”Sormenjälki” ja ”Gabriel”. Myös traagisen koskettava ”Isä Meidän” kuultiin lauantaina Tuskan päälavalla. Kyseinen veto sai ainakin allekirjoittaneen nieleskelemään liikutuksen kyyneliä, jota kappaleen koskettavuus saa joka kerta aikaan.

Tuskan yleisö näytti ettei ole tehty sokerista, vaikka melkoista herkuttelua Turmion Kätilöt alusta loppuun mukana olevalle, sadeviittoihin kietoutuneelle, yleisölle tarjoilikin. Keikan loppupuolella sade alkoi hellittää ja kevyesti leijailevat saippuakuplat lipuivat yleisömeren yläpuolella ”Sikiön” tahtiin. Tästä oli oli hyvä aloittaa toinen festaripäivä.

Orbit Culture

Ruotsalainen melodeath -yhtye Orbit Culture oli itselleni etäisesti tuttu yhtye, jonka viime vuoden John Smith Rock Festival -veto herätti mielenkiintoni yhtyeen musiikkia kohtaan. Säntäsin lauantaina Tuskan täydelle telttalavalle jatkamaan siitä, mihin minun ja yhtyeen taival viime kesänä oli jäänyt. Yhtyeen musiikki on tunnepitoisesti ja melodisesti monipuolista. Tämä monipuolisuus tavoitti Tuskan yleisön aina teltan perälle asti. Tästä kiitoksena yleisöstä kajahti täysin spontaanit aplodit yhtyeelle keskellä kappaleiden synnyttämää tunnelmointia. Keikan tunnelma tiivistyi loppua kohden jättäen hyvän mielen ja hymyn huulille. Keikan sykähdyttävin hetki tiivistyi ”Redfog” -kappaleeseen, jolloin tunnelma roimahti kuumasta lähes polttavalle tasolle.

Swallow The Sun

Ruotsalainen Orbit Culture oli lämmitellyt telttalavan aina dynaamisesta raivosta karuun kauneuteen, mikä oli mitä ihanteellisin lähtökohda suomalaisen doom metal -yhtyeen Swallow The Sunin nousuun Tuskan lavalle. Tämän loputtoman lohduttomuuden sanansaattaja ja hiipuvan liekin varjelija onnistui unenomaisen tunnelman luonnissa intiimillä telttalavalla täydellisesti, olematta missään kohtaa kuitenkaan unelias. Tämä keikka oli kuin uni, josta ei halunnut herätä. Siitä piti huolen klassikot kuten ”Falling World” ja ”New Moon”. Kyseiset kappaleet ovat kulkeneet mukanani niin elämän epätoivon hetkissä, kuin intohimon tyrskyissä. Nämä kappaleet nostattavat muistoja niin albumilla kuultuna, kuin livenä nautittuna. Yhtenä keikan tähtihetkenä voi pitää ”Moonflowers” -albumilta tuttua kappaletta ”Woven Into Sorrowt:ta”, jonka aikana yleisö mylvi rakkauttaan yhtyeen musiikkia kohtaan. Tämä oli kaunista.

Motionless In White

Lauantai-ilta oli päälavan juhlaa, jonka aloitti yhdysvaltalainen Motionless In White. Yhtyettä voitiin pitää yhtenä festivaalin odotetuimpina esiintyjinä. Vaikka yhtyeen tuotanto oli itselleni täysin vieras, sai yhtyeen energinen lavashow allekirjoittaneen hytkymään iloisesti puolelta toiselle heti alkutahdeista lähtien. Tällä keikalla oli kansainvälinen meininki. Yhtyeessä yhdistyy sympaattinen poikabändimäisyys, mikä solahtaa metalcorelle tyypilliseen äänimaailmaan jopa pelottavan saumattomasti. Yhtye jakoi pyytettömästi rakkauttaan yleisölle. Tämä kulminoitui vokalisti Chris Cerullin jakamiin ruusuihin, jota ilmiömäinen Tuskan yleisö tavoitteli nappaamaan ilmasta sadekuuron kastellessa onnellisen festariyleisön.

In Flames

Sadekuurojen leimaava lauantai-ilta synkisti taivaan Suvilahden yllä, mutta synkkys ei millään muotoa tavoittanut onneksi festarikansan mieliä. Ruotsalainen metallijätti In Flames valloitti päälavan Suvilahden pimenevässä illassa saaden kaiken arvostuksen puolelleen. Keikalla koettiin niin uusinta dinosaurusten kuolemisesta sukupuuttoon kun pitissä riehunut vihreä dinosaurus koki karvaan kohtalon. Tämä ilmoista tyhjentynyt metallimusiikin ystävä levätköön nyt rauhassa raadeltujen uimalelujen hautausmaalla. Myös laittomat ilotulitteet kauppakeskus Redin läheisellä katolla olivat ajoitettu keikalla niin sopivasti kappaleiden väliin, että tapahtumaa piti melkein tarkoin suunniteltuna varasuunnitelmana lavashowsta uupuneelle pyrotekniikalle. Kaikkea tätä kommentoi vokalisti Anders Fridén omalle sympaattiselle tyylilleen uskollisena.

In Flamesin esiintyminen Tuskan päälavalla oli vapautunut, mukaansatempaava ja aika ajoin nostalginen. Vokalisti Anders Fridén on ottanut tulkintaansa mukaan pesunkestävää katu-uskottavuutta, mikä piristää vanhoja klassikoita. Klassikoista puheenollen, yhtyeen ”Only For The Weak” -veto aiheuttaa kylmiä väreitä ja hykerryttävää innostuneisuutta varmasti vielä ensi syksynäkin. Veto oli maaginen ja aiheutti crowd surffing -aallon, jolloin ainoat, joita tuli sääliksi olivat Tuskan järjestyksenvalvojat, joita en ole nähnyt kerralla niin paljon milläkään festivaaleilla. Tämä aallokko selvitettiin ammattimaisella määrätietoisuudella, mistä kiitos Tuskan ammattitaitoiselle järjestyksenvalvonnalle, joka toi vankkumattoman turvallisuuden tunteen tänäkin vuonna.

VV

Tuska-lauantain sinetöi karismaattinen Ville Valo, joka kiertää tänä kesänä lukuisia festivaaleja, taitelijanimellään VV, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. VV:n päätyminen Tuskan päälavalle aiheuttaa spekulointia, kun otetaan huomioon herran intiimit lavajärjestelyt. Oma mielipiteeni on, että esimerkiksi Tuskan telttalava olisi tuonut tarvittavaa intiymyyttä VV:n lavashowhun, sillä lauantaina VV:n massiiviset valotolpat blokkasivat puolet päälavan kapasiteetista. Erikoinen ratkaisu, mikä palveli suurta yleisömäärää.

VV:n keikkaa Tuskassa voidaan pitää jonkinlaisena linkona aikakoneessa. Settilista piti sisällään VV:n soolotuotannon lisäksi tulkintoja HIMin klassikoista kuten ”Join Me” ja ”The Funeral Of Hearts”. Kun näiden klassikoiden väliin solahtaa sooloalbumin nimikkokappale ”Neon Noir”, voi hetkittäin pysähtyä miettimään, mitä aikakautta nyt eletään. Tämä nykypäivän ja menneisyyden sekasorto on ihanteellisen ajaton, mikä synnyttää taianomaista illuusion, joka on kuitenkin totta – hassua.

Tuskan yleisössä oli hienoa nähdä tuttuja kasvoja HIMin ajoilta, sekä löytää uusia tuttavuuksia. Osa tuttavuuksista oli matkannut Tuskaan pitkänkin matkan takaa. Aikakoneen linkouksessa tuo sama yhteenkuuluvuuden tunne ei ollut hiipunut, päin vastoin; juttu jatkui siitä mihin tarinointi oli saattanut jäädä Helldonessa vuosimallia nokian 3210. Lisänä tarinointiin toi VV:n soolotuotannosta Suomen ensi-iltansa saanut ”Baby Lacrimarium”, jota ei oltu kuultu aiemmin livenä Suomessa.

Tuskan väki järjesti lauantaina alkuiltapäivästä mediaväelle mielenkiintoisen pressikierroksen, jossa päästiin kurkistamaan kirjaimellisesti kulissien taakse päälavalla Turmion Kätilöiden keikan aikana – näky yleisöön oli aivan päätähuimaava!. Tuskan toimitusjohtajan Eeka Mäkysen johdattama kansainvälinen pressiväki pääsi kuulemaan myös legendaarisen juontajan, Heta Hyttisen hauskoja muistelmia Tuskan 20-vuotisen taipaleen varrelta. Kierroksella käytiin kuulemassa myös Tuska Expon järjestelyistä sekä lopuksi oli mahdollisuus kysellä vapaasti Tuskaan liittyvistä asioista niin ikään Mäkyseltä itseltään Tuska Forumin tiloissa.

Teksi: Ilona Pakarinen ja Katri Asikainen

Kuvat: AJ Johansson, Kai Lukander ja Pasi Eriksson