Tuska raportoidaan, oli festaria tai ei – mitä melkein oikeasti tapahtui?

Fanit – Tuska 2019.

Tuska on täällä taas. Melkein oikeasti. Suoraan ysäriltä lavoille ponnahtanut nu metalin merkkipaalu Korn saa varmasti jengin liikkeelle ja kattaus on muutenkin kova.

Vähemmän tautisessa maailmassa olisin nyt Suvilahdessa sorakentällä paahtumassa, mutta nyt on tyydyttävä siihen, mitä on. Kirjoitan tätä fiilikseen päästäkseni avoimella sorakentällä kaukana varjosta, enkä tietenkään juo vettä, vaan kaljaa. Olen pyytänyt tuttuja pyyhkäisemään välillä tästä ohi, että pölyä nousee ja vähän yskittää. Kuumuuden, epäsäännöllisen syömisen, nestehukan ja korvien soimisen yhteisvaikutus tuottaa lähes aidontuntuisia hallusinaatioita keikoista. Tuska 2020 -tunnelmiin pääsee kyllä, kun on uskossa vahva.

Deafheavenin hipsteribläkkis on vastoin puhdasoppisen mustan metallin perinteitä erittäin kesäistä kuunneltavaa, ja se onkin houkutellut paikalle yllättävän paljon porukkaa. Taannoin Tavastialla tuntui, että keikka ei päässyt ihan kunnolla käyntiin, mutta nyt tyypit ovat kevyemmällä, irtonaisemmalla ja samaan aikaan intensiivisemmällä otteella liikkeellä. Pseudonihilistinen synkeys yhdistettynä kenkien tuijotteluun vapauttaa riittävän osan huomiosta tuopin kallisteluun ja ympärilleen tähystelyyn, että oisko täällä tuttujakin. Mutta kukapa tutuistani kuuntelisi Deafheavenia, kun minäkään en sitä oikein alkuinnostuksen jälkeen jaksa. Teltasta miksaustolpan lähettyviltä löytyy silti viihtyisä, varjoisa paikka nojailla ja vilkuilla vähän sinne päin. Erittäin mukiinmenevää.

Insomnium. Kuva: Iina Ryynänen

Sitten joensuulaislähtöiselle rakas, oman kylän poikien Insomnium saa luvan näyttää, että se taannoinen, vähän lässähdykseksi jäänyt Kerubin keikka oli poikkeukseksi jäänyt notkahdus bändin nousujohteisessa matkassa. Tuskaan kitaristi Ville Frimankin on saanut järjesteltyä itsensä paikalle, vaikka kiirettä pitää muissakin hommissa. Tuoreimmalta ”Heart Like a Gravelta” on rakennettu settilistan pääosa ja se on aivan oikein. Koska se levy on ihan saakelin hyvä. Insomnium näyttää todella tarvinneen ”Winter’s Gaten” kaltaisen, kokeilevamman tempauksen löytääkseen itsensä kunnolla uudestaan. ”Valediction”, ”Pale Morning Star”, ”Neverlast” ja muut ovat ehtineet hioutua yleisön päissä haastavista uuden levyn biiseistä tutuiksi ja turvallisiksi. Ja tulee sieltä tietenkin lopuksi se ”Mortal Share”, jota ei tälläkään kertaa jakseta miljoonan veivaamisen jälkeen vetää kovin huolellisesti. Tunnelmasta ja päihteistä päihtynyttä yleisöä ei haittaa.

Lost Society – Tuska 2019.

Lavariehumisen kovimpana kaartina aloittanut Lost Society on rauhoittunut jonkin verran niin esiintymisessään kuin musiikillisesti. Kappaleet ovat keränneet matkalta mukaansa sekä sävellyksellistä kunnianhimoa että sopivan sipaisun Amerikkaa. Se kuulostaa hyvältä – etenkin livenä – ja lopulta keikasta muodostuu iloisen energinen. Keikan aikana käy ilmi, että eivät ole circle pitit ja wall of deathitkaan kuten ennen. Kaatuneita nostetaan pystyyn ja toisista huolehditaan sekoilun lomassa. Se umpikänninen ohjataan ystävällisesti sivummalle itseään ja muita vahingoittamasta. Tunnelma on lämmin muutenkin kuin helteen vuoksi.

Gefle Metal Festival 2017

Amon Amarthin keikkaan tultaessa alkaa konkretisoitumaan se, että trooppisella kelillä ei viina riitä pitämään nestetasapainoa yllä, ja vaikka jengi kiskoo vettä, ei sekään enää tässä vaiheessa pelasta. Teatraalinen viinkinkimetalli ei välttämättä sovi täydellisesti tunnelmaan, mutta uskollisimmat pysyvätkin uskollisina, ja bändi saa pyöriteltyä kokoon hyvät juhlat. Itse ihmettelen tätä larppaamista puolikuolleena sivummalta ja odottelen sitä Kornia. Pieni kaiherrus takaraivossa muistuttaa, että muun muassa Eluveitie olisi pitänyt käydä myös kuulemassa. Siellä olisi päässyt olemaan kunnolla folkpäissään.

Korn on tuulahdus suoraan ysäriltä, koska itse en ole vähintään 20 vuoteen seurannut bändin touhuja. Päällä on bändin t-paitakin ihan niiden aikojen muistoksi, kun koulusta saattoi saada kenkää Korn-paidan pitämisen vuoksi. Tiettävästi bändi on edelleen kova muillekin kuin nostalgikoille, ja siksi keikka kiinnostaa. Onnekkaasti tästä voidaan leikata siihen todellisuuteen, jossa Korn tulee Suvilahteen 2021.

Kommentoi julkaisua