Tuttua ja turvallista – HIM Tavastialla 31.12.2015

him1HIMin Tavastia-klubilla soittamien uudenvuoden keikkojen kutsuminen perinteeksi alkaa olla melko kulahtanutta. Yhtyeen faneille tapahtuma on jo sen tason itsestäänselvyys ja pakkomielle, että 70 euron hintalapulla varustetut piletit myytin jälleen kerran hetkessä loppuun. Vaikka fanit ja keikanjärjestäjät Juhani Merimaa etunenässä saivatkin haluamansa, ei Helldone-festivaalin kehittyminen lämminhenkisestä perinnetapahtumasta ilmiöksi ja lipunsaajien statussymboliksi välttämättä ole yksinomaan hyvä asia.


atthehollowHIM
illä on ollut tapana kutsua isännöimilleen kekkereille itselleen mieleisiä ja usein valtavirrasta poikkeavia lämppäreitä. Tällä kertaa yleisön virittämisestä vastasi helsinkiläinen At the Hollow, joka esiintyi muun muassa viime kesän Tuska-festivaaleilla. Minkään yksiselitteisen muotin kautta yhtyeen musiikkia on vaikea määritellä, mutta psykedeelinen, pelkistetty ja ahdistava ovat ainakin osuvia sanoja kuvaamaan At the Hollown ulosantia. Laulaja-kitaristin lisäksi rytmiryhmään kuului soittajat kontrabassolle ja perkussioille, jotka eivät ole niitä kaikkein tavanomaisimpia kapineita rockbändien arsenaalissa. Kolmikon 45-minuuttinen setti oli alusta loppuun ehtaa tunnelmointia, jota johti Kalle Koon kaihoisat laulutulkinnat. Yleisö oli esityksen suhteen sen verran hereillä, että viimeisen kappaleen uhkaavan loppurymistelyn päätteeksi aplodit pauhasivat salissa lähes yhtyeen musiikkia äänekkäämmin.

Kellon lähestyessä vuoden vaihtumista sali pimeni, ja lavalle asteli odotetusti itse Juhani Merimaa, joka lähtölaskennan ja samppanjasuihkun myötä toivotti juhlaväelle hyvää uutta vuotta ja HIMin tervetulleeksi estradille. Myös yleisö otti suosikistaan kopin setin avanneesta ”Buried Alive By Love” -rymistelystä alkaen, ja tunnelma säilyi positiivisena koko keikan ajan. Varsinaisilta suvanto- ja huippukohdilta vältyttiin, mutta pientä draamaa sentään saatiin aikaiseksi, kun Ville Valo joutui kahteen otteeseen viheltämään pelin poikki yleisössä virinneen nahistelun vuoksi. HIMin keikoilla käyneet tietävät tämän varsin tutuksi ilmiöksi, joten onko yhtyeen live-esityksessä jotakin, joka saa ihmisten päät liian pyörälle, vai onko Valo vain tavallista herkempi puuttumaan havaitsemiinsa väärinkäytöksiin?

him4Ulkomusiikillisista ohjelmanumeroista palattiin kuitenkin pian normaaliin päiväjärjestykseen, ja kaikille tutut hitit kuten ”Poison Girl”, ”Your Sweet Six Six Six”, ”Pretending”, ”Killing Loneliness” ja ”Join Me in Death” rullasivat settiä tasaisesti eteenpäin omalla painollaan ilman turhia välispiikkejä. Räväkämpää menoa tarjosivat ”Soul on Fire” ja Billy Idol -laina ”Rebel Yell”, joista jälkimmäinen sai yleisöltä hieman yllättäen illan hurmioituneimman vastaanoton. Encoren käynnisti allekirjoittaneen korvia hivellyt riffimörinä ”Passion’s Killing Floorin” muodossa, ja keikka taputeltiin lopullisesti kasaan yhtyeen kaikkien aikojen ensimmäisellä hitillä ”When Love and Death Embrace”.

him3Katsoipa asiaa sitten fanin tai kriitikon näkökulmasta, yleisfiilis keikalla oli jokseenkin tasapaksu. Osansa oli toki jo silläkin, että uudenvuoden aattona bändi soitti kolmatta iltaa putkeen samoja kappaleita enemmän tai vähemmän samalle yleisölle. Helldone kun perinteisesti on tapahtuma, joka kerää HIM-fanit ympäri maailmaa yhteen juhlistamaan vuoden vaihtumista suosikkibändinsä kanssa. Keikkojen soittaminen peräkkäisinä päivinä tarjoaa useammille mahdollisuuden bändin näkemiseen, mutta sama efekti saavutettaisiin soittamalla yksi keikka jossain isommassa paikassa. Vuosi sitten Tavastialla oli kolmena iltana kolme eri pääesiintyjää HIM-miehistön ollessa kuitenkin osallisena niistä jokaisena, ja vuonna 2013 karavaani kiersi Helsingin lisäksi muissakin kaupungeissa vuoden viimeisinä päivinä. Pienilläkin variaatioilla Helldone-konseptiin voi siis saada uutta eloa, joten suuriin mullistuksiin ei ehkä olekaan tarvetta.

him2Vuonna 2015 HIM-leirissä puhalsivat muutoksen tuulet, jotka veivät mennessään viisitoista vuotta yhtyeessä
kannuja takoneen Mika ’Gas Lipstick’ Karppisen. Hänen paikkansa otti Jukka ’Kosmo’ Kröger, joka kaikesta päätellen on löytänyt rakkausmetallin pioneeriyhtyeestä pysyvän kodin. Tuskinpa Valo olisi esitellyt ihanana ja ihanalta haisevana miestä, jonka kanssa yhteistä säveltä ei ole löytynyt. Soittotaidon ja habituksen puolesta Kosmo istuu bändiin mitä parhaiten, ja taitaapa miehen tatsi olla edeltäjäänsä jokseenkin armollisempi, sillä Kaasun ajoilta tuttua pleksilasiviritelmää rumpusetin edessä ei Kosmon aikaisilla keikoilla ole ollut. Bändi oli muutenkin hyvässä vireessä, ja erityisesti Mikko ’Linde’ Lindströmin kitarasoolot vakuuttavat aina. Valon ääni kesti hyvin ja kirkkaana koko keikan, joskaan korkeimmat ja raaimmat äänialat eivät mieheltä enää entiseen malliin irtoa. Keikan miksaus oli toimiva ja soitinten suhteen tasapainossa, joskin omaan makuuni liian kova. Kippis korvatulppien keksijälle.

Vuosi sitten Helldone-festivaalien päätteeksi tunnelma oli, että bändiä nähtäisiin seuraavan kerran vasta seuraavan studioalbumin myötä. Toisin kävi, ja vuonna 2015 HIM palasi keikkalavoille odotettua aikaisemmin testaamaan kisakuntoaan uuden rumpalin kanssa. Tämänkertaisen Tavastia-keikan alla Ville Valo totesi haastattelussa, että uudet ideat vaativat jalostamista kilpailun alalla ollessa kovaa. Tämä oli tärkeä pointti kaiken nykymusiikkia parjaavan puheen vastapainoksi, joten toivotan Hänen Infernaaliselle Majesteetilleen ihanaa ja inspiroivaa vuotta 2016.

Settilista (HIM):

  1. Buried Alive By Love
  2. Poison Girl
  3. Your Sweet Six Six Six
  4. Pretending
  5. Kiss of Dawn
  6. Killing Loneliness
  7. Soul on Fire
  8. Join Me in Death
  9. Wicked Game
  10. The Sacrament
  11. Rip Out the Wings of a Butterfly
  12. In Joy and Sorrow
  13. Heartache Every Moment
  14. Right Here in My Arms
  15. The Funeral of Hearts
  16. Rebel Yell
  17. Passion’s Killing Floor
  18. Razorblade Kiss
  19. When Love and Death Embrace

Teksti ja kuvat: Ossi Kumpula

Kommentoi julkaisua