Tuttujen tunnelmien tulkit – arviossa Katatonian ”Nightmares as Extensions of the Waking State”

Alkavan kesän kunniaksi ruotsalainen Katatonia julkaisee kolmannentoista studioalbuminsa ”Nightmares as Extensions of the Waking State”. Kymmenestä kappaleesta koostuvan opuksen sisällysluettelosta löytyy luku nimeltään ”Wind of No Change”. Kyseinen otsikko on ironinen sikäli, että Katatonian leirissä muutoksen tuulet todellakin ovat puhaltaneet vieden mennessään toisen perustajajäsenen Anders Nyströmin ja kitaristi Roger Öjerssonin. Heidän tilalleen bändin uusiksi kitaristeiksi ovat tulleet Nico Elgstrand ja Sebastian Svalland, jotka ovat kumpikin jo kiertäneet Katatonian kanssa ja antaneet haastatteluja uuden albumin tiimoilta.

Kyseisissä haastatteluissa ja joissakin arvosteluissa albumia on luonnehdittu hitaasti avautuvaksi ja haastavaksi kokonaisuudeksi, enkä näe syytä riitauttaa tätä näkemystä. Ensimmäisten kuuntelujen aikana Katatonian uutukainen lähinnä tympäisee, eikä erityisempää nälkää play-napin painamiseksi oikein tahdo syntyä. Lisäpyöräytysten myötä albumi kuitenkin pikkuhiljaa paljastaa koukkunsa ja karvansa, ja jossain kymmenennen läpikuuntelun paikkeilla viimeistään ymmärtää olevansa ihan sen tutun ja turvallisen Katatonian parissa. 

”Tutulla ja turvallisella” on tässä yhteydessä ymmärrettävä nimenomaan Katatonian viimeisimmät albumit edellisen kymmenen vuoden ajalta. Varhais- ja keskivaiheen Katatonia-tunnelmia kaipaavat joutuvat pettymään tälläkin kertaa. ”Night Is the New Day” -albumilta alkaen pääasiallisen biisinkirjoitusvastuun omaksunut laulaja Jonas Renkse vastaa yksinään tämänkin levyn kaikista sävellyksistä, mikä kuuluu hyvässä ja pahassa. Haikeat laulutulkinnat, laahaavat tunnelmoinnit ja ajoittain äkkiväärät käänteet ovat kaikki tunnistettavasti läsnä, mutta jotenkin kappalemateriaali tuntuu tällä kertaa nojaavan entistä ohuempien ideoiden varaan. Rakennuspalikoista ei myöskään tunnu muodostuvan eheää kokonaisuutta, vaan albumi vaikuttaa välillä toistensa kanssa vaisusti yhteensopivien ideoiden kollaasilta. 

Yksittäisinä nostoina albumilta voisi mainita kappaleet ”Efter Solen” ja ”Wind of No Change”, joista ensimmäinen erottuu joukosta ruotsinkielisyydellään ja elektronisuudellaan ja jälkimmäinen vakuutti uhkaavalla tunnelmallaan jo ensikuulemalta. Sinnikkään kuuntelun myötä muidenkin biisien identiteetti alkaa hahmottua, joskaan selkeää potentiaalia bändin katalogin parhaimmistoon kohoamiseksi ei yhdelläkään kappaleella tunnu olevan. Tiedä sitten, onko asiasta syyttäminen uusia kitaristeja vai Renksen sävellyksiä, mutta ne mieleenpainuvimmat soolot ja muut kitarailoittelut jäävät albumilta uupumaan. 

On ehkä hieman liian raadollista sanoa näin, mutta ”Nightmares as Extensions of the Waking State” todellakin tuntuu välillä painajaiselta, josta heräämistä ei malttaisi odottaa. Jokainen kappale on oma suhteellisen monotoninen matkansa, ja joistakin hienoista hetkistä huolimatta kokonaisuus jää mieleen enimmäkseen uuvuttavana elämyksenä. Jonas Renksen ja Anders Nyströmin teiden erkaannuttua jälkimmäinen on vihjaillut mahdollisuudella, että perustaisi oman versionsa Katatoniasta bändin aiempaan soundiin nojaten. Renksen viimeisimmän taidonnäytteen myötä mielenkiinto kohdistuukin seuraavaksi siihen, mitä Nyströmin mahdollisesti kaavailemasta visiosta voikaan tulla. 

Kappaleet:

1. Thrice
2. The Liquid Eye
3. Wind of no Change
4. Lilac
5. Temporal
6. Departure Trails
7. Warden
8. The Light Which I Bleed
9. Efter Solen
10. In the Event of