”Two”-albumi jatkaa Save The Worldin melodisen rockin linjaa ja on pykälää verran parempi kuin edeltäjänsä – arviossa nashvilleläisyhtyeen toinen pitkäsoitto

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 2.7.2021

Nashvilleläinen Save The World repäisi tänä keväänä, ja julkaisi yhden albumin sijasta kaksi. Tällaisiin tuplajulkaisuihin liittyy aina riski, etteivät pitkäsoittojen tasot pysy korkealla alusta loppuun saakka, mutta onneksi Save The World ei sortunut tähän. ”Two” on laadultaan yhtä korkealaatuinen kuin edeltäjänsä, muttei ole edeltäjänsä klooni.

”Two”-albumi julkaistiin tänä keväänä kuten Save The Worldin ”One”-albumi Frontiers Music Srl:n kautta. Pitkäsoitoilla ei vaikuttaisi olevan sen suurempaa yhteistä konseptia kuin melodinen rock, jonka kruunaa Dan Traceyn sielukas ääni. Jos ”One”-albumin johtotähdiksi oli valikoitu ”Bleed” ja ”Circus Maximus”, edustavat ”Miss Muse”, ”Defenders Of The Faith” ja ”Illumaniti” jälkimmäisen pitkäsoiton hittiosastoa. Erityismaininta on annettava myös kuitenkin huimat lauluosuudet sisältävälle ”When Amanda Hits The Stage” -kappaleelle, jota kuunnellessa sielu suorastaan lepää.

Huomio ”Two”-albumia kuunnellessa kiinnittyy myös siihen, että toisin kuin edeltävällä, tällä pitkäsoitolla kolmeen kappaleeseen on ripoteltu naisten nimiä. Kyseiset kappaleet ovat äänimaisemaltaan rauhallisia ja sanoituksiltaan myös imelämpiä, mutta eivät muuten eroa muiden kappaleiden melodisesta linjasta. Pitkäsoiton poikkeuksellisimmat kappaleet ovat ”Camera Obscura” ja ”Bones”, joilla molemmilla kuullaan taustanauhat. Ensimmäisellä kappaleella kuullaan palopuhe Yhdysvaltojen ylivertaisuudesta ”hengellisessä voimassa” ja jälkimmäisellä matkustetaan vuoden 1989 syksyyn, kun Berliinin muuri murtui. Miksi kappaleilla on kyseiset puheosuudet, sitä en tiedä, mutta ainakin ne jäävät kuulijan mieleen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

”Two” ei eroa radikaalisti ”One”-albumista, mutta antaa kuulijalle kuitenkin 12 kappaleen verran lisää sulateltavaa Save The Worldin tuotannosta. Kuten edeltäjänsä, ”Two” on myös sisältönsä suhteen tasaisen tasokas, ilman sudenkuoppia. Siinä missä ”One”-pitkäsoitto sisältää kokeilevampia kappaleita, on ”Two” aiempaa eheämpi ja sulavalinjaisempi.

8½/10

Kappalelista:

  1. Camera Obscura
  2. Bones
  3. Miss Muse
  4. Defenders Of The Faith
  5. Daphne Blue
  6. When Amanda Hits The Stage
  7. Man On An Island
  8. Longer
  9. Denslow Park
  10. Automaton
  11. Illumaniti
  12. Who’s That Girl

Save The World Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen