”Tykitellään!” – 3rd War Collapsen ”Damnatus”

Vuonna 2014 kotimaisen grind-death-veteraani Inferian kierrettyä Brasiliaa yhdessä paikallisen genrekumppaninsa, Vomepotron kanssa, syntyi yhtyeiden soittajien kesken ajatus spin off-tyyppisestä, brutaalista bändiprojektista.

3rd World Collapse on käytännössä Vomepotro-kitaristi Christiano Martinezin ja Inferia-rumpali Kalle Lindforsin yhteisestä ideasta syntynyt projekti, joka jalostui, kehittyi ja rakentui kirjekurssimaisen yhteydenpidon, ideoiden ja demojen vaihdon seurauksena tuosta hetkestä seuraavan kahden vuoden aikana välillä São Paulo – Orimattila. Matkan varrella alataajuuksista ja murinoista otettiin huolehtimaan Clawn-yhtyeen Rodolfo Carrega. Lopuksi levyn miksaus ja masterointi tapahtui Brasilian päädyssä. Parin vuotta kestäneen albumin julkaisuasioihin liittyvän säädön jälkeen 26 minuutin ja 11 kappaleen väkivaltaisen kokonaisuuden julkaisi alkuvuodesta Vomepotron toisen kitaristin, David Ferreiran perustama levymerkki Guttural Brutality Records.

Teknisiltä laatuvaatimuksiltaan albumi on genreopillisesti hyvä. Kappaleet nojaavat teknisen death metalin Amerikan mallin raaempaan laitaan Dying Fetusin, Suffocationin ja Deiciden tyyliin. Kappalenippua on tehty otaksutusti periaatteella, että mitä väkivaltaisempaa ja kulmikkaampaa menoa, sitä parempaa. Asiassa on puolensa. Martinezin kitarointi sisältää tarkasti pikattuja, taitavasti luotuja, harkittuja teknisen death metalin riffejä kuin myös alkukantaisempaa Celtic Frostin ja alkuaikojen Sepulturan tyyppistä, likaista mutta laadukasta räimettä, mikä on kokonaisuutena hyvin varioivaa ja dynaamisesti vaihtelevaa, rytmiryhmälle tilaa antavaa, tyylitajuista kitarointia.

Suurin ongelma 3rd War Collapsen debyyttialbumilla on, että etätyönä tehdyn levyn biisejä ei oikein kukaan ole ottanut tuottaakseen viimeisen päälle ajatuksen alta. Suurimmaksi kompastuskiveksi levyllä koituu pitkälti Lindforsin brutaaliksi tarkoitettu mutta liiallisuudessaan tarkoitustaan vastaan kääntyvä, yksiulotteisesti nakuttava rumputyö. Biisit miltei täyteen itsestään oikeutetulla blast beatilla ja jatkuvalla, nopealla fillisoitolla tukottamat rumpusovitukset tappavat liian monen biisin grooven ja riffien luonteen pystyyn. Tämä silti, vaikka kyse on grindcoren ja death metalin brutaaleimman laidan toimituksesta. Välillä tuntuu että soittajat eivät edes yritä kuunnella, mitä fiilistä toinen hakee biisiin, koska pitää päästä blästäämään koko ajan ja niin maan perkeleesti. Lisäksi albumin keskiäänivoittoinen miksaus korostaa alati korvaan nakuttavan virvelin presenssiä, mikä alkaa puuduttaa kuulijaa entistä nopeammin.

Onhan muistettava, että blastbeat-paukutus ja perkeleenmoinen sahaaminen maksimaalisesti käytettynä eivät ole automaattisesti mitään synonyymeja musiikilliselle rankkuudelle. Ne ovat ainoastaan rakennusaineksia, joilla luodaan jännitteitä oikein annosteltuna biisien osien välille ja kokonaisuuteen, jota myötä tavoiteltu rankkuus tai brutaalius toivon mukaan syntyy jos on syntyäkseen.

Kokonaisuuden parhaimmiksi ja erottuvimmiksi vedoiksi osoittautuvat rytmisesti hieman hengitystilaa antavat palat ”Fifth Element” ja ”Weak Minded Society”. Huolitellumman ja kurinalaisemman tuotannon kautta ja vähemmän soittamalla useampi tämän kokonaisuuden kappaleista saisi aivan eri tavalla potkua ja kantavaa voimaa alleen. Ensi kerralla lisää dynamiikkaa rytmisoittoon, niin johan tämän trion metalli alkaa murhata ihan eri tavalla.