Tylsäksi teroitettu Ulfberth — Arvostelussa Mental Crueltyn ”Echoes of a Forlorn Land”

Sinfonista deathcorea ja melodista death metalia yhdistelevä Mental Cruelty on minulle hieman hankala tapaus. Saksalainen yhtye vaikuttaa kuitenkin olevan pienimuotoisessa nosteessa. Se näkyy niin levylafkan koosta kuin kotimaan hevikeikoilla näkyvän merkkarin määrästä. Niinä muutamina kertoina, kun olen yrittänyt perehtyä yhtyeen musiikkiin, on kiinnostukseni kuitenkin riittänyt korkeintaan parin kappaleen verran. ”Echoes of a Forlorn Landin” ilmestyminen arvostelupinooni olikin mainio tilaisuus antaa bändille uusi mahdollisuus muutaman vuoden jälkeen.

Mental Cruelty seikkailee ”Echoes of a Forlorn Landilla” varsin viikinkiaiheisissa tunnelmissa. Teema pysyy kuitenkin flirttailevan välimatkan päässä lähinnä sanoitusten, kappaleiden nimien ja muutamien introjen ja välisoittojen muodossa. Itse mätön puolesta jatketaan yhtyeelle ominaisesti monesta eri genrestä saumattomasti lainailevan deathcoren muodossa. Kuuntelun lomassa herää tuttuja ajatuksia siitä, että vaikka genressä lukee ”core”, tuntuvat bändin lähimmät sukulaiset olevan melodisen death- ja black metalin suunnalla.

Kaikki tuntuu olevan päällisin puolin kunnossa, mutta vaikka kuinka pyöritin albumia soittimessa, ei se missään vaiheessa napannut kunnolla mukaansa. Lähes aina, kun levy hiipui hiljaisuuteen ”Ride of the Valkyriesin” tahtiin, tuli tuumattua, että tässäkö tämä nyt oli. Rummut, riffit, soolot ja sinfoniset lisämausteet eivät ole mitenkään laadutonta suorittamista. Jens Borgen vastaa levyn tuottamisesta ja miksaamisesta, joten missä vika piilee?

Mental Crueltya vaivaa varsin hyvin se, mistä Spellgoth puhui kaaoszinen videohaastattelun puolivälin tienoilla. ”Echoes of a Forlorn Land” kuulostaa kautta linjan liian tutulta ja vaarattomalta. Missään vaiheessa ei tule jännättyä, miten vokalistista lähtee sellaisia ääniä kuin mitä ilmoille pääsee. Kaikki voxit vedetään tiukasti treenatuilla tekniikoilla, jotka tappavat touhusta kaiken persoonallisuuden ja oikean aggression. En haikaile siis deathcorelle ominaista ”miltä eläintarha kuulostaa” -perseilyä vaan raakaa tunnetta, joka on elinehto metallivokaaleille.

Sama steriiliys koskee lähes kaikkia levyn osa-alueita soittimista lähtien. Todettakoon kuitenkin, ettei ”Echoes of a Forlorn Land” ole kuitenkaan erityisen huono levy. ”Fenrir” aloittaa matkan viikinkilandiaan riemastuttavan kireällä otteella, ja ”Cry of Batariel” onnistuu neljän minuutin aikana lainaamaan Children of Bodomin orchestra-hittejä ja vetämään myhäilyttävän suoran Lorna Shoren ”Pain Remains” -soolon ja himmailupastissin. Myös albumin dynamiikka ja rakenne ovat huomattavasti edeltäjäänsä paremmat.

Mental Crueltyn tulevaisuus näyttää joka tapauksessa valoisalta. Kirjoitushetkellä yhtye on suuntaamassa ensimmäiselle Euroopan-pääesiintyjäkiertueelleen, joka saapuu Suomeen asti. Vaikka ”Echoes…” ei tule päätymään omaan levyhyllyyni asti, on bändi diskografiansa puolesta todistetusti muuntautumiskykyinen ja sitä myötä seuraamisen arvoinen tulevien levyjensä osalta.

Kappalelistaus:

1. Weltennacht
2. Fenrir
3. Blood for Blood
4. The Serpent of Midgard
5. Helheim
6. Draugar
7. Raise the Raven Banner
8. Cry of Batariel
9. Frost
10. Dämmerbruch
11. Ride of the Valkyries