Tyly onnenpyörä jauhaa kokemuksella – arvostelussa Terrific Verdictin debyytti ”Wheel Of Fortune”

Kirjoittanut Nikki Jääsalmi - 3.6.2019


Aikoinaan monen suomalaisen metallin pioneerin matka katkesi ennen kuin melskettä ehdittiin taltioida jälkipolville ihmeteltäväksi, ja jos ehdittiin, niiden hankkiminen on ollut todellista metsästämistä. Ajan saatossa monet kokoonpanot ovat koonneet rivistönsä uudelleen ja jatkaneet tavalla tai toisella siitä, mihin aikoinaan jäivät. Yksi näistä bändeistä on Terrific Verdict, joka on julkaissut debyyttialbuminsa ”Wheel Of Fortune” vaivaiset 32 vuotta perustamisensa jälkeen.

Terrific Verdictin onnenpyörässä ei ostella vokaaleja, vaan kannen perusteella kaikki olennainen ja olevainen on yhden painalluksen varassa. Lopputuloksena on joko onnistuminen tai totaalinen game over. Trio ei myöskään ulosannissaan arvuuttele, vaan kokemuksella lopputulos on selvää survomista.

Materiaalin suhteen yhtye ei ole lähtenyt lämmittelemään vanhoja muistoja, vaan se on lähtenyt liikkeelle uusilla veisuilla. Ainoastaan levyn bonuksista löytyy suoraa kosketusta menneisyyteen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Avausbiisi ”Too Late To Love Or Hate” heittelee ilmaan ihmiskuntaa läpi aikojen askarruttaneita kysymyksiä. Trio soittaa hyvin vanhan koulunkunnan hengessä, ja vaikka bändi tykittää riffejä sekä sooloja antaumuksella, liiallisen progressiivisuuden rattaisiin ei ole annettu itseään jauhettavaksi.

Hidastempoisempi nimibiisi soi raskaana, ja tämän jälkeen ”Lazy Jack” etenee hienoa sooloa myöden raivokkaana. Biisin olemus tuo vahvasti mieleen oman nuoruuteni, kun kotimaisen thrashin löysin, ja nuokkareilla hypittiin pitkin seiniä. On nimittäin jännä homma tuo kotimaisuusaspekti ja vanhanaikainen henki, joka jostain syystä tulee biisistä läpi, vaikka siihen ei mitään erityisiä perusteita olekaan. Hyvä mielihän siitä jää, pää alkaa nykiä ja tekisi mieli vielä kerran kokeilla daivaamista vaikka kotisohvalle. Samanlaista linjaa jatkaa ”Apprentice”, jossa varsinkin kitarakuviot ovat erityisen miellyttäviä.

”Carolina Reaper” on sinällään yksinkertaisella riffillä varustettu biisi, jonka alkuun on hienosti saatu nimensä mukainen kylmäävä ja vainoava tunnelma, kunnes säkeistössä päästellään levyn nopeusennätykset. Levyn lopussa soiva ”Son Of Satan (SOS)” on mielenkiintoisen monitahoinen kappale, joka nousee itselläni ehdottomasti levyn kärkiraidoiksi. Siinä on saatu sovitettua koko musiikkityylin kirjo saumattomasti. Varsinaisen levyn päättää ”Big C”, jossa mikrofonin varressa jyräyttää toinen alan konkari Jari Hurskainen, jolla meriittiä löytyy muun muassa The Scourgerista ja Demonztratorista (joka sattumoisin onkin coveroinut Terrific Verdictia). Kappaleessa on riipivää meininkiä ja jopa enemmän kuolonmetallin puolelta tuttua tunnelmaa. Hyvä biisi, joka potkaisee tehokkaasti kasseille ja pistää tukkapropellin pyörimään.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Bonusraidoilla on neljä kappaletta, joista ensimmäinen ”No Return” on yhtyeen alkutaipaleen materiaalia. Mitään olennaista eroa ei nykypäivän materiaaliin ole, vaan räyhäkkään mainio biisi olisi sulavasti mennyt nykykappaleidenkin joukkoon. Uudet biisit ”No Honor” ja ”I Won’t Drop A Tear” ovat loistavia, ja varsinkin jälkimmäinen meuhkaa sooloa myöden oikein miehekkäällä otteella. Se taitaa sittenkin nousta omaksi suosikikseni. Viimeinen, toinen vanhempaa tuotantoa edustava ”The Mystery Of Phantom” saattaa levyn kunniakkaaseen loppuun.

Kokonaisuutena biisit ovat enemmän riffeihin kuin melodioihin perustuvia. Biiseissä on potkua ja tehokkuutta, mutta se viimeinen koukku (tai luoti) jää kokonaisuudesta vielä tarttumatta omiin lihaksiin. Biiseissä saisi olla oman makuuni enemmän sävyjä ja ilmavuutta, vaikka triona soittaminen toki asettaa omat rajoituksensa, ja tietynlainen primitiivisyys sopii kylläkin bändin ulosantiin. Samoin kaipaisin lauluun monipuolisempia sävyjä, vaikka toisinaan se toimii juuri sellaisenaan, kuten biiseissä ”Sleep Paralysis” ja ”Mr Cleaner”.

Levyn tuotanto on sopivan rosoinen ja siloittelematon, eikä soundimaailmaa ole lähdetty viemään liian moderniin suuntaan. Kokemuksen puutteesta ei bändiä voi syyttää ja sen kuulee levyltä.

7 +/10

Kappalejärjestys:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Too Late To Love Or Hate
Sleep Paralysis
Wheel Of Fortune
Lazy Jack
Apprentice
Mr Cleaner
Dance Of Death
Carolina Reaper
Son Of Satan (SOS)
Big C

Bonus tracks:

No Return
Silent Horror
I Won’t Drop A Tear
The Mystery Of Phantom

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat