Työn sankari – Graham Bonnet Band Tampereen Jack The Roosterissa

Kun muistaa, että Rainbowista, Michael Schenker Groupista, Alcatrazzista ja Impellitteristä tunnetun laulaja Graham Bonnetin taustalla on aikoinaan kitaroinut noin viiden vuoden sisällä Ritchie Blackmore, Michael Schenker, Yngwie Malmsteen ja Steve Vai, on hämmästyttävää, että nykypäivänä Bonnet esiintyy pari kertaa vuodessa Suomessa Jack The Roosterin ja On The Rocksin kokoisissa klubeissa parin sadan hengen yleisöille. ”Sic transit gloria mundi”, sanoivat jo muinaiset roomalaiset, mutta onneksi Bonnet tuntuu yhä nauttivan esiintymisestä. Hyvä, sillä Blackie Lawlessin kaltaisia katkeria kehäraakkeja on rockin historiakirjojen lehdillä aivan tarpeeksi.

Jos ei Bonnetilla ollut känkkäränkkäpäivää, oli kitaristi Joe Stumpilla ainakin ynkkäränkkäpäivä – sen verran kyllästynyttä sweeppitilua kokeiltiin jo levyltä soineen Ramones-klassikko ”Pet Semetaryn” päälle. Eihän se tietenkään mukavaa ole odotella työvuoron alkua ja pomon saapumista lavalta käsin.

Pakko se on heti kättelyssä myöntää, rutiinikeikkahan tästä taitaa olla tulossa. Onneksi Graham Bonnet on elävä todiste siitä, ettei rutinoitunut ole välttämättä synonyymi kyllästyneelle.

Jo setin käynnistävä Alcatrazz-biisi ”Too Young to Die, Too Drunk to Live” osoittaa, että 71-vuotias Bonnet on ääneltään ällistyttävässä kunnossa, ja jopa kolmantena kuultava Yngwie Malmsteen -näytönpaikka ”Jet To Jet” soi laulusuoritusten osalta kunniakkaasti. Eikä niissä Joe Stumpin Yngwie-imitaatioissakaan mitään vikaa ole, vaikka vähän pienempikin määrä päämäärätöntä tiluttelua biisien aikana ja välissä riittäisi. Toisaalta, kysymyksessä on kuitenkin itse Ynkän säveltaidetta.

Hienoa muuten huomata, että Bonnet-maailmassa niinkin puhkikulutetut rallit kuin Rainbow’n ”All Night Long” soivat vailla pienintäkään kyllästyneisyyden tuntua – ehkäpä hevikansan vitsit maailman kovimmin huutavasta käytettyjen autojen kauppiaasta eivät olekaan tuulesta temmattuja. Samankaltaista hyvän mielen helppoheikkienergiaa löytyy myös rumpali Mark Benquecheasta, joka paukuttelee hymyhuulisella vimmalla biisistä toiseen. Illan tunnelmallisimmaksi vedoksi kuitenkin nousee alun perin Michael Schenker Groupin keulilla kailotettu, tänä iltana Alcatrazz-kiipparisti Jimmy Waldon koristelema ”Desert Song”. Juuri nämä vedot saavat hämmästelemään, miksen ole katsomassa Bonnetin keikkaa vaikkapa Helsingin Jäähallin lavalla.  Legendaarisuusaste, ääni ja karisma sopisivat juuri sinne – areenaluokkaan.

Pohdiskellessani tätä Bonnet törmää pikkuruisen Jack The Roosterin lavalla Beth-Ami Heavenstonen basson lapaan ja nauraa. Ehkei sen väliä – hyvä, että on edes täällä. Etenkin, kun seuraavaksi tulee oma suosikkini, ”Line-Up” -levyn hittiralli ”Night Games”.

Graham Bonnet Bandin omia biisejä ei kuulla kuin yksi, ”Long Island Tea”, joka ei ole aivan ”Since You’ve Been Gonen” veroinen iskusävelmä, mutta klassikoiden kanssa on muutenkin vaikea taistella.  Vaikka niitä on – tietenkin – säästetty loppuun, tulee keikan päätös jotenkin yllätyksenä. ”Assault Attack” (Michael Schenker Group). ”Kiitos, hyvää yötä”. ”Lost in Hollywood” (Rainbow). Ei encoreita. Tässäkö se oli? Taisi olla.

Tällä vimmalla ja äänellä eivät laula edes monet parikymppiset, joten suosittelen todistamaan tämän livenä niin kauan kuin se on mahdollista. Eläviä legendoja ei kuitenkaan ole ikinä liikaa, eivätkä ne elä ikinä liian kauaa.

Settilista:

1. Too Young to Die, Too Drunk to Live (Alcatrazz)
2. Hiroshima Mon Amour (Alcatrazz)
3. Jet to Jet (Alcatrazz)
4. Love’s No Friend (Rainbow)
5. Kree Nakoorie (Alcatrazz)
6. All Night Long (Rainbow)
7. Desert Song (Michael Schenker Group)
8. Night Games
9. Rock You to the Ground (Michael Schenker Group)
10. Stand in Line (Impellitteri)
11. Starcarr Lane (Alcatrazz)
12. General Hospital (Alcatrazz)
13. We Won’t Be Forgotten (Blackthorne)
14. Big Foot (Alcatrazz)
15. Since You Been Gone (Rainbow)
16. Tonight I Fly (Impellitteri)
17. Long Island Tea
18. Assault Attack (Michael Schenker Group)
19. Lost in Hollywood (Rainbow)

Teksti: Juhani Mistola

Kuvat: Minna Nieminen