Tyylilleen uskollinen bändi, joka pitää pintansa – arviossa Queens Of The Stone Agen ”In Times New Roman…”

Harvakseltaan albumeita julkaiseva Queens Of The Stoneage on täällä taas. Uutta ”In Times New Roman…” albumia edeltävästä ”Villains” albumista on ehtinyt vierähtääkin peräti 6 vuotta, joten aika uudelle QOTSA-albumille tuntuikin olevan jo varsin kypsä. Pienessä kohussakin edellisalbumin aikaan rypeneen nokkamies Josh Hommen kipparoima yhtye ei pahemmin esittelyitä kaivanne, joten suoraan asiaan käyminen tuntuukin olevan paikallaan.

Vuonna 1996 perustettu Queens of The Stoneage on tuoreella albumilla omassa tiukassa ja tiheässä elementissään. Jo albumin ensimmäiset kappaleet ”Obscenery” sekä ”Paper Machete” avaavat pelin varsin tutun rokkaavalla otteella. Jo pelkistä soundeista voi aistia kyseessä olevan Queens Of The Stoneagen, eikä minkään muun yhtyeen. Rouhean tarkka ja fuzzahtava kitarasoundi jyrää kuivana ja tasaisen inhorealistisena kivijalkana riffi-orientoituneisuuden sykkeessä. Aivan kuin on tehnyt Queens of The Stoneagen kohdalla oikeastaan aina. Pieniä kokeilevuuksia unohtamatta.

 Jo Kolmantena kuultava ”Negative Space” omaa lähes takuuvarman hittipotentiaalin. Kappaleessa on easy-listening henkeä ja tarpeeksi mielenkiintoa herättääkseen kuulijassa halun kuunnella kappale uudestaan. Yllättävällä puolesta välistä riffiä alkavalla rumpukompilla varustettu  ja hyvin QOTSAmainen ”Time & Place” rullaa myös letkeästi eteenpäin, sitä kuuluisaa kokeilevuutta unohtamatta. Tunnelmaa riittää albumin puoleen väliin tultaessa. Se on musiikillisesti kevyttä, mutta kiehtovaa. Samaan aikaan rouhean svengaavaa.

Keveys ja svengaavuus jatkuu ”Carnavoyeur” kappaleessa, hillittyjen syntiloiden säestyksellä. Pieni ja yllättävä mystisyys on kappaleessa mukana, tuoden mieleen esimerkiksi vanhan kunnon The Doors-yhtyeen. Tätä alleviivaa laulaja-kitaristi Josh Hommen kaiulla maustettu lauluraita. ”What The Peephole Say” on samaan aikaan modernin ja vanhanaikaisen kuuloinen hitikäs sävellys, jonka voisi kuvitella olevan osa QOTSA:n keikkasettiäkin. Hauskalla sanaleikillä varustettu kappaleen nimi puoltaa ajatusta, että kyseessä voisi olla yhtyeen uusi klassikko vuosiksi eteenpäin. Kappaleessa kuultavat kuiskaukset luo kivan lisän yleiseen tunnelmaan.

”In Times New Roman…” albumin keskeisiä kappaleita on lisäksi toisiksi viimeisenä kuultava ”Emotion Sickness”. Kappaleessa käytetään jälleen hillityn tyylikkäästi syntetisaattori-soundeja, ilman että ne jyräisi alleen itse rock-musiikin perusoletuksien.  Tämä tekee albumista rouhean ja jopa hieman elegantin kuuloisen. Etenkin rytmillisesti. Kappaleen kertosäkeistö jää jo ensimmäisen kuuntelun jälkeen mieleen yhtenä albumin tärkeimmistä hetkistä. Albumin päättävä eeppinen noin 9 minuuttinen ”Straight Jacket Fitting” on kiehtova rallattelu myöskin, kuulostaen juuri siltä, miltä tämän kaltaisen albumin päätöskappaleen kuuluukin kuulostaa. Kokeilevuus ja tunnelma edellä kulkeva jammailu ilahduttaa erilaisuudellaan ja vaihtelevuudellaan albumin kokonaisuutta ajatellen. 

Queens Of The Stoneagen ”In Times New Roman…” on vahva albumi uutta rock-musiikkia. Sen rento lähestymistapa musiikin tekemiseen välittyy kuulijalle, siinä missä albumin valmistuminen edellisen pitkäsoiton jälkeen on käynnistynyt vallan yhtä rennosti. Tai vähintäänkin hitaasti. Yhtyeen ja etenkin nokkamies Hommen pahimmat vastoinkäymiset vuosien varrella ovat todennäköisesti takanapäin, ja uusi albumi symbolisoikin tätä ”vaikeuksien kautta voittoon” -hetkeä varsin tyylikkäällä tavalla.