Kuva: Eija Virtanen

U.D.O. ja Frozen Crown tykittivät tiukasti Tampereella 18.2.2024

Kirjoittanut Eija Virtanen - 1.3.2024

Tampereen Tavara-asemalle oli kerääntynyt sunnuntai-iltana tuvan täydeltä hevikansaa, jotka olivat tulleet kuuntelemaan alan vanhan konkarin ja tuoreemman tulokkaan soitantaa. Illan polkaisi tanakasti käyntiin vuonna 2017 perustettu italialainen power metal -bändi Frozen Crown, joka kertoi olevansa ensimmäistä kertaa Suomessa. Yhtye vaikutti vilpittömän kiitolliselta saamastaan lämmittelijän pestistä ja yritti kovasti herätellä jäyhää yleisöä, jonka vastaanotto oli kohteliasta, mutta varsin varautunutta. Ainakin näin tuotantoon suuremmin perehtymättömän näkökulmasta, kappaleet kuulostivat melko tasapaksuilta ja se jokin innostava viimeinen silaus jäi uupumaan. Vokalisti Giada ”Jade” Etrolla oli vahva lauluääni, mutta hänen esiintymiseensä olisin kaivannut lisää ponnekkuutta ja itsevarmuutta. Ehkä sitä vuosien mittaan kuitenkin kertyy, ja josko se sävellyskynäkin bändillä vielä terävöityisi. Selkeää potentiaalia tässä orkesterissa kyllä on. 

Frozen Crown 18.2.2024 Tampere, Kuva: Eija Virtanen

Kappalelista:

1. Neverending

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

2. The Water Dancer

3. Call of the North

4. Kings

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

5. The Lone Stranger

6. Far Beyond

7. I Am the Tyrant

8. The Shieldmaiden

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
Udo Dirkschneider 18.2.2024 Tampere, Kuva: Heikki Savolainen

Udo Dirkschneider ei liiemmin esittelyjä kaipaa. Kohta 72-vuotiaalla, kirskuvaäänisellä saksalaisella on takanaan 70-luvulla alkanut vankka ura, jonka loppu ei vielä tämän illan perusteella häämötä lähitulevaisuudessa. Mieheltä löytyy edelleen luomisvoimaa ja intoa takoa uusia levyjä, eikä veivata kyllästymiseen asti vanhoja Accept-klassikoita, vaikka tätä nykyä yhtyeessä soittaa toinenkin klassisen Accept-kokoonpanon jäsen, basisti Peter Baltes. U.D.O. keskittyy nykyisin keikoilla omaan materiaaliinsa, mutta Acceptin tuotantoa kuullaan silloin tällöin aktivoituvassa, Dirkschneider-nimellä kiertelevässä projektissa. Vuodesta 1987 asti toiminut U.D.O. on ollut tuottelias yhtye, joka on ehtinyt julkaista jo 19 studiolevyä. Viime vuonna ilmestyneeltä ”Touchdownilta” kuultiin Tavara-asemalla useita kappaleita.

Peter Baltes ja Udo Dirkschneider 18.2.2024 Tampere, Kuva: Heikki Savolainen

Keikan sai kunnian aloittaa ”Isolation Man”, joka kuului illan nopeimpiin tykityksiin. Vajaan parin tunnin aikana saatiin nauttia kattava otos U.D.O.n uran varrelta. Settilistaa oli reippaasti ravisteltu viimekesäisen mainion Laihian-festarivedon jälkeen. Nostan hattua bändeille, jotka uskaltavat rohkeasti vaihdella keikkojensa sisältöä ja luottaa myös uuteen materiaaliinsa useiden kappaleiden verran. U.D.O.n tuotannon alkupään helmet, kuten ”Animal House”, ”They Want War” ja ”Break the Rules”, toimivat aina, mutta kovaäänisesti mukana eläneen yleisön innostus ei juuri tuntunut laantuvan missään vaiheessa, eli settilista oli kokonaisuutena onnistunut.

U.D.O. 18.2.2024 Tampere, Kuva: Eija Virtanen

Tunnelmat vaihtelivat rivakkatempoisemmista rypistyksistä, lähes iskelmätyyppisen melodisilla kertosäkeillä varustettuihin kappaleisiin, kuten ”Never Cross My Way” ja ”Pain”. ”Heart of Gold” on U.D.O.n mittapuulla jo kutakuinkin poppia, kun taas omaelämäkerrallinen ”Metal Never Dies” ja maailmanparannusbiisi ”One Heart One Soul” edustivat sitä osastoa, joka houkutteli nostamaan nyrkit ilmaan ja loi ”olemme kaikki yhtä” -fiiliksen. Illan rauhallisin kappale ”In the Darkness” oli jälleen kerran riipaisevan kaunis ja osoitti Dirkschneiderin taipuvan herkkäsävyisempäänkin tulkintaan.

U.D.O. 18.2.2024 Tampere, Kuva: Tapio Keihänen

Dirkschneiderin omaleimainen ääni kulki edelleen hyvin, ja yhtye näytti viihtyvän lavalla. Havaitsin herra päätähden jopa pari kertaa hymyilevän, mitä en muista kovin usein nähneeni. Tämänhetkisen U.D.O.n pitkäaikaisin jäsen, kitaristi Andrey Smirnov, sen sijaan oli yhtä hymyä melkein koko ajan. Mies hoiti kepityshommat vakuuttavasti yhdessä Dee Dammersin kanssa, mutta ”osaan soittaa kitaraa myös niskani takana” -elvistely meni jo komiikan puolelle. Peter Baltesin takuuvarma työskentely loi tukevan pohjan äänimaailmalle. Oli tosin hiukan hämmentävää katsella miehen aiempaa maltillisempaa esiintymistä, kun sitä vertasi väistämättä mielessään Acceptin aikaiseen, huomattavasti eloisampaan lavapresenssiin. Rumpujen takana tasalaatuisesti hommansa hoiti nuoremman polven Dirkschneider, Udon poika Sven, joka on soittanut isänsä kanssa jo kohta vuosikymmenen verran.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
Dee Dammers ja Andrey Smirnov 18.2.2024 Tampere, Kuva: Eija Virtanen
Andrey Smirnov 18.2.2024 Tampere, Kuva: Heikki Savolainen
Andrey Smirnov 18.2.2024 Tampere, Kuva: Heikki Savolainen
Dee Dammers 18.2.2024 Tampere, Kuva: Heikki Savolainen

Erinomainen ja energinen keikka päättyi hieman yllättäen Queeniltä lainattuun ”We Will Rock Youhun”, josta Dirkschneider äänitti oman versionsa vuoden 2022 ”My Way” -cover-levylleen. Ihan menevästihän se rullasi, mutta olihan se pienoinen antikliimaksi. Kaiken kaikkiaan oli kyllä ilo nähdä, miten hyvin U.D.O.n tarjoilema kattaus maistui yleisölle ja miten mukavaa bändilläkin tuntui lavalla olevan. Näkemäni ja kuulemani perusteella, en olisi Udo Dirkschneideria eläkkeelle passittamassa vielä vähään aikaan.

Peter Baltes ja Udo Dirkschneider 18.2.2024 Tampere, Kuva: Tapio Keihänen

Kappalelista:

1. Isolation Man

2. Break the Rules

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

3. Forever Free

4. Metal Machine

5. Never Cross My Way

6. Independence Day

7. The Wrong Side of Midnight

8. Fight for the Right

9. Heart of Gold

10. In the Darkness

11. Man and Machine

12. Pain

13. Metal Never Dies

14. One Heart One Soul

15. Touchdown

16. I Give as Good as I Get

17. Holy

18. They Want War

19. Animal House

20. We Will Rock You

Teksti: Eija Virtanen

Kuvat: Heikki Savolainen, Tapio Keihänen ja Eija Virtanen