U.D.O. @ Nosturi, Helsinki, 10.5.2015

u.d.o.1Kesän pikkuhiljaa lähentyessä pitkän linjan hevilaulaja Udo Dirkscheinderin luotsaama rantautui neljä keikkaa käsittävälle kiertueelle Suomeen. Kiertueen ja samalla koko Euroopan kiertueen ensimmäisen osion päätöskeikka heitettiin Helsingin Nosturissa. Lämmittelijöinä kiertueella ovat toimineet itävaltalainen Garage Days ja ruotsalainen .

Teknisistä ongelmista johtuen illan ensimmäinen esiintyjä eli Garage Days jäi itseltäni väliin, mutta saavuin paikalle parahiksi juuri ennen Sister Sinin astumista lavalle. Yhtye ei koskaan ole kuulunut suurimpiin suosikkeihini, eikä sen viime vuonna julkaistu sister sin”Black Lotuskaan” minussa herättänyt juuri tunteita. Sanoisin Sister Sinin musiikin olevan vankkaa keskitasoa muutamalla korkeatasoisella hittibiisillä, ei siis missään nimessä huonoa kuitenkaan.

Livenäkin yhtye esiintyi ja soitti vakuuttavasti. Ensinnäkin energisyys oikein huokui yhtyeestä, jonka esittämät kappaleet eivät suurimmalta osin olleet keskitasoa parempia. Mutta juurikin tuo energisyys ja hyvä soundi pelastivat live-tilanteessa paljon.sister sin2 Esimerkiksi ”Fight Songista” en ole koskaan muuten saanut juuri mitään irti, mutta keikalla sen kuunteli oikein mielellään. Myös ”Black Lotus” -levyn ”Chaos Royale” ja keikan hyviin tunnelmiin päättänyt ”End of The Line” toimivat erittäin hyvin. Vaikka laulaja Liv Jagrell esitteli muodokasta kehoaan melko anteliaasti, suurimman huomion vei kuitenkin hänen väkevä laulunsa ja vahva raspiäänensä, joka on varmasti yksi nykypäivän parhaita rock-ääniä ja oli tälläkin kertaa erittäin hyvässä terässä. En edelleenkään sanoisi varsinaisesti fanittavani Sister Siniä, mutta voisin mennä katsomaan sen keikkaa uudemmankin kerran. Meininki oli erittäin hyvä ja soitto kulki kuin rasvattu.

u.d.o.2U.D.O.:a saatiin seuraavaksi odotella pieni hetki. Keikan alkaessa silmiin pisti (kirkkaiden ja loistavasti kohdistettujen valojen lisäksi) lavan näyttävä armeijateemainen koristelu. Keikka potkaistiin käyntiin energisesti uuden ”Decadent”-albumin ”Speederillä”. Energisyys tosin kumpusi ennemminkin yhtyeen tiukasta soitannasta ja jämäkistä soundeista kuin itse kappaleesta. Sanottakoon tässä kohtaa, että itse en saanut ”Decadentista” ihan hirveästi irti. Levy on minun korvaani melko keskinkertaista peruskauraa muutamalla mieleenpainuvalla kappaleella varustettuna. Noitakin kappaleita keikalla onneksi kuultiin. Esimerkiksi levyn yksinkertainen ja sotilaallisen ryhdikäs nimikkokappale sekä katkeran kaunis ”Secrets in Paradise” olivat täysin perusteltuja valintoja settilistaan. Valitettavasti iltaan mahtui myös niitä ”Decadentin” heikompia paloja, mutta kyllä nekin livenä toimivat. Toisaalta kunnioitan tietynlaista jääräpäisyyttä ja uskoa omaan musiikkiin.

Bändin muilta levyiltä kuultiin tasaisesti kappale tai pari. Yksi keikan parhaista vedoista oli vuonna 2013 julkaistun ”Steelhammer”-levyn ”Metal Machine”, jonka uhmakkaan raskas kertosäe laittoi pään väksiinkin keinumaan. Vanhemmasta tuotannosta esimerkiksi ”Mean Machine” -levyn ”Break the Rules” sekä ”Faceless Worldin” erittäin tarttuva ja koukuttava ”Blitz of Lightning” kuulostivat livenä todella hyviltä. Ja miksipä eivät kuulostaisi, kun yhtye soitti yhteen varsin mallikkaasti kuulostaen voimakkaalta kuin potku naamaan. Myös itse vanha kähisijä Udo Dirkscheinder oli terävässä kunnossa eikä lähesu.d.o.3 eläkeikään asti ikäntyminenkään ole kuluttanut hänen vahvaa ja tunnistettavaa tavaramerkki-raspiaan eikä varsinkaan hänen laulunsa ilmaisuvoimaa. Myös lopun Accept-coverit sujuivat ongelmitta ja kuulostivat U.D.O.:n tulkitsemana juuri siltä, kuin pitääkin. Koko bändille on annettava iso käsi eläytyvästä esiintymisestä ja hyvästä meiningistä, joka tuntui tarttuvan myös melko runsaspäiseen yleisöön.

U.D.O.:n levyt eivät ehkä ole enää juuri keskitasoa parempia, mutta livenä yhtye myllyttää tyylikkäästi. Sielukas esiintyminen tuskin jätti kenellekään pahaa mieltä tai pettymyksen tunnetta.

Teksti: Jyri Kinnari
Kuvat: Teemu Siikarla

Kommentoi julkaisua