Ugly Kid Joe tarjoili helsinkiläisyleisölle annoksen 90-luvun nostalgiaa ja aurinkoista Kalifornialaista energiaa

Kalifornialainen Ugly Kid Joe palasi Suomeen kahden keikan minikiertueelle, ja vastaanotto oli kaikkea muuta kuin viileä. Päivää aiemmin bändi oli villinnyt yleisön Tampereen Tavara-asemalla, ja nyt tänään Helsingin Tavastia oli lähes loppuunmyyty.. Whitfield Cranen johtama yhtye tarjosi Helsingissä energisen ja lämminhenkisen rock-show’n, joka todisti, että 90-luvun hittibändi elää ja voi edelleen mainiosti – eikä sen huumorintajukaan ole vuosien varrella kadonnut mihinkään.

Bändi astuu lavalle aikataulun mukaisesti ja avaa illan 30-vuotisjuhlavuottaan viettävän ”Menace To Sobriety” -levyn instrumentaalilla ’Intro’. Kappaleen lopussa myös Whitfield Crane ilmestyy yleisön eteen, jakaa nyrkkitervehdyksiä eturivin faneille, ottaen lavan haltuunsa kuin vanha tekijä. Muriseva ’V.I.P.’ näyttää heti, että bändi on tosissaan – ja kuulostaa pirun tiukalta. Kolmantena kuultu illan ensimmäinen hittibiisi, ’Neighbour,’ kertoo rauhallisen esikaupunkielämän järkkymisestä, kun häirikkö muuttaa naapurustoon rikkomaan idyllin. Ja koska tuo riiviö on tarinassa tietenkin Crane itse, lyriikoissa on vahvasti humoristinen ja itseironinen sävy.

Nämä kalifornialaiset vekkulit ovat vierailleet Suomessa useaan otteeseen. Ensimmäinen keikka nähtiin Helsingin Kulttuuritalolla vuonna 1992, juuri läpimurtoalbumin ”America’s Least Wanted” julkaisun jälkeen. ”Everything About You” ja ”Cats in the Cradle” soivat tuolloin tiuhaan radiossa, ja bändillä oli iso näkyvyys myös sen ajan MTV:llä. Vuotta myöhemmin yhtye nähtiin Helsingin Jäähallissa, tosin Def Leppardin lämmittelijänä. Sittemmin Ugly Kid Joe on esiintynyt Suomessa useita kertoja, joista viimeisin oli tänä kesänä Turun Rockfestissä. Keikan aikana Crane muisteli hymyssä suin aiempia Suomen-vierailuja – selvästi lämpimin fiiliksin.

Kuten olen monesti aiemmin todennut, Crane on esiintyjänä omaa luokkaansa. Hän on syntynyt showmieheksi ja saa yleisön syömään kädestään ilman sen suurempaa vaivannäköä. Ehtymättömältä tuntuva energia pitää miehen jatkuvassa liikkeessä: vasemmalta oikealle, edestä taakse, välillä rumpustandilta loikka eteen. Crane hallitsee koko lavan täydellisesti. Keikka on ennen kaikkea musiikin juhlaa, ja tämän kiertueen settilista on täynnä bändin uran alkupään klassikoita. ”Neighbour”, ”Jesus Rode A Harley” ja ”Milkman’s Song” saavat jo valmiiksi kuuman ja hikisen salin syttymään entistä kovempaan liekkiin, fanien laulaessa mukana.äänekkäästi Crane huomaa sen heti ja antaa yleisölle runsaasti mahdollisuuksia osallistua – ja porukka vastaa haasteeseen täysillä.

Tarttuvat ja tutut kappaleet sekä lavalta loistava positiivinen energia saavat koko Tavastian hymyilemään. Hittien vastapainoksi kuullaan myös uudempaakin materiaalia: ”Failure”, ”Kill the Pain” ja ”That Ain’t Livin” vuoden 2022 ”Rad Wings of Destiny” -levyltä kunnioittavat bändin tuoreempaa tuotantoa ja todistavat, että Ugly Kid Joella on edelleen musiikillista jatkumoa myös 2020-luvulla. Vaikka kappaleet ovat monille vieraampia, yleisö ottaa ne lämpimästi vastaan. Crane vihjaa lavalta, että uusi albumi on luvassa jo ensi vuoden alussa – lupaava uutinen faneille. Illan harvinaisempi helmi on raskaasti jyrännyt ”Amends”, joka on peräisin Cranen 90-luvulla vaikuttaneen Another Animal -yhtyeen katalogista. Biisi erottuu edukseen astetta raskaampana, mutta toimii erinomaisesti. Pitääpä tuo bändi tsekata ajan kanssa.

Yhdysvaltalaisen laulaja-lauluntekijän Harry Chapinin alun perin vuonna 1974 levyttämä ja Ugly Kid Joen myöhemmin menestyksekkäästi versioima ”Cats in the Cradle” laulettiin mukana täysillä koko salin voimalla. Kappale onnistui saamaan mukaansa jopa viimeiset baarin puolella istuneet – ainakin muutamaksi minuutiksi. Ei liene yllätys, että biisi oli erityisesti paikalla olleen naisyleisön suuri suosikki. Hempeämmän hetken jälkeen salin energia nostetaan jälleen kattoon raivokkaalla ”I’m Alright” -rallilla, jonka aikana Tavastian yleisö pomppii Cranen kehotuksesta tasajalkaa bändin näyttäessä mallia.

Cranea on jo moneen kertaan kehuttu, mutta kehutaan vielä: häntä on yksinkertaisesti ilo seurata. Energiaa riittää, ja biisien väleissä hän kertoi hauskoja tarinoita, jotka yleisö palkitsi raikuvin aplodein. Välillä mies bongasi yleisön seasta yksittäisiä ihmisiä ja soi heille oman pienen hetkensä parrasvaloissa. Parhaiten mieleen jää kaveri, joka piteli näkyvästi esillä ”Rad Wings of Destiny” -levyn kansitaidetta esittävää plakaattia (olisiko ollut vinyylin insertti?). Crane kehui ensin miehen musiikkimakua, mutta totesi heti perään, että plakaatti näyttäisi paremmalta, jos se ei olisi ylösalaisin. Yleisö hörähti nauruun, ja hetken päästä Crane omisti seuraavan kappaleen “Jarille.” Siinä jälleen oiva esimerkki bändin huumorintajusta ja tilanneälystä.

Cranea täydentää hänen pitkäaikainen luottomiehensä, rennon oloinen Klaus Eichstadt, joka soittaa tarttuvia kitarariffejään tyylikkästi mutta samalla tyylikkään hillitysti. Kyseessä on joka tapauksessa äärimmäisen taitava soittaja. Rytmikitaroista vastasi energisesti esiintynyt, värikkäästi pukeutunut Chris Catalyst, joka saa isot aplodit kappaleessa ”Goddamn Devil”. Hän poistaa biisin alussa lippiksensä, kiinnittää otsaansa kaksi plektraa ja yrittää näyttää demonilta – jälleen hieno esimerkki bändin humoristisesta otteesta.

Kappaleen alkuperäisellä levytyksellä vierailee Judas Priestin Rob Halford, ja hänen taustalaulunsa kuullaan nytkin mukana nauhalta. Pienenä knoppitietona: tuon biisin nauhoituksen aikaan, vuonna 1992, Halford oli juuri jättämässä Priestin, ja Crane oli omien sanojensa mukaan yksi vahvimmista ehdokkaista korvaajaksi. Hän kuitenkin kieltäytyi pestistä kunnioituksesta Halfordin suuntaan. Tarinan todenperäisyydestä voi kiistellä, mutta sitä tukee se, että Crane vieraili muutamaa vuotta myöhemmin Glenn Tiptonin soololevyllä ”Baptizm of Fire”.

Setti alkaa lähestyä loppuaan ja on odotetun loppuhuipennuksen aika. Se käynnistyy AC/DC-henkisesti jyräävällä ’That Ain’t Livin’” -kappaleella, joka toimii täydellisenä vauhdin kiihdyttäjänä. Biisin jälkeen Crane pitää pienen palopuheen ja tekee selväksi, että Ugly Kid Joe ei poistu lavalta vain palatakseen encoreille kuten muut bändit – sen sijaan keikan lopullinen kesto ja setti määräytyvät yleisön palautteen mukaan lennosta. Tiedä sitten, kuinka kirjaimellisesti tuota lausetta kannattaa ottaa, mutta jos miehen puhetta on uskominen, Tavastian yleisö sai tällä kertaa ihan täydet pisteet.

Encore alkavat illan seitsemännellä ”Menace To Sobriety” -levyn kappaleella, ”Tomorrow’s World”, jota seuraa vuosikymmeniä setissä pysytellyt Motörhead- laina ”Ace of Spades”. Crane oli tunnetusti hyvää pataa Lemmyn (RIP) kanssa, joten ei ole ihme, että Motörhead-henki leijui vahvana – joka näkyi myös bändin taustalakanan kuvituksesta. Myös toinen, jo edesmennyt brittilegenda huomioidaan, kun yleisö saa kuulla yleensä hartaasti odotetun ’Paranoidin.’ Biisin keskivaiheille oli sisällytetty myös lyhyitä snippettejä monista muista ajattomista klassikoista, kuten ”Sweet Home Alabama”, ”Walk This Way” ja ”Smoke on the Water”. Ugly Kid Joen tarjoilema ”Paranoid” versio ei ehkä mullistanut maailmaa, mutta toimi vilpittömänä kunnianosoituksena Ozzylle ja miehen mahtavalle elämäntyölle.

Ja lopuksi – tietenkin – ”Everything About You”. Yhtyeen suurin hitti, joka saa salin vielä kerran sekoamaan. Biisiä kuunnellessa mieleen nousee väistämättä sen ikoninen video, jossa bändi soittaa aurinkoisella uimarannalla erinäisten pumpattavien ”rekvisiittojen” liitäessä taivaalla vapaasti. Ihan puhdasta klassikkokamaa siis!

Keikka on nyt ohi, ja voidaan sanoa illan olleen kaikin puolin huikea. Peräti 22 kappaletta kattaneen keikan aikana ei koettu ainuttakaan tylsää hetkeä, ja bändin maine erinomaisena livekokoonpanona on yhä enemmän kuin ansaittu. Kunniamaininta myös yleisölle – harvoin viikkokeikalla todistaa tällaista meininkiä ja energiaa. Täytyy myös myöntää, etten ole enää viime vuosina kuunnellut Ugly Kid Joea kotona kovin usein, mutta nähtyäni tämän keikan, en voi olla miettimättä: miksi ihmeessä en tekisi niin jatkossa useammin?

SETTILISTA

Intro
VIP
Neighbor
Jesus Rode a Harley
Panhandlin’ Prince
Goddamn Devil
Kill the Pain
So Damn Cool
No One Survives
Devil’s Paradise
Cat’s in the Cradle
I’m Alright
C.U.S.T.
Failure
Cloudy Skies
Milkman’s Son
Amends
That Ain’t Livin’
Tomorrow’s World
Ace of Spades
Paranoid
Everything About You

OFFICIAL UGLY KID JOE WEBPAGE