Ulver on käynyt uransa aikana läpi useampia erilaisia musiikkigenrejä sekä tuotantotapoja, eikä yhtye tyydy tälläkään kertaa aiemmin käytettyihin konsepteihin; ”ATGCLVLSSCAP”-albumin kappaleet pohjautuvat live-esiintymisissä improvisoituihin sävellyksiin. Varsinainen livealbumi tämä ei kuitenkaan ole, koska äänityksiä on paranneltu ja muokattu studiossa. Kummalliselta kuulostavalle albumin nimellekin on loppujen lopuksi ihan järkevä selitys, kyseessä ovat 12 englanninkielisen horoskooppimerkin alkukirjaimet.

”ATGCLVLSSCAP” on itselleni todella ristiriitainen levy: niin paljon kuin tästä haluaisinkin tykätä, ja osittain jopa tykkäänkin, en kuitenkaan pysty löytämään tämän levyn pohjimmaista pointtia. Lavalla tapahtunut improvisointi tulisi mielestäni jättää lavalle; kappaleet menettävät helposti hohtonsa, jos niitä yritetään väkisin räpöstellä levylle muka jonkinlaiseksi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Kyseiset vedot ovat syntyneet spontaanisti tietyssä tunnetilassa, tietyssä tilanteessa ja tietyn keikan aikana tukemaan valmista kappalemateriaalia. Sama fiilis ei välity enää kuuntelijalle levyltä kuunneltuna, ja näin ollen on todella hankala samaistua kappaleiden välittämään tunnetilaan ilman livetilanteen tuomaa kontekstia.

Levyn valopilkkuja ovat alkupään ”Glammer Hammer”, ”Moody Stix” sekä ”Cromagnosis”. Kyseiset kappaleet ovat aidointa ja parasta Ulveria; yllättäviä, tunnelmallisia ja tarttuvia. Vahvat etnisen musiikin vaikutteet kuuluvat kappaleissa hienosti, ja tuovat mukavan oman lisänsä muutenkin varsin monikerroksiseen musiikilliseen ilmaisuun. Valitettavasti kyseisten kappaleiden jälkeen taso laantuu ns. minimalistiseksi, toisin sanoen latteaksi, tylsäksi ja halvan kuuloiseksi. Esimerkiksi lähes kymmeneen minuuttiin yltävä ”D-Day Drone” on niin tuskaisen tympeää kuunneltavaa, että se ei kelpaa edes taustamusiikiksi. Jopa yksi henkilökohtaisista suosikeistani Ulverin tuotannosta, ”Nowhere – Catastrophe”, on onnistuttu ryssimään latteaksi remixiksi.

”ATGCLVLSSCAP”-levystä jää päällimmäiseksi kysymykset: Miksi? Mikä tämän levyn pointti on? Siihen minulla ei ole vastausta,  ehkä en edes halua tietää. Ennemmin unohdan tämän levyn, toivoen parempaa tulevaisuutta aiemmin niin tasalaatuiselle yhtyeelle. En halua kuvitella, että tämä olisi jokin uusi linja Ulverille. Kokeellisuus on ihan mukavaa joskus, mutta tällaiset kokeilut voisi jättää suosiolla tekemättä. Korkeintaan neljän biisin EP:n tästä materiaalista olisi saanut aikaiseksi, mutta kokopitkänä levynä tämä on lähinnä kidutusta. Ei pysty, ei kykene.

4½/10

Kappalelista:
1. England’s Hidden
2. Glammer Hammer
3. Moody Stix
4. Cromagnosis
5. The Spirits That Lend Strength Are Invisible
6. Om Hanumate Namah
7. Desert/Dawn
8. D-Day Drone
9. Gold Beach
10. Nowhere (Sweet Sixteen)
11. Ecclesiastes (A Vernal Catnap)
12. Solaris

Kirjoittanut: Miika Hänninen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy