Ulver – Wars Of The Roses

Kirjoittanut Ville Syrjala - 22.6.2011

Aivan aluksi täytyy mainita se, ettei minulla ole juurikaan kokemusta tästä yhtyeestä. Alun perin ymmärsin Ulverin olevan jo vuosia soittanut norjalainen blackmetal-pumppu. Joten ihmetykseni oli melkoinen pistäessäni ”Wars Of The Rosesin” ensimmäisen kerran soimaan. Bläkkis olikin tipotiessään ja tilalla oli puhdasta laulua, konemusiikkia, kummia kilkatuksia ja kaikenlaista muuta kuin osasin odottaa. Reaktioni levyn loppuessa olikin puhdas ”mitä vittua?”

Levy lähtee liikkeelle kevyesti rokaten. Alussa ovat vielä biisirakenteet perinteisempiä. Musiikki on kaunista ja helppoa kuultavaa, mutta kuitenkin jotenkin häiriintynyttä. Vähän kuin viettäisi romanttista kynttiläillallista öisellä hautausmaalla. Levyn jatkuessa eteenpäin alkaa kumminkin avantgarde ottaa kuskin paikan määräten suunnan. Tilalle hiipii ambientia ja kokeellista elektronista musiikkia. Taustalla rumpaloidaan pianon, jousisoittimien ja puhaltimien säestyksellä, mutta ne jäävät hiljalleen enemmän ja enemmän pois kuvioista. Loppu onkin sitten enää puhetta ja ambientia. Mieleen tulee Godspeed You! Black Emperor.

Soundimaailma on koko ajan kevyttä ja lempeää, vaikkei rentoutumaan musiikin parissa oikein pääsekään. Tämä johtuu alati muuttuvasta musiikista ja takakireästä tunnelmasta. Yhtäkkiä ollaan rumpusoolossa kummitustalomaisen urkumusiikin säestyksellä ja sitten kuljetaankin akustisten kitaroiden soidessa merenrannalle kohti majakkaa lokkien rääkyessä. Välillä tulee jopa Mr. Bunglemainen meininki mieleen. Kuitenkin musiikki on niin omaperäistä ja jännittävää, ettei sitä suoraan osaa mihinkään yhtyeeseen verrata. Ja ei siihen vertailuun liene tarvettakaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Soitto on moitteetonta ja toimivaa. Välillä tosin soittoa häiritsee sen katkonaisuus, kun hyvä melodia katkaistaan lentoonsa hiljaisuudella tai muuttamalla koko tunnelma. Konemusiikki on suuremmaksi osaksi melko leppoisaa, vaikka kolinaa ja muuta pörinää kuuluukin sieltä sun täältä. Rummut jäävät tuhnuisina ja hiljaisina liiaksi taustalle, vaikka hyviä juttuja sieltä loihditaankin. Viulut soi kauniisti ja piano luo loistavaa tunnelmaa. Solistin lauluääni toimii hyvin rauhallisella ulosannillaan, mutta on jotenkin hölmön kuuloinen korvaani: väliajoin se tuntuu jotenkin sinnepäin lauletulta ja hengettömältä. Mutta suurimmaksi osaksi se on nannaa korville. Naislaulut tuovat kaunista lisäväriä. Yleisilme silti toimii hyvin, vaikka aluksi se ei siltä tunnukaan. Hankala paketti saada harmoniaan, mutta siinä yhtye onnistui kuitenkin.

”Wars Of The Roses” on kaikinpuolin mielenkiintoinen ja rikas kuuntelukokemus. Se ei ole kestoltakaan mitenkään epäinhimillisen pitkä. Äkkiä huomaakin pistävänsä sen uudestaan alusta pyörimään, vaikkakin viimeinen kappale onkin melko puuduttava. Olisin tosin toivonut enemmän alun viitoittamaa tietä lisää. Nyt jotenkin jäi semmoinen olo, että yhtye oli aluksi lähtenyt tekemään ”normaalia” akustista rocklevyä, mutta sitten löysivätkin syntikat ja muut nurkasta ja rupesivat kokeilemaan kaikkea kummaa homman levitessä käsiin. Muttei ole vastaani vielä tämmöistä musiikkikokemusta tullutkaan, joten hyvä mieli jäi korville. Hyvällä ja mukavalla tavalla hankalaa ja epämukavaa musiikkia.