2005 perustettu italialainen Several Union julkaisi uuden albuminsa “Awake From The Game” jo viime vuoden loppupuolella, mutta vasta nyt nämä italiaanot  pääsevät syyniin täällä päässä. Saatekirjeessä kerrotaan yhtyeen edustavan uutta modernin metallin aaltoa rock- ja pop-sävyillä.

Ensimmäinen kappale ”Erase The Sorrows” kertoo heti, mitä koko levy pitää sisällään. Puhtaat laulut, raskaasti särötetyt kitarat, syntikalla tuotetut pop-elementit ja  normaali kappalekaava – siinä on pääosin koko levyn idea. Kun mukaan sotkee hieman tarttuvia  melodioita  ja kertosäkeitä sekä siirappisia rakkauslyriikoita, on soppa valmis. Ensimmäisistä kappaleista ei jää juuri mitään sen kummemmin  päähän. Tuntuu siltä, että  kaikki on jo kuultu. Tällaista musiikkia tungetaan joka tuutista ja jokaiselta radiokanavalta ulos jo nyt.

Kolmas ”The Game” ja  neljäs ”Awake” pitävät  sisällän ehkä tarttuvimmat melodiat koko levyllä, ja ne jäävät myös soimaan päähän. Kaksikko on myös levyn toimivinta antia, joskin silti tasapaksua  ja  yllätyksetöntä. Tässä vaiheessa yhtyeen soittotaito on käynyt jo selväksi,  ja enää puuttuukin se massasta erottumisen jalo taito, joka on oma juttunsa. Viides kappale, Aerosmith-cover ”Dream On” ei ainakaan paranna mahdollisuuksia. Kappale sopii yllättävän hyvin levyn tunnelmaan ja kaavaan, mutta loppupeleissä on aika surkea yritys. Kuudentena tuleva  ”The Best Of Me” lähentelee jo hyvää kappaletta, mutta laulajan huono englannin lausuminen, epäselväksi käyvät kitarasoundit ja tyypillinen, tylsä väliosa laskevat tunnelmaa entisestään. Seuraava ”One By One” on levyn  toimivinta  antia. Alussa on hidas, särötetty kitaramelodia, joka kasvaa pikkuhiljaa suuremmaksi ja lyö lopulta kasvoille. Kokonaisuudessaan kappale on levyn nopein, ja se sisältää jopa metalcore-huutoja.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

 Jälleen tämän jälkeen muutama seuraava kappale mennään siitä, mistä aita on matalin, tai oikeastaan siitä, mistä se on kaatunut. Pakollista hidastelua, balladimaisia piirteitä ja yksinkertaisia yrityksiä. Ainoat päähän jäävät asiat ovat pienet, laululliset koukut, joita viljellään loppupeleissä hyvin paljon koko levyn mittaan. Viimeinen kaksikko ”Tonight You´re Mine” ja akustinen ”Waiting For” jatkaa samaa linjaa. Tylsää ja  yllätyksetöntä materiaalia. Joskin jälkimmäinen kappale (joka siis on toteutettu täysin akustisesti) toimii yllättävän hyvin juuri siksi, että  se eroaa levyn muusta materiaalista.

Paskan makuhan tästä jää suuhun. Kun kuuntelee levyltä yhden kappaleen, on kuullut ne kaikki. Samat elementit toistuvat uudestaan ja uudestaan, ja aina kun tuntuu siltä, että tulisi jotain erilaista, bändi vetää koko homman läskiksi ja suoltaa päälle sitä samaa, jo kuultua sontaa. Yhtyeellä saattaisi olla  rahkeita johonkin suurempaan, mutta jos se jatkaa tätä rataa,  ei voi kuin toivottaa hyvää matkaa helvettiin.

2 / 10

Kappalelista:
1. Erase the Sorrows
2. On My Own
3. The Game (feat. Oliviero “Olly” Riva)
4. Awake
5. Dream On (feat. Andrea Rock)
6. Best of Me
7. One By One
8. Fall and Fade
9. Dualized
10. Tonight You’re Mine
11. Waiting for (Acoustic)

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

https://www.facebook.com/#!/severalunion

Kirjoittanut: Eeli Helin