Unohda öyhötys, aloita wöyhötys! – haastattelussa Wöyh!:n vokalisti-kitaristi Jussi Hyyrynen

Omaperäistä visiotaan toteuttava ! julkaisi alkuvuodesta yhtyeen neljännen pitkäsoittonsa. Kaaoszine tavoitti etäyhteyksiä pitkin yhtyeen toisen visionäärin, vokalisti-kitaristi Jussi Hyyrysen ja tiedusteli Wöyh!:n kuulumiset. Haastattelun aikana juteltiin niin ”IV”-albumista, wöyhöttämisen ja öyhöttämisen erosta sekä Jussin tulevaisuuden suunnitelmista yleisesti.

Moro Jussi! Mitä kuuluu?

Jussi: Kiitos, hyvää. Wöyh!:n neljäs albumi julkaistiin hiljattain, ja vaikka nyt ei olekaan ollut keikkojen järjestelemistä, on tekemistä silti piisannut. On ollut haastattelujen tekemistä, ja sen lisäksi paljon promoamiseen, markkinointiin ja viestintään liittyvää. Tämä johtuu siitä, että omistan itse Kaskelotti Recordsin, jonka kautta Wöyh!:n albumit ovat julkaistu. Lääkärin töiden lomassa olen tehnyt tätä kaikkea, ja hyvin ne ovat lomittuneet keskenään.

Tosiaan, edellisen ”KRTKRTK”-albumin tiimoilta olette aikanaan taatusti tehneet kiertueen. Nyt levykiertue ei tosin tule kyseeseenkään. Onko teillä kuitenkin tälle vuodelle jo jonkinlaisia suunnitelmia kaavailtuna?

Jussi: Lähinnä se, että jos koronatilanne jossain vaiheessa sallii, niin soitetaan sitten keikkoja. Tilanne on nyt kuitenkin kaikille sama eikä me sitä mitenkään stressata. Aika näyttää onko keikkoja vai ei. Tämä on epävarmuuden aikaa, joka kaikkien on hyväksyttävä ja siihen on vain asennoiduttava, että tähän pitää sopeutua.

Oletteko harkinneet striimikeikan soittamista?

Jussi: Kyllä se on mielessä käynyt, mutta ajatuksena sen tuntuu vieraalle. Eihän se korvaa lähellekään sitä, mitä se oikea soittaminen keikoilla oikein on.

Aivan varmasti. Milloin on muuten ollut Wöyh!:n viimeisin keikka? Onko siitä jo puolitoista vuotta?

Jussi: Ei siitä ihan niin kauan ole. Viimeisin keikka oli viime vuoden tammikuussa Kaskelotti Recordsin gaalaillassa, jolloin soitimme akustisen keikan.

Täysin ymmärrettävästi. Vaikka tämä on vähän turha kysymys, kysyn silti: onko sinulla kova polte päästä soittamaan?

Jussi: On toisaalta, mutta ajattelen sen jotenkin näin yleisfilosofisesti niin, että miksi kiusaisin itseäni voivottelemalla, kun en pääse keikoille? Mieluummin vaan hyväksyn tilanteen sellaisena kuin on. Sitten kun soittaminen on jälleen turvallista, niin sitten soitetaan. Mutta toki keikoille on ikävä.

Ja se on vielä todettava, että siinä mielessä olen etuoikeutetussa asemassa, että oma elantoni ei ole kiinni keikoista. Monella ystävämuusikolla näin on, ja he ovat nyt hyvin hankalassa tilanteessa. Sama koskee tietenkin koko keikkoja järjestävää musiikkialaa.

Palataanpa hiljattain julkaistuun ”IV”-albumiin. Koetko, että uusin julkaisu eroaa jotenkin edellisistä albumeista?

Jussi: Itse siitä on hankala sanoa mielipidettä. Todennäköisesti joku joka on kuunnellut Wöyh!:n tuotantoa paljon, osaisi nostaa siitä erilaisia näkemyksiä. Itselleni uusin albumi on tuntunut luontaiselta jatkumolta sille, mitä Wöyh! on aikaisemmin ollut. Koen, että tämä edustaa selvästi samaa linjaa, jossa tyylejä on sekoiteltu ja kokonaisuudesta tehty erikoinen soppa. Ja se on se meidän juttumme. Pyrimme tekemään Wöyh!:ssä musiikkia niin, että se on meistä hauskaa ja innostavaa.

Kappalelistaa katsoessa silmiini hyppäsivät muutamat kosmisuuteen viittaavat termit. Tämä herättikin mieleeni kysymyksen, että onko tällä uudella albumilla jokin sanoma?

Jussi: Jos mä lähden tuosta avaruudesta liikkeelle, niin… Kolmen ensimmäisen albumin kohdalla olen sijoittanut tarinat ja taustat enemmän merenomaiseen ympäristöön sekä maan pinnalle. Kolmannessa albumissa oli jo viittauksia avaruuteen, mutta tämän neljännen albumin kohdalla ajattelen niin, että levyn alkupuolisko sijoittuu maahan ja jälkipuoli sitten avaruudessa olevaan Wöyh!-planeetalle. Nämä ovat ne näyttämöt siinä levyllä, ja olen rakentanut tarinoita niihin omasta elämästäni suodatettuna. Sen takia en osaa sanoa ihan tarkkaan, mistä mikäkin laulu tulee, mutta sieltä omasta elämästä ne kumpuavat. Kappaleilla ei sinällään ole mitään sanomaa, vaan ne ovat enemmänkin tutkielmia, joiden tarinasta ja otsikoista olen pyrkinyt kirjoittamaan mahdollisimman kiinnostavan.

Ainakin omiin silmiini ”Wöyhytyksen ytimeen” ja ”Robottirakkautta” pistivät silmään. Ensimmäinen toi mieleeni sosiaalisessa median tapahtuvan mölisemisen ja jälkimmäinen Westworld-sarjan henkisen robotiikan ja ihmisyyden suhteen.

Jussi: En tiedä tarkoitatko tuossa somekuviossa nyt ”öyhytystä”?

Joo, se on se sana eikä ”wöyhytys”.

Jussi: ”Wöyhytys” ei tosiaan liity ”öyhötykseen”. Wöyhytys on ollut minun sanavarastossani jo neljäkymmentä vuotta. Se ei liity nettikeskusteluihin, vaan tarkoittaa enemmänkin ”hallittua hulluttelua”. Vähän niin kuin Wöyh!:n musiikkia. Se on jollain tavalla mietittyä, mutta spontaania, jossa pyritään näkemään asiat uudella tavalla. Ja ennen kaikkea se ei ota itseään liian vakavasti.

Ja sitä se wöyhytyskin on, ettei ota elämässä kaikkea liian vakavasti, ja näin voi rennommin tehdä hauskoja, kiinnostavia juttuja. Toki joka tilanteessa ei voi wöyhyttää, mutta leikkisyys on osa ihmistä ja se tulisi säilyttää koko elämän ajan.

Hyvä kun teit selkeän rajavedon ”wöyhötyksen” ja ”öyhötyksen” välille. Niitä ei parane sekoittaa. Sinulta varmaan kysytään tasaisin väliajoin YUP:n mahdollisesta paluusta, mutta ajattelinkin kysyä, minkä verran olet ollut tekemissä Jarkko Martikaisen ja Janne Mannosen kanssa?

Jussi: Olen ollut heidän kanssaan tekemisissään paljon. Martikainen on toiminut jokaisen Wöyh!:n albumin kanssa apuna, etenkin sanoitusten suhteen. Olen saanut häneltä paljon vinkkejä, miten sanoituksia kannattaa rakentaa. Jarkon kanssa olen ollut paljon tekemisissä, ja Jannen kanssa ollaan pidetty yhteyttä muuten vain.

Voisitko harkita tekeväsi jonkinlaista musiikillista projektia Jarkon tai Jannen kanssa tulevaisuudessa? Löytyykö sinulta sellaiseen yksinkertaisesti aikaa työn ja levy-yhtiön sekä Wöyh!:n ohessa?

Jussi: Kyllä aikaa aina löytyy mielenkiintoisille jutuille. Itse näen sen asian pitkälti elämänvalintakysymyksenä, miten aikaansa käyttää. Toki aina töitänsä ei voi valita niin, että vapaa-aikaa jäisi paljon, ja perhekuviot vievät varmasti myöskin paljon aikaa, mutta loppupeleissä jokainen tekee itse kiireen itselleen. Asioita pitää laittaa tärkeysjärjestykseen, ja tärkeille asioille löytyy näin aina aikaa. Ei elämää tarvitse täyttää kaikella ja elää vain suorittamalla, niin tulee varmasti kiire.

Mutta palatakseni alkuperäiseen kysymykseen, niin jos saisin puhelun Jarkolta tai Jannelta, tyyliin ”tässä olisi pari riffiä valmiina, lähdetkö jammailemaan?”, niin kyllä lähtisin.

Tähän haastattelun loppuun haluan kysyä, minkälaisella asenteella käyt kohti tätä vuotta? Oletko toiveikas pandemian laantumisen suhteen vai varautuneempi?

Jussi: On minulla toiveikas asenne. Jotenkin minusta tuntuu, että vuosien myötä itselleni tulee elämään koko aika myönteisempi suhde. Asiat ovat hyvin ja tulevaisuuteen suhtaudun toiveikkaasti. Mitä vuosi tuo tullessaan sen aika näyttää. Jonkinlainen kutina kuitenkin on, että alan valmistella uutta materiaalia. Vielä ei ole hajua minkälaista se on, ja onko se Wöyh!:n albumi vai soololevy, mutta hyviä vaihtoehtoja on paljon.

Kiitos Jussi haastattelusta! Haluatko lähettää lukijoille tevreiset?

Jussi: Älkää unohtako wöyhöttämistä. Elämässä on tärkeää, ettei ota kaikkea – saati itseään – aina liian vakavasti.

Wöyh! Facebookissa

Haastatellut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua