Unohdettu klassikko – arviossa Throne Of Chaos yhtyeen 20-vuotias “Pervertigo”

Kirjoittanut Jani Lahti - 11.11.2022

Hurjasti on jälleen vettä virrannut ja pimeitä tapahtunut siitä, kun kotimainen metallimusiikin uranuurtaja levy-yhtiö Spinefarm eli kulta-aikojaan. Yksi yhtiön 20 vuoden takaisista superkiinnityksistä oli espoolainen melodeath-yhtye Throne Of Chaos. Ensimmäisellä albumillaan ”Menace And Prayer” paremmin genren sisään mahtunut yhtye eteni jo toisella albumillaan ilmavampaan ja vokaalisesti melodisempaan suuntaan. Nyt 20-vuotias “Pervertigo” on siitä erikoinen tapaus, että molemmat sillä laulavat lead-vokalistit olivat lähinnä sessiojäseniä. Warmen-yhtyeen riveistä tuttu Pasi Nykänen ja ruotsalaisen Dream Evilin vokalistinakin toiminut Niklas Isfeldt paiskaavat “Pervertigo” -albumilla kättä puhtaiden vokaalien osalta. Laulutyyli vuorottelee albumilla kitaristi Taneli Kiljusen huutolaululla ja niillä meldiosemmilla vokaaleilla niin, että monen nykyään suositun vokalistin kateuskäyrä nousee lähes varmasti. 

Paitsi että “Pervertigo” sisältää huikeita ja taitavia laulusuorituksia, on sen sävellyksellinen ja soitannollinen puoli myös aivan ensiluokkaista. Albumin tason vertailukohtina voisi edelleen aivan hyvin pitää niinkin arvostettuja albumeita, kuin Judas Priestin “Painkiller” tai Children Of Bodomin varhaistuotanto. Soitto on siis tiukkaa ja sävellykset varsin kekseliäitä. Joistain sovitusratkaisuista tulee mieleen vahvasti naapurimaan Soilwork-yhtye. Vaikutteet korostuvat erityisesti “Truth And Tragedy” -kappaleella kaikkine haikeine kosketinsoitinmelodioineen. Muutenhan kappaleet polveilevat tyylikkäästi tunnelmasta toiseen.

Throne Of Chaos yhtyeen yksi vahvuus olikin tunnelmien luominen. Seikka korostuu “Pervertigo” -albumilla, vaikka välillä mennäänkin “sata lasissa”. Thrashähtävät ja melodiset koukut sekä soittotaito yhdistettynä yhtyeen pääasiallisen biisintekijän Taneli Kiljusen selkeän intohimoiseen melodiatajuun, tekivät albumista aikoinaan todella varteenotettavan julkaisun. Nykyäänkin siitä tohtii sanoa, ettei varsiaisia heikkoja hetkiä tunnu löytyvän. Meininki on suorasukaista, pienillä näennäisillä progressiivisilla elementeillä höystettynä. Ja vaikka homma polveileekin synkästä rajuun ja “ihanasta” kokeilevaan, paketti on kokoajan kasassa.

Kappaleissa on myös syvyyttä, mahtipontisuutta, nautintoa ja hempeyttä. “Pervertigo” on yhtä aikaa monimutkainen ja yksinkertainen albumikokonaisuus, jonka kuuntelee joka kerta hyvin mielellään alusta loppuun. Oikeastaan “Pervertigo” on jopa ns. “too quick to criticize” sillä sen mainiot ja nautinnolliset hetket etenee niin, että vasta kun haluaisi alkaa miettiä “onko tässä mitään huonoa” tullaan jo seuraavan korvakarkin äärelle. Albumilta löytyy niin siirappinen balladi “Reason To Be” kuin myös tylyn raju sekä mieltäylentävä death-thrash rypistys “Fistfucking And Alienseed” ja kaikkea siltä väliltä. 


Mikäli kutsut itseäsi kotimaisen metallimusiikin tietäjäksi tai faniksi, mutta Throne Of Chaos on yhtye, joka on mennyt aikanaan tai myöhemmin ohi, kannattaa yhtyeen musiikkiin alkaa kipinkapin tutustumaan. Kolmen albumin mittaiseksi venynyt ura ei päässyt yhtyeellä koskaan täysin ansaitsemaansa nousukiitoon, vaikka merkkejä siitä olikin kolmannen albumin “Loss Angeles” kohdalla. On kuitenkin todettava, että “Pervertigo” on albumina se yhtyeen kaikkein upein ja kieroutunein tuotos osana suomalaista metallimusiikin historiaa. Eikä sille löydy vertaisia, kuin ehkä korkeintaan neljän käden sormilla laskettuna. “Pervertigo” on yhä edelleen albumi, joka on lähestulkoon pelkkää neronleimausta alusta loppuun, kuulostaen soundiensa puolesta myös vahvasti aikakautensa eli 2000-luvun alun tuotokselta, jonka hienoutta aika on vain kullannut.