Unshinen druidimetalli on kiehtovaa kuultavaa – arviossa yhtyeen ”Karn Of Burnings”
Harva yhtye hyödyntää musiikissaan useampaa kuin yhtä laulukieltä, mutta jotkut uskaltautuvat kokeilemaan useampaa. Niin on tehnyt esimerkiksi kotimainen Unshine, jonka alkuvuodesta ilmestyneeltä ”Karn Of Burnings” -albumilta löytyy sekä suomea että englantia. Ja kombinaatio sopii oikeastaan oikein hyvin Unshinen hämyisään ulosantiin.
Unshinen tarina on saanut alkunsa vuosituhannen alussa, ja maaliskuussa julkaistu ”Karn Of Burnings” on yhtyeen viides pitkäsoitto. Helsinkiläisyhtyeen ulosanti on kuin sekoitus folk metalia ja goottirockia ja löytyypä seasta ripaus doomiakin. Unshine nimittää musiikkiaan druidimetalliksi, mikä onkin varsin osuva määritelmä. Niin musiikin tunnelmallinen salaperäisyys kuin vokalisti Susanna Vesilahden hämyinen äänenkäyttö antavat Unshinelle erikoisen ja kiintoisan leiman.
Musiikkia on yleensäkin hankala kuvailla siten, että lukija ymmärtää täysin, mitä kirjoittaja tarkoittaa. Unshinen kohdalla se tuntuu erityisen haastavalta, sillä yhtyeen musiikki resonoi monella tasolla. ”Karn Of Burnings” tuntuu puhuttelevan niin tunnelmansa, mielenkiintoisten sovitustensa, lyriikoidensa kuin Vesilahden äänenkäytönkin suhteen.
Kappaleiden äärelle on syytä pysähtyä ajan kanssa, jotta niistä saa kunnolla kiinni. Nopeimmin tutuimmiksi tulevat ”Arrival Of Aurochs” ja ”Sakraali Elementaali”, jotka ovat ulosantinsa puolesta tarttuvia, ja joista jälkimmäinen jää erityisesti mieleen kansanperinnemäisen musiikkinsa ansiosta. Samoin on ”Maa Jälkeen Ihmisen” -kappaleen kohdalla, joka omaa sekin suomenkielisen ja perinteikkään ulosannin. ”Maa Jälkeen Ihmisen” erottuu myös sanoitustensa puolesta. Niissä pohditaan ihmisen suhdetta luontoon, ja millaisen jäljen ihminen tulee jättämään jälkeensä maailmaan. Vastaavasti ”Tarassa” herättää kiinnostusta raskas ja melankolinen äänimaisema, josta on löydettävissä kelttiläisiä vivahteita.
Kolmen vartin kestoinen ”Karn Of Burnings” on tasapainoinen ja sopivan kokoinen annos. Albumilta löytyy variaatiota lähes pirteän oloisista kansanmusiikkihymneistä harmonisiin ja meditatiivisiin äänimaisemiin. Kahden laulukielen hyödyntäminen ei sekään ole tuottanut Unshinelle ongelmia vaan päinvastoin: suomen kieli ja englanti tuntuvat sulautuvan hyvin yksiin Vesilahden käsittelyssä. Henkilökohtaisesti pidän erityisesti solistin äänestä hänen laulaessaan suomeksi. Kokonaisuutena ”Karn Of Burnings” on monipuolinen ja kiinnostava albumi ja samalla myös uutta ja erilaista, vaikka yhtyeellä onkin pitkä historia.
Kappalelista:
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen
