Urgehal – Aeons in Sodom

Vuosina 1992–2012 aktiivisesti toiminut norjalainen black metal -yhtye Urgehal ei syystä tai toisesta koskaan saavuttanut urallaan aivan yhtä suurtaa suosiota kuin monet sen maanmiehet, esimerkiksi Emperor, Darkthrone ja Satyricon, ovat saavuttaneet. Monet black metaliin enemmän tutustuneet ihmiset yhtyeen kuitenkin tietävät ja arvostavat tätä 20 vuoden uran ja kuusi täyspitkää albumia tehnyttä yhtyettä hyvinkin korkealle.

Urgehalin viimeiseksi täyspitkäksi perustajajäsenensä ja keulamiehensä Trondr Nefaksen kanssa jäi vuonna 2009 julkaistu ”Ikonoklast”, sillä kolmisen vuotta myöhemmin, vuoden 2012 toukokuussa, black metal -maailma heräsi suru-uutiseen. Trond ”Trondr Nefas” Bråthen oli löydetty menehtyneenä mökistä keskeltä Norjan metsää 34 vuoden iässä. Tämän piti olla myös Urgehalin tarun loppu –  ja niin tavallaan olikin. Nyt julkaistava Urgehalin seitsemäs täyspitkä tulee olemaan yhtyeen viimeinen julkaisu, joka julkaistaan nimenomaan Nefaksen muistolle. Albumin musiikista ovat vastanneet puoliksi Nefas itse elinvuosinaan ja puoliksi yhtyeen toinen alkuperäisjäsen Enzifer. Ja koska Nefas ei luonnollisesti levyn nauhoituksiin voinut osallistua, on mikrofonin ääreen istutettu tukku black metal -piireistä tunnettuja laulajia, kuten vaikkapa Nocturno Culto (Darkthrone), Hoest (Taake) sekä Mannevond (Koldbrann) muutamia mainitakseni.

Jokin pieni pelko perseessä sitä ottaa vastaan tämänkaltaisen muistolevyn. Se mahdollisuus, että pöytälaatikosta on kaivettu muutama suttuinen riffi, jotka eivät surkeutensa vuoksi ole aiemmille levyille kelvanneet mutta joista on työstetty puolihuitaisemalla levyllinen keskinkertaista black metalia dollarin kuvat silmissä, on olemassa. Toisaalta ottaen huomioon, kuinka rehellistä ja suoraselkäistä porukkaa iso osa black metal -piireistä on, jotenkin moista rahastuslevyä ei tahdo liittää tähän genreen. Eikä tästä todellakaan onneksi ole nyt kyse, vaan ”Aeons in Sodom” on viimeisen päälle tehty ja hieno black metal -albumi, jolla Nefaksen muistoa kunnioitetaan ansaitsemallaan arvostuksella.

On toki otettava huomioon ne tosiseikat, että ”Aeons in Sodom” on osittain tosiaan vanhoista Nefaksen riffeistä koostettu ja että albumilla kuullaan useita vierailijoita niin laulajana kuin eri soittimienkin ääressä. Siksi albumi ei voi olla mikään yksi iso kokonaisuus, albumi jolta ei voi irrottaa yksittäisiä biisejä, eikä se sitä ole. Ja ilman Nefasta nauhoitettua albumia on myös hiukan hankala suoralta kädeltä verrata vanhoihin Urgehal-albumeihin, mutta yhtyeen tunnusomaiset piirteet ovat tältäkin albumilta kuultavissa. Se on sotaisa, aggressiivinen, hiukan death metal -vaikutteinen, kuten aina. Teknisiä kitarasooloja, tarttuvia riffejä ja runsaasti groovea tarjoava albumi on ehtaa norjalaista black metalia alusta loppuun. Mitään saatanallista vauhti- black metalia ei ”Aeons in Sodom” ole, mutta eipä Urgehal ollut siitä koskaan tunnettukaan. Urgehal tappaa ja tuhoaa painostavalla tunnelmallaan ja murskaavilla riffeillään.

”Aeons in Sodom” on silkkaa tasavahvaa laatua alusta loppuun, mutta yksittäisiä kappaleita siltä on silti helppo nostaa esille. Nocturno Culton esittämä varsinainen avausraita ”The Iron Children” on yksi levyn tarttuvimpia kappaleita, jossa toimii niin itse sävellys kuin vierailevan laulajan esityskin todella mallikkaasti. Thrash-vivahteilla höystetty kappale tuo hieman mieleen Nocturno Culton oman yhtyeen Darkthronen nykypäivän tyylin ollen samalla kuitenkin kenties parasta, millä Nocturno Culto on äänijänteitään vuosikausiin venytellyt. Samaa tasoa tosiaan toivoisi myös itse Darkthronelta vielä joskus kuultavan.

Seuraavana kuultava ”Blood of the Legion” Endezzma-vokalisti Morten Shaxin laulamana edustaa levyn deathmetallisempaa antia, ja vauhdikas raita teknisine kitarasooloineen tuo hetkittäin mieleen jopa Morbid Angelin joskus vuonna miekka ja kirves. Levyn parhaimmistoon kappale ei kuitenkaan yllä, toisin kuin seuraavana kuultava mustanpuhuva synkistely ”The Sulphur Black Haze”, jonka lauluosuuksista vastaa Taakesta tuttu herrasmies Hoest. Jos levyltä pitää se yksi pieni notkahdus mainita, niin Niklas Kvarforthin (Shining) esittämä ”Norwegian Blood and Crystal Lakes” ei tahdo oikein avautua. Onneksi perään kuultavat ”Thy Daemon Incarnate”, ”Endetid” sekä ”Psychedelic Evil” nostavat albumin jälleen omalle tasolleen. Näissä kappaleissa äänijänteitään avaavat Sorath Northgrove (Vulture Lord), Nattefrost (Carpathian Forest) sekä Nag (Tsjuder).

”Aeons in Sodom” tuo tietyllä tavalla esille sen seikan, miksi Urgehal ei koskaan noussut aivan suurimpien norjalaisten black metal -nimien joukkoon, eikä se mitään maailmoja mullistavaa tarjoile tällä viimeiselläkään albumillaan. Ja ihan napakymppiin yltääkseen se olisi kaivannut lisää ”The Iron Childrenin” sekä ”The Sulphur Black Hazen” kaltaisia ylivertaisia täsmäiskuja. Mutta laadukasta norjalaista mustaa metallia ilman suurempia notkahduksia yhtye tarjosi koko uransa ajan, ja siihen samaan jatkumoon sopii myös ”Aeons in Sodom”. Kun katsoo albumin vierailijoiden nimilistaa, ymmärtää myös sen, kuinka arvostettu yhtye alan piireissä lopulta kuitenkin oli. Hail Urgehal, R.I.P. Trondr Nefas.

8½/10

Kappalelista:
01. Dødsrite
02. The Iron Children
03. Blood of the Legion
04. The Sulphur Black Haze
05. Lord of Horns
06. Norwegian Blood and Crystal Lakes
07. Thy Daemon Incarnate
08. Endetid
09. Psychedelic Evil
10. Woe
11. Funeral Rites (Sepultura cover)
12. Twisted Mass of Burnt Decay (Autopsy cover)

Urgehal fanpage facebookissa

Kirjoittanut: Riku Mäkinen

Kommentoi julkaisua