”Usko, toivo ja kuolema” – Nick Cave avoimena Sean O’Haganin haastattelussa

Toimittaja Sean O’Hagan on tuntenut Nick Caven jo usean vuosikymmenen ajan. Heidän kohtaamisensa olivat kuitenkin pitkään satunnaisia ja hetkellisiä, kunnes koronapandemian pakottaessa maailman pysähtymään kaksikko aloitti puhelinkeskustelut. Lopputuloksena oli Nick Caven maailmaa ja ajatuksia avaava syväluotaava kirja, jossa artisti on avoimempana kuin koskaan aikaisemmin. Sean O’Hagan kertoo yllättyneensä siitä, miten syvälle säännöllisen epäsäännöllisinä alkaneet keskustelut johtivatkaan. 

Nick Cave ei ennen tätä ole antanut haastatteluja viiteen vuoteen. Hän ei pidä haastattelujen antamisesta, vaan näkee ne artistin voimavaroja kuluttavana osa-alueena, joka ottaa enemmän kuin antaa. Sen vuoksi onkin yllättävää, että mies on suostunut jälleen haastateltavaksi – ehkä ilman koronan iskemistä ja pitkälle valmistellun kiertueen perumista ei tätä kirjaa olisi lainkaan syntynyt.

Yksi kirjan suurimmista teemoista on uskonto. Cave kertoo, että toimittajat ovat yleensä halunneet vältellä aiheesta puhumista hänen kanssaan. Häntä kiehtoo Raamattu ja erityisesti Jeesuksen elämä, ja hän myöntää uskonnolla olevan voimakas vaikutus hänen musiikkiinsa. Cave onkin aikoinaan kuulunut katedraalikuoroon sekä käynyt kirkossa pari kertaa viikossa, ja siitä lähtien Raamatun tarinat ovat kiinnostaneet häntä. Cave näkee niin uskonnossa kuin musiikissakin paljon samaa ja kuvailee molempien tarjoavan ihmisille lohtua, eheytystä ja merkitystä.

Toinen kantava teema on Arthur-pojan menehtyminen vuonna 2015. Tapaus leimaa enemmän tai vähemmän lähes kaikkia kirjan keskusteluita, ja miksipä ei leimaisi – tuskin kukaan vanhemmaksi tuleva haluaa saattaa omaa lastaan hautaan. Cave kertookin Arthurin kuoleman määrittäneen häntä ja tuoneen elämään rikkonaisuuden tunteen. Arthurin vaikutus on kuultavissa ”Ghosteen” -albumin tunnelmassa.

”Ajattelen, että ”Ghosteenin” musiikki ja sanoitukset muodostavat keksityn paikan, jossa Arthurin henki voi löytää jonkinlaisen turvasataman tai levätä.”

Nick Cave puhuu teoksessa paljon elämän mysteereistä ja yliluonnollisista energioista, joiden hän kokee kohdallaan lisääntyneen Arthurin poismenon myötä. Hän kertoo hämmästyneensä sitä, miten alttiiksi hän muuttui tietynlaiselle maagiselle ajattelulle, joka on seurannut häntä siitä lähtien. Kyseessä lienee ehkä jonkinlainen selviytymiskeino, mutta Cave kokee sen tarpeellisena ja luonnollisena reaktiona.

Luonnollisena ja jollakin tavalla itsestään selvänä teemana kirjassa käsitellään myös artistin heroiiniaddiktiota, josta hän on ponnistellut kuiville. Cave puhuu aiheesta yllättävän avoimesti ja suorasanaisesti. Omien sanojensa mukaan hän käytti heroiinia, koska kaipasi ”konservatiivista järjestyksen elämää”, jota hän näkee huumeiden käytön olevan: herätään uuteen aamuun ja heroiinin tarpeeseen, etsitään kaman myyjä, ostetaan, piikitetään – saman kierteen jatkuessa loputtomasti päivästä ja vuodesta toiseen.

Myös erilaiset ihmissuhteet ja niiden vaikutukset ovat kirjassa paljon esillä. Cave analysoi omia toimintamallejaan ja käytöstään varsinkin läheisissä vuorovaikutussuhteissa pohtien, olisiko voinut toimia tilanteissa jotenkin toisin. Erityisen kaihoisalta hän vaikuttaa puhuessaan tapahtumista, jotka lopulta johtivat Mick Harveyn ja Blixa Bargeldin eroamiseen The Bad Seedsin kokoonpanosta. Ihmissuhteiden arvaamattomuutta ja haurautta käsitellään teoksessa myös usean kuoleman kautta, sillä kirjan kirjoittamisen ja sen viimeistelyn aikana Cave menetti niin äitinsä, vanhimman poikansa kuin myös useita ystäviään.

”Jokainen meistä on yksilönä vaarassa, sikäli, että mikä tahansa voi milloin vain päätyä katastrofiin kenen tahansa tapauksessa. Jokainen elämä on uhan alla, ja jotkut ymmärtävät sen ja toiset eivät. Mutta varmastikin jokainen käsittää sen ajallaan.”

Kirjassa puhutaan erittäin haavoittavista kokemuksista ja siitä, miten yllätyksellistä elämä voi loppujen lopuksi ollakaan niin hyvässä kuin pahassa. Teoksen teemat eivät ole helppoja käsiteltäviä kenellekään meistä, joten ei voi kuin ihailla kuinka avoimesti Nick Cave niistä puhuu. Vaikeiden aiheiden vuoksi kirja on paikoitellen hieman raskasta luettavaa, joten mistään kevyestä iltasadusta ei ole kysymys. ”Usko, toivo ja kuolema” kannattaa kuitenkin ehdottomasti lukea, jos miehen mietteet ja maailma yhtään kiinnostavat.