Utön ”Utö” – Samettia melurockin sydänystävän korville

Kirjoittanut Mikko Nissinen - 14.4.2018

Kohtalaisen kokeneista helsinkiläismuusikoista muodostuu Suomen eteläisimmän saaren mukaan nimetty, jykevää, punkahtavaa vaihtoehtorockia grungahtavalla otteella ruotsiksi veistelevä yhtye, Utö. Yhtye halusi sanojen riittämättömyyden edessä, raivonsa huipentumana ottaa lyyrisen ilmaisunsa kieleksi ”sen toisen kotimaisen”. Ja sehän itse asiassa sopii vääntyneen ja hämärän raivokkaan kitararockin kylkeen varsin piristävästi. Utö ei ole genressään enää mikään outo lintu Bob Malmströmin kaltaisten yhtyeiden raivattua maassamme jo vuosikausia tietä raivokkaalle ruotsinkieliselle hardcore-pohjaiselle mätingille. – Ei edes suomenkielisten vaihtoehtorockin kuluttajien levylautasilla. Utön ensimmäinen julkaisu oli kesällä 2017 julkaistu 7″ split-EP kouvolalaisen Tusenskönan kanssa. Nyt aika oli kypsä julkaista Svart Recordsille yhtyeen omaa nimeä kantava, kompaktin puolisen tuntia mitaltaan oleva debyyttialbumi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Oppimäärän avaava, kauniilla melodioilla ja suoralla aggressiolla asiansa toimittava ”Varför har vi inga problem?” tempaisee mukaansa heti kättelyssä rokaten kuin riivattu. Astetta vaisumpi, himmailevasti sisään uiva ”Om vänskap” taipuilee peltisellä kitarasoundillaan Sielun Veljien kevyemmän tuotannon tavoin. Kappale räjähtää painostavaan, hartioista lähtevään kitarajunnaamiseen vasta kertosäkeessä palaten sen jälkeen taas seesteisempiin alkutunnelmiinsa. Albumilta ehkä juuri tarttuvimmaksi korvamadoksi useiden kuuntelukertojen myötä muodostuu hiljalleen tajuntaan kasvava, rujon kaunis videobiisi ”Sommerfluga”. ”Leker med barn” kutittelee puolestaan hauskan psykoottisella riffikierrolla ja kekseliäällä rakenteellaan. Tämä uhkaavan tunnelmansa keskeltä yllättäen päin näköä läsähtävä, järisyttävän energisyyteen roihahtava kappale kasvaa vielä entisestään lakonisen lennokkaaseen kertosäkeeseensä. Järkälemäisen ja gootahtavan päätösraidan ”Inte Ensamin” lohduttoman murskaavan mutta rujon kauniin melodramaattisen äänivallin päällä kelluvista, hentoisista mies- ja naislauluista koostuva duetointi tuo mieleen samanaikaisia assosiaatioita Kentistä ja Triptykonista. Kyseessä on ehkä vuoden toistaiseksi ehdottomin ja koskettavin kotimaisen albumin päätösraita, joka kaiken lisäksi kestää vielä lukemattomia kuuntelukertojakin.

Utön tärkein ominaispiirre on syvissä vesissä uiskentelevan, psykoottisen ja alati muotoaan vaihtavan melurockin monivivahteinen sointi. Kun yhtyeen vokalistin artikulaatio on vielä kotimaisen virkamiesruotsin standardeilla riittävän hyvin hallussa, ja tekstityksetkin ovat vähintään humoristisen mukiinmeneviä, on suurin kompastuskivi ylitetty. Vaikka useassa yhteydessä Utösta puhutaan musiikillisesti Radiopuhelimien kaltaisena orkesterina, ei kyseinen vertaus pidä täysin kutiaan. On toki myönnettävä, että maanisesti rokkaava ja vasta toden teolla albumin käyntiin sinkoava kolmas raita ”Finska viken” ja mallikkaan itsepintaisen painostavasti junnaava ”Utkontaktering” sisältävät kyseisiin Oulun hurjiin viittaavaa, raivokkaasti hermoon iskevää rokkausta. Laveasti katsottuna myös Kauko Röyhkän tyyliin piruileva ja bossanovan kanssa flirttaileva, likainen proto-punk-pala ”Födelsedag” voidaan lukea Radiopuhelimien ”Avaruus”-albumin pehmeämpien psyke-jazz-tunnelmien sukulaiseksi. Eniten samankaltaisuutta löytyy molempien yhtyeiden hulvattomassa ja hämärässä, uniikissa huumorintajussa. Kokonaisuudessaan Utösta tulee mieleen jonkin asteinen Hopeajärven, alkuaikojen Don Huonojen, VeneenPsychoterrorin ja Oslo Essin rämisevän venkoilevat saundit keskenään naittava yhtye.

Kaikessa koruttomuudessaan ja väkivaltaisuudessaankin Utön debyytti on kaunista ja rentouttavaa musiikkia. Sen täyteläinen, tyylikkäästi viimeistelty äänimaisema herkullisesti murisevine säröbassoineen ja efektoimattoman kuivine crunch-kitaroineen on samettia meluisan rockin sydänystävän korville. Kiitos pelkistetyn miksauksen ja eritoten Joona Lukalan tekemän erinomaisen masteroinnin. Ensialbumillaan Utö on poikkeuksellisen vakuuttava kotimainen vaihtoehtorock-yhtye, mutta tulevaisuudessa siltä voi odottaa vielä reilusti tätäkin järisyttävämpää tavaraa. Skål!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

8/10

Kappalelistaus:

1. Varför har vi inga problem?
2. Om vänskap
3. Finska viken
4. Sommarfluga
5. Leker med barn
6. Utkontraktering
7. Födelsedag
8. Inte ensam