John Richardsonilla on takanaan pitkä ura, mutta kovinkaan moni ei ole herrasmiehestä kuullut. Lukeuduin myös itse tähän joukkoon, mutta asia korjaantui ”The Fold”-albumin myötä. Turkulaisen taiteilijan taival on jatkunut kymmeniä vuosia, ja ensimmäinen julkaistu kappale tuli ulos jo vuonna 1989. ”The Fold” on kuitenkin veteraanin ensimmäinen kokopitkä albumi, ja mitä debyytteihin tulee, olen varmasti kuullut huonompiakin vetoja.

Kappaleen avaava nimikkobiisi on miksattu loistavasti, ja kappaleesta irtoaa syvyyttä vielä kymmenen kuuntelukerran jälkeenkin. Reseptinä vaikuttaisi olevan pirteää folk rockia maustettuna tarttuvilla koukuilla ja vahvalla kokemuksella. Seuraavana vuorossa oleva ”Dawnsong” on aloituksen jälkeen hienoinen pettymys, eikä biisi lähde kunnolla lentoon ennen lopun mahtavaa pianottelua.

Levyn suurimmaksi ongelmaksi koituukin juuri säkeistöjen heikkous. Kertosäkeissä Richardsonin taiteellinen ammattitaito ja levyn korkealle kurkottava tyyli pääsevät oikeuksiinsa, kun taas säkeistöissä meno on kuin Hesburgerissa: tiedät mitä saat, mutta suurta nautintoa et löydä. Parhaimpina kokonaisuuksina nousevat esiin ”Sanatorium” ja ”Open Page (Journey to Enceladus)”, joista ensiksi mainittu on rauhallisen eeppinen kappale ja jälkimmäinen puolestaan nopeampaa, iloista folkia, joka toimii kiitettävästi.

Lupaavan alun jälkeen loppulevy on hienoinen pettymys. Materiaali avautuu hitaammin kuin tenttikirjan kansi uusintakokeeseen valmistautuessa, ja esimerkiksi kaksi viimeistä kappaletta ei jätä minkäänlaisia muistijälkiä. Albumi toimisi paremmin hieman lyhyempänä, sillä hyvääkin tavaraa löytyy kasoittain, ja turhan pitkiksi venytetyt kappaleet peittävät parhaat oivallukset alleen.

7/10

Kappalelista:

1. The Fold
2. Dawnsong
3. Birdman of Bognor
4. Tumbleweed Days
5. Sanatorium
6. Open Page (Journey to Enceladus)
7. Riptide (Three Broken Screens)
8. Tumbleweed Days (Reprise)
9. Skin Gone Dry
10. Brushfire

John Richardson Facebookissa

Kirjoittanut: Esko Nieminen