”Uudella albumilla on todella monipuolista materiaalia” – haastattelussa toisen pitkäsoittonsa julkaissut Likaiset Pikkarit

Helsinkiläinen Likaiset Pikkarit on tunnettu siitä, että yhtye ja sen meno näkyy ja kuuluu kauas. Punk-bändinä tutuksi tullut kokoonpano julkaisi juuri toisen pitkäsoittonsa, jolta löytyy monia eri ulottuvuuksia. Toisella albumilla bändin musiikki on myös muovautunut enemmän rokin suuntaan. Kaaoszine istahti yhtyeen kanssa juttutuokioon, jonka aikana sivuttiin niin bändin historiaa, tuoretta albumia kuin toki myös tulevia keikkoja. Lue haastattelu kokonaisuudessaan tästä:

Moikka kaikille ja tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun! Esitelkää bändi lyhyesti!

Rike: Likaiset Pikkarit on ollut koossa nyt yhdeksän vuotta. Aloitettiin punk-bändinä, mutta nykyisin ei enää olla niin punk vaan ollaan rock.

Nipe: Niin juuri, ollaan rokkibändi ja that’s it.

Spike: Näkyy ja kuuluu kauas.

Onko teillä ollut sama kokoonpano alusta saakka, vai onko miehistössä tapahtunut muutoksia?

Spike: On ollut.

Rike: Spike on tullut myöhemmin, mutta me muut ollaan oltu mukana alusta saakka. Kauanko olet nyt ollutkaan bändissä?

Spike: Nyt tuli juuri kolme vuotta täyteen!

Mistä bändin nimi on tullut, ja kuka sen on keksinyt?

Nipe: Nimi tulee vuosien takaa, ja jos nyt pitäisi päättää, en todellakaan laittaisi tällaista nimeä! Oli sunnuntaiaamu Ilosaarirockissa, jossa olin kaverini kanssa telttamajoituksessa. Hän siinä sitten etsi puhtaita vaatteita, ja siinä se sitten tuli mieleen. Laitoin saman tien Rikelle viestiä, että meidän seuraavan bändin nimi on Likaiset Pikkarit. Vitsihän se on. Se vain jäi, eikä sitä enää voi vaihtaa.

Spike: Hyvä nimi se on.

Rike: Nimestä on toki tullut palautetta ihan kyllästymiseen saakka niin puolesta kuin vastaan!

Jonttu: Ei sitä ainakaan vaihdeta.

Mikä on muuttunut ensimmäisen ja toisen albumin välillä, vai onko mikään?

Jonttu: Ensinnäkin nyt oltiin sillä ajatuksella mukana, että tehdään levy. Ensimmäinen albumi ei ollut oikein koskaan tavoitteena, tai sanotaan, että se oli haave tyyliin, että ”vitsit jos joskus saataisiin julkaistua levy”. Se oli siis vähän pidemmän aikavälin tuotos. Tällä albumilla olemme me kaikki neljä mukana.

Spike: Kyllä, kaikki meistä on ollut alusta saakka mukana säveltämässä tätä levyä. Periaatteessa lähdettiin liikkeelle ihan tyhjästä ensimmäisen levyn julkaisun jälkeen. Tarkoitan siis sitä, että biisejä ei ollut varastossa, vaan niitä lähti sitten syntymään, ja kaikki pääsivät osallistumaan niiden tekoon. Silloin, kun liityin bändiin, oli ensimmäinen levy jo osin äänitetty omia kitaroitani lukuun ottamatta. En tuonut kappaleisiin mitään uutta vaan soitin sitä, mitä piti.

Rike: Ensimmäinen levy oli vähän kuin kokoelma sinkkuja monelta vuodelta. Nyt meillä oli selkeä deadline, että halutaan levyn ilmestyvän tänä vuonna. Tietoisesti tehtiin biisejä ja puskettiin levyä eteenpäin. Ei me olla koskaan tehty näin lyhyessä ajassa näin montaa biisiä, ja niitä jäi vielä varastoonkin.

Oli niin sanotusti työmoodi päällä ja tahdottiin oikeasti kokopitkä ilmoille. Ei haluttu tehdä niin, että julkaistaisiin ensin yksi single ja katsotaan, jos tulee toinen ja myöhemmin sitten levy. Tavoitteena oli koko ajan tehdä täyspitkä ja vielä niin, että me kaikki päästään osallistumaan siihen.

Spike: Tämähän on aivan erilainen levy siihen ensimmäiseen verrattuna, eli nyt on mukana todella monipuolista materiaalia. Debyytti oli enemmän punk-albumi.

Nipe: Nyt otettiin selkeästi aikaa levyn tekemiselle, eikä soitettu keikkoja yhtä aikaa levyn valmistelun kanssa. Vietettiin paljon aikaa treeniksellä miettimässä, sovittamassa ja niin edelleen. Käytettiin aikaa siis ihan eri tavalla.

Jonttu: Totta, keskityttiin pelkästään levyn tekoon.

Rike: Meidän levymogulimme Jansku Tanskanen Love Is Punkilta on nyt myös tuottanut enemmän. Ensimmäiseen albumiin hänen ei tarvinnut paljon puuttua, koska se oli aika lailla valmis, mutta nyt hänellä on ollut enemmän roolia.

Spike: Ja tälle levylle ovat siis muutkin tehneet biisejä kuin vain Nipe.

Onko levyn nimellä ”Hukkaan heitettyä aikaa” jokin tarina?

Rike: Sitä mietittiin aika kauan. Tavoitteena oli saada jokin naseva nimi, mutta sen keksimisessä tuntui olevan haastetta. Istuttiin muutama tunti treeniksellä ja heiteltiin kaikenlaisia ideoita ilmoille. Kun oltiin sitten studiolla kuuntelemassa levyä, ja Jansku kysyi, että mikä nimeksi, ei se ollut vieläkään selvää. Pystyttiin vain vastaamaan, että käytettiin sen miettimiseen useampi tunti, mutta se oli ihan hukkaan heitettyä aikaa. Sitten joku heitti, että tuohan on hyvä nimi – ja se sitten valittiin.

Nipe: Luovuus päättyi siihen!

Mitkä fiilikset on nyt, kun levy on vihdoin viimein ilmestynyt?

Spike: Fiilikset ovat odottavat mutta samalla helpottuneet! Nyt voidaan keskittyä nauttimaan työn tuloksista.

Nipe: Sekä ennen kaikkea päästään keikoille soittamaan uusia biisejä! Emmehän me ole esiintyneet hetkeen, joten on mukavaa päästä jälleen lavoille.

Jonttu: Minullakin on sekä huojentunut että helpottunut olo. Levy vaatii paljon duunia, mutta olen niin tyytyväinen, että saatiin se tehtyä, kaikkien panoksella.

Rike: Olen niin ylpeä meistä, että on saatu toinen albumi valmiiksi! Se on kuitenkin aina aika iso työ puskea ja treenata, vääntää ja kääntää asioita valmiiksi. Treeniksellä aina miettii, että vitsit, kun tämä vie paljon aikaa, mutta kuitenkin saatiin albumi tehtyä suhteellisen nopealla aikataululla. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, ja allekirjoitan kaikki biisit.

Kerroittekin jo, että uusi levy on monipuolinen. Haluatteko kuvailla sitä jotenkin muuten?

Spike: Lyhyesti: se on rokkilevy!

Rike: Siinä näkyy omalla tavallaan meidän kaikkien vaikutteet, jotka ovat kuitenkin erilaisia.

Mikä on teidän omat lempibiisit albumilta?

Spike: Kaikki ovat toki lempibiisejä omalla tavallaan. Minulla se on varmaankin ”Myrkky”. Vastaan sen tänään, huomenna se voi olla jokin muu!

Nipe: Se riippuu myös niin paljon fiiliksestä. Siellä on iloisempaa kamaa mutta myös melankolisempaa materiaalia.

Jonttu: Oma suosikkini on ”Kolme toivetta”. Siinä on ensimmäinen oma riffini, joka pääsi mukaan. Se oli varmaan myös ensimmäinen raita, joka saatiin valmiiksi yhdessä. Siitä ei ollut mitään demotuksia ennen kuin Nipe sai koko homman pakettiin. Kaikki laittoivat siihen mukaan jotain omaansa.

Rike: Tämän hetkinen lempibiisi on ”Sanomatta tunnistaa” mutta kuten tuossa jo puhuttiinkin, se vaihtelee. Olen siihen tyytyväinen erityisesti siksi, että se on meidän ensimmäinen kunnon balladi.

Nipe: Kaikki ovat hyviä. Aamulla herätessä se voi olla jokin menevä kappale ja illalla sitten jotain rauhallisempaa. Näin illalla, kun tätä haastattelua tehdään, se voi olla ”Sanomatta tunnistaa”.

Entä omat vaikutteet, mikä soittimessa soi?

Spike: Minulla ne menevät aika pitkälle fiftarirock ’n’ rolliin ja bluesiin. Little Richard, Eddie Cochran, Gene Vincent… Bluesin puolelta taas Muddy Waters ja Stevie Ray Vaughan sekä toki punkbändejä kuten esimerkiksi The Dead Boys ja Sex Pistols.

Nipe: Minulle on grunge ollut alusta saakka tärkeä juttu, ja se kuuluukin melkein aina tekemissäni biiseissä. Toki se on sittemmin laajentunut rokin puolelle. Punk oli ennen myös, mutta se on nyt jäänyt ehkä hieman enemmän sellaiseksi nostalgiseksi jutuksi, eli se ei ainakaan tällä hetkellä vaikuta niin paljon. Punk tulee siitä huolimatta varmaan aina vaikuttamaan edes jollain tavalla takapiruna, kun se on kuitenkin ollut niin perustavanlaatuinen ajatus alkuajoista asti.

Jonttu: Deep Purple, Black Sabbath ja vastaavat isot rokkibändit. Viime aikoina olen kuunnellut paljon Alice in Chainsia, ja se on mielestäni paras grungebändi – joku toinen voi olla muuta mieltä. Ja toki sitten ihan heavy kuten Stam1na, Children of Bodom ynnä muut vuosituhannen vaihteen kovat kotimaiset. Ne ovat olleet teinistä asti kova juttu ja ovat sitä edelleenkin.

Rike: Minähän olen vanha punkkari, niin The Distillers, Rancid ja Ramones ovat syy, miksi aloin aikoinaan soittaa rumpuja. Mutta tällä levyllä ei ole peruspunk-biisejä oikeastaan muuta kuin ”Klippo”. Nykyisin kuuntelen aika paljon myös jazzia, mutta sitä ei ole tällä levyllä hirveästi. Jazzfilliä yritin tarjota mukaan, mutta se ei mennyt Nipelle läpi!

Jos teillä jokaisella olisi yksi ainut sana kuvaamaan bändiä, mikä se olisi?

Spike: Näyttävä.

Rike: Energinen.

Jonttu: Kimaltava.

Nipe: Intensiivinen.

Mainitsittekin äsken, että keikkoja on tulossa. Missä teidät voi nähdä seuraavan kerran livenä?

Spike: Pääsiäispunk-festareilla 17. huhtikuuta Helsingin Paasitornissa.

Rike: Sekä Tampereella 2. toukokuuta lämmittelemässä Mariskaa Tavara-asemalla.

Spike: Ja Voimapop Kannusalissa Espoossa 30. toukokuuta. Se on ikärajaton keikka.

Jonttu: Toivotaan, että saataisiin alkukesään vielä jokin Stadin keikka.

Rike: Lisää keikkoja on toki tulossa, mutta ne eivät vielä ole virallisia. Ei niistä sen enempää tässä vaiheessa.

Spike: Kannattaa siis seurata bändin somekanavia, ollaan siellä aika aktiivisia.

Lopuksi vielä vapaa sana: mitä haluatte sanoa, lähettää terveisiä tai jotain muuta?

Jonttu: Isot terveiset ja kiitokset koko bändin puolesta Love Is Punkille ja levymoguli Jansku Tanskaselle! Hän on uskonut meihin ja antanut meille mahdollisuuden. Janskun kanssa on todella mukavaa ja rentoa työskennellä ja arvostamme häntä suuresti.

Rike: Sekä kun ei olla vähään aikaan oltu keikalla, niin toivottavasti mahdollisimman moni Kaaoszinen lukija saapuu katsomaan meitä! Odotetaan jo innolla, että nähdään yleisössä sekä vanhoja että tuttuja naamoja.

Spike: Kuunnelkaa levyä ja tulkaa keikoille! Keikkoja on kiva soittaa, ja siellä vedetään aina täysillä. Tukekaa meitä ostamalla merchandisea!

Nipe: Ehdottomasti tulkaa keikoille, ne ovat ihan parasta!

Likaiset Pikkarit:
Nipe – laulu, kitara
Rike – rummut
Jonttu – basso
Spike – kitara

Seuraa bändiä somessa: Facebook, Instagram