”Uuden albumin teema syntyi puolivahingossa ja hyvin luonnollisesti” – haastattelussa Dharma Guns

Tiedätkö mistä suomalaisbändistä on kyse, kun jenkkiläinen Rock Never Rusts aloittaa levyarvostelunsa näin: ”If you’ve been searching for a record that hits like a shot of adrenaline straight to the soul, look no further”? Oikea vastaus on tietenkin juuri toisen pitkäsoittonsa ”Nightmares and Broken Dreams” julkaissut Dharma Guns. Kaaoszine tavoitti haastatteluun yhtyeen laulaja-kitaristi Peten, ja kyseli hieman lisää tuoreesta albumista sekä keikkakuvioista. Lue alta, mitä kaikkea hän kertoi!

Moikka Pete, ja onpa mukavaa saada sinut uudelleen jututettavaksi! Mitä Dharma Gunsille kuuluu?

Kiitos, mukava olla taas jututettavana. Dharma Gunsille kuuluu oikein hyvää, toinen albumi on ulkona, kiva pöhinä käynnissä ja ensimmäiset brittikeikat ovella. Tosin bändihän työstää jo kovaa vauhtia syksyn keikkoja ja julkaisuja viisivuotissunnitelman mukaisesti.

Taustat kakkosalbumin takana

Kun viimeksi juteltiin, niin debyyttialbumi oli juuri ilmestynyt ja uutta musaa oli työn alla. Nyt ”Nightmares and Broken Dreams” on ollut jo hetken aikaa ulkona: kerro jotain levystä omin sanoin? Miten esimerkiksi teema hahmottui tällä kertaa?

Teema syntyi puolivahingossa ja hyvin luonnollisesti. Olen Turun Romantiikan ajoista asti ruotinut yhteiskunnan epäkohtia biisinteksteissäni, ja koska uutisilta ei voi oikein välttyäkään, teksteihin suodattui vähän väkisinkin kaikenlaisia synkkiä huomautuksia maailman tilasta. Jos ensimmäinen levy oli sisäänpäinkääntyneempi pohtiessaan elämänvalintoja ja sukupolvien välisiä eroja, nyt mentiin syvään päätyyn osoittelemaan sormella ison maailman narsistisia egomaanikkoja ja kansanmurhaa tekeviä roistovaltioita.

Teema alkoi keriytyä levyn avaavasta ”Shock O’clock” -biisistä, joka oli ensimmäisiä toiselle levylle kirjoittamiani biisejä. Jos kaiken aikaa on ”shock o’clock somewhere”, se tihkuu myös biisien teksteihin. Ja kertosäkeen rivi ”Nightmares and Broken Dreams” oli heti niin tehokkaan tuntuinen, että levyn nimi oli päätetty, kun biisejä oli kirjoitettu ehkä kolme. Vaikka taisin kyllä ensin ehdottaa nimeksi kertsin ekaa riviä ”Dirty Seeds and a Dying Breed”, mutta ehkä ”Nightmares” on ytimekkäämpi…

Erosiko tekoprosessi tällä kertaa edellisestä albumista?

Tekoprosessi oli hyvin samanlainen kuin viimeksikin. Suurin ero lienee se, että ensimmäinen levy syntyi biiseistä, joita olin kirjoitellut jo ennen kuin bändiä oli edes olemassa, ja nyt kirjoitin selvästi toista levyä nimenomaan Dharma Gunsille. Tein yli 20 demoa, joista 14 meni jätkille ja jotka vietiin studioon. Kenties tällä kertaa biisejä sovitettiin hieman enemmän yhdessä, mutta studiossa soitettiin taas pohjat livenä, 14 biisiä kahdessa päivässä komppikitaroineen. Siihen perään soolot, laulut ja muut härpäkkeet ja homma oli purkissa. Ei tällaista katu-/punk-/actionrockia pidä alkaa liikaa hinkata, katoaa sielu muuten.

Kun Dharma Guns muuntui Dharma Girlsiksi

Viimeisimmän singlen ”The Voice of the Underdogs” -videolla esiintyy ihastuttava 7-vuotiaiden tyttöjen muodostama Dharma Girls. Mistä idea tähän tuli, keitä tytöt ovat ja miten he päätyivät videolle mukaan?

Olin lähdössä edellisen musavideon ”Scale of the Universe” -kuvauksiin, kun silloin 6-vuotias tyttäreni totesi, että hänen unelmansa olisi esiintyä musavideolla. Kvelertakin ”Bruane Brenn” -video alkoi pyöriä verkkokalvoillani ja kuvauspaikalla kerroin jätkille, miltä meidän seuraava musavideo tulee näyttämään. Rumpalimme Olli, joka vastaa videoistamme, tarttui ideaan ja houkutteli oman tyttärensä kannujen taakse. Oman tyttäreni ystäville kohdistetun kyselykierroksen jälkeen Dharma Girls oli kasassa ja stailattu meidän hatuilla, huiveilla ja koruilla. Palkkioksi luvattiin karkkia, pillimehua ja siirtokuvatatuointeja, ja tytöt hoitivat osuutensa todella ammattimaisesti. Harjoiteltiin oman tyttäreni kanssa kertsin laulurivejä huulisynkan takia, ja etenkin ”be fucking kind” -riviä hän treenasi jostain syystä antaumuksella.

Kirjallisuus on toinen aihe, joka musiikin lisäksi meillä molemmilla on sydäntä lähellä. Nyt on aivan pakko kysyä, että jos uusi levy olisi kirja, niin millainen teos se olisi?

Lohduton dystopia, jossa ihmiskunnan typeryys on tuhonnut maapallon ja henkiin jääneet taistelevat polttoaineesta Mad Maxin hengessä. Polttoainetta tarvitaan aggregaattiin, josta päähenkilöiden kitaravahvistimet saavat virtaa. Erinäisten käänteiden (ja ruumiiden) jälkeen päähenkilöt löytävät eristäytyneen yhteisön, jonka yhteiselo tiivistyy sanoihin rock, ruoho ja rakkaus. Koska kyse on genrekirjallisuudesta, kyseessä on sarjan avaus. Toisessa osassa sitten vallanhimoinen hullu tuhoaa yhteisön ja kaikki alkaa alusta.

Ulkomaankeikat vihdoin käyntiin

Myös ulkomaiden keikat ovat teillä alkaneet, ja käväisitte pääsiäisenä Tukholmassa jakamassa lavan Die Oberherrenin kanssa. Miten reissu meni ja kuinka teidät otettiin vastaan?

Saimme kutsun mennä lämmittelemään eräänlaista ruotsalaisen goottirockin superbändiä, joten yleisöä oli paikalla runsain mitoin. Tuttuja naamoja näkyi niin lavalla, kuin lavan ulkopuolella Rob Coffinshakerista Tobias Forgeen ja Trench Dogsin soittajiin. Maaperä tuntui olevan otollinen meidän kaltaiselle bändille, tokihan meidän musassa kuuluu vaikutteita useammaltakin vuosituhannen taitteessa loistonpäiviä viettäneeltä ruotsalaisbändiltä. Venuen omistaja oli lavan vieressä halaamassa ja sopimassa seuraavaa keikkaa ennen kuin ehdittiin riisua edes kitaroita kaulasta. Ulkomaankeikkojen suhteen sanonta ”nälkä kasvaa syödessä” osuu keskelle taulua.

Levynjulkkareita juhlistettiin Steve Vincentin kanssa niin Helsingissä kuin Turussakin. Millaisia tunnelmia haluaisit jakaa meille näiltä keikoilta?

Kaikki lavalle könynneet bändit olivat todella kovassa iskussa, ja etenkin Helsingissä vappukansa löysi hyvin paikalle. Selvästi oli odotettu kattaus, minkä huomasi yleisön ilmeistä keikkojen aikana ja levymyynnistä merkkatiskillä. Helsingissä mukana oli myös Plastic Tears ja Turussa DeadCityMonkeys, jotka avasivat illat ryminällä. Dharma Gunsin puolesta voin sanoa, että uuden levyn biiseistä on toistaiseksi soitettu livenä 9/10, ja pari uutta coveriakin on otettu haltuun, joten settilista on kokenut muutoksia.

Ulkomaiden keikat jatkuvat nyt toukokuussa, kun lähdette vastavuoroisesti Britteihin esiintymään Steven kanssa. Mitä odotuksia näiltä keikoilta – kuulin että tässä on jo ennättänyt eräänlainen kommelluskin käydä, kun Edinburghin keikkapaikka meni remonttiin ennen kuin ehditte paikalle?

Joo, Edinburghin keikkapaikka meni tosiaan hätäremonttiin, mutta Steven onnistui buukata toinen mesta, Sneaky Pete’s, ihan naapurista. Kuulostaa ihan meikäläisen mestalta, heh. Into on tietysti kova, mutta odotukset on ihan realistisia. Sen verran on kilsoja takana, ettei kukaan meistä kuvittele, että tästä se maailma aukeaa, mutta toki tavoitteena on tehdä sen verran laadukkaat pohjatyöt, että keikat saavat jatkoa ennemmin tai myöhemmin. Mieluummin sitä pitseriannurkissa soittaa ulkomailla kuin Suomessa, jos samalla pääsee näkemään Skotlannin ja Englannin maaseutua.

Uunolasit kasvoilla tulevaa päin

Millaiselle Dharma Gunsin tulevaisuus näyttää?

Uunolasit silmillä kohti valoa! Meille ominainen toimintamalli on painaa koko ajan eteenpäin. Treenataan silloinkin, kun ei ole keikkoja, ja suunnitellaan tulevia julkaisuja. Ehdittiin käydä tässä taas studiossa, kun odoteltiin uuden levyn julkkareita, joten syksyllä on luvassa taas jotain uutta – ja yllättävää! Keikkarintamalla tehdään jatkuvasti duunia tulevien keikkojen eteen.

Kiitos jälleen ajastasi! Millaisia ajatuksia tai sanoja haluaisit näin lopuksi jakaa lukijoillemme?

Tukekaa undergroundbändejä: käykää keikoilla ja ostakaa levyjä – kyllä se sohva siellä himassa odottelee. Ja olkaa kilttejä toisillenne.

Kokoonpano:
Pete – laulu, kitara
Edu – basso, taustalaulu
Jussi – kitara, taustalaulu
Olli – rummut

Tutustu lisää näistä linkeistä: Facebook, Instagram, TikTok, YouTube. Uuden levyn pariin pääset esimerkiksi tästä: