”Uuden levyn biiseissä on enemmän syvyyttä, mutta perusmeininki on säilynyt samana” – haastattelussa Heezer

Imatralainen fuzz rock -kvartetti Heezer julkaisi toisen pitkäsoittonsa noin kuukausi sitten. ”Stereolith” esittelee bändin, joka on löytänyt oman identiteettinsä ja äänensä. Kaaoszinen haastatteluun saapui laulaja-kitaristi Sami Kääriäinen, jonka kanssa käytiin läpi Heezerin tarinaa aina alkusävelistä lähtien. Lisäksi keskusteltiin musiikin tekemisestä, uudesta albumista, sekä tulevaisuuden suunnitelmista.

Mukavaa saada sinut Kaaoszinen haastatteluun! Miten kesä on mennyt?

Se on mennyt bändihommissa, levyä ja siihen liittyviä hommia kuten vinyylitilauksia tehdessä, sekä muutamilla keikoilla. Toki lomaakin on ehtinyt siinä sivussa viettää, hieman reissailla ja käydä mökillä.

Ensimmäisistä riffeistä Heezeriksi

Mistä Heezer sai aikoinaan alkunsa?

Tarina lähti liikkeelle vuonna 2020. Minulla oli silloin bändi Helsingissä, mutta olin itse muuttanut jo takaisin Itä-Suomeen. Sitten tuli pandemia ja lockdown, joka esti menemisen mihinkään. Olin jo ehtinyt miettiä omalta osaltani, että noinkohan bändihommat ovat jo ohi, mutta soittaminen kiinnosti kuitenkin edelleen. Minulla oli siinä muutamia biisintynkiä, ja soittelin Ville Häsälle (Heezerin rumpali), että kiinnostaisiko häntä lähteä hieman musisoimaan.

Hän oli silloin studiossa toisen bändinsä kanssa, ja siinä bändissä oli mukana myös toinen kitaristimme Ville-Veikko. Siinä tuli silloin pieni väärinkäsitys, koska Häsä oli ymmärtänyt, että haluan kasata uuden bändin. Hän pyysi mukaan sitten myös Ville-Veikon, sekä bassoon Antin. Kieltämättä hieman yllätyin, mutta ryhdyin sitten miettimään, että nythän tarvitaan siis jotain soitettavaa. Tein sitten yhden biisin, jota lähdettiin soittamaan yhdessä erään coverin lisäksi. Siitä Heezer lähti liikkeelle ja kaikki on ollut niistä ensimmäisistä treeneistä lähtien hyvin helppoa, sekä toimivaa.

Uusi pitkäsoitto

Nyt ilmestyi teidän toinen pitkäsoitto nimeltään ”Stereolith”. Kerro levystä jotain omin sanoin?

”Stereolith” sai oikeastaan alkunsa jo silloin, kun teimme edellistä ”Sungrinder”-levyä. Tällä uudella albumilla on mukana joitakin biisejä tai osia niiltä ajoilta. Ensimmäinen pitkäsoitto tuli tehtyä ehkä hieman puolihuolimattomasti, joten nyt lähdettiin siitä, että tehdään tämä levy alusta saakka kunnolla. Mietittiin asioita tarkemmin ja tehtiin paljon esituotantoa. Toisesta albumista tulikin sen kuuloinen, että se on ajatuksella tehty, sekä sellainen kuin haluttiinkin. Biiseissä on enemmän syvyyttä, mutta silti siinä on säilynyt samanlainen perusmeininki kuin aiemminkin.

Avaa hieman enemmän esituotantoa – paljonko siinä teitte nyt töitä?

Minä ja Ville teimme ensin demot kitaralla ja sähkörummuilla, sekä lauloin demot siihen päälle. Sen jälkeen teimme treenidemot Kimmo Koskisen kanssa. Ne kuunneltiin läpi Miitri Aaltosen kanssa, ja hän antoi omat kehitysehdotuksensa. Siinä välissä hiottiin biisejä vielä hieman, ennen kuin lähdettiin niitä oikeasti studioon nauhoittamaan.

Raidat olivat siis hyvin selkärangassa, kun lähdettiin studioon – ei tarvinnut paljoa arvailla mikä sointu sieltä tuleekaan seuraavaksi! Toki ne hieman vielä muuttuivat, mutta ei mitään suurempaa. Lähinnä pieniä sovituksellisia asioita.

Inspiraatiosta biisintekoon

Miten teillä biisintekoprosessi menee? Teettekö yhdessä, vai onko jollakulla vetovastuu?

Biisien tekeminen on pääasiallisesti minun heiniäni, mutta toki muutkin siihen osallistuvat. Antilla ja Ville-Veikolla varsinkin on ideoita, joita yhdessä katsotaan ja minä sitten muokkailen biiseiksi. Sovitusvaiheessa teen paljon hommia Villen kanssa, koska ensimmäiset demot tehdään aina hänen kellarissaan. Lopputulos sitten hiotaan treenikämpällä porukassa.

Mistä saat inspiraation biiseihin?

Ei ole mitään tiettyä lähdettä, mutta tottakai pitää aina olla jotain mistä aloittaa. Esimerkiksi viimeisin single ”Let It Burn” sai alkunsa Antin tekemästä pohjasta, jonka hän lähetti meille muille kuunneltavaksi. Se jäi kerrasta soimaan päähän ja sitä kuunnellessa muistin, että minullahan on yksi osa, joka tähän käy.

Eli jostain se lähtee itselläni aina liikkeelle: kuulen vaikkapa jonkin biisin tai katson leffan, josta tulee hyvä fiilis. Sen jälkeen, kun otan kitaran käteen, niin pikkuhiljaa jotain alkaa syntymään.

Imatran maisemissa

Mikä olisi oma lempibiisisi albumilta? Vai meneekö liian vaikeaksi valita vain yhtä?

Ei, sillä tiedän sen olevan jokaisella bändin jäsenellä sama, eli levyn päättävä ”Desert”. Se oli jo melkein tuollaisenaan valmis jo silloin, kun ensimmäistä levyä tehtiin. Debyytille oli siinä vaiheessa jo lopetusraita olemassa, joten päätettiin jo silloin, että tämä tulee sitten seuraavan levyn viimeiseksi. ”Desert” on hieno biisi ja uskon, että me kaikki olemme siihen erittäin tyytyväisiä.

Kuulostaa sille, että nyt toisen levyn myötä bändin oma identiteetti on löytynyt – mitä sanoisit tästä?

Olen samaa mieltä. Eräänä päivänä juuri mietinkin, että tässä on nyt se Heezerin ydin, tai millä termillä sitä haluaakaan kutsua. Meillä tulee varmasti jatkossakin olemaan hyvin erilaisia biisejä, ja se on ihan tietoinen valinta. Ei siis ole mitenkään rajoitettu sitä, millaisia kappaleita tai musiikkia tehdään.

Jos uusi levy olisi jokin paikka tai maisema, niin mikä se olisi?

Imatra, koska moni biiseistä tai niiden tarinoista sijoittuu jollain tapaa sinne. Ja sieltähän me olemme kaikki kotoisin.

Entä onko sinulle jäänyt vuosien varrella mieleen jotain erityistä keikkaa?

Imatran Patruuna Festin keikat on tottakai olleet hienoja, sekä vuoden 2024 keikka Suvilahdessa Desert Hel -festivaalilla. Mutta silti päällimmäisenä muistona nousee mieleen Heezerin ensimmäinen keikka, joka yhdessä soitettiin. Yleisön vastaanotto meitä kohtaan oli jotain niin hienoa ja paikka oli lähes täysi.

Aina pitää elää tätä hetkeä, mutta jos kurkistetaan hieman tulevaisuuteen, niin mitä siellä voisi olla odotettavissa?

Toki sitä on mietitty ja ainahan ajatuksena on julkaista lisää musiikkia. Toivottavasti sitä saadaan taas ensi vuonna ilmoille, mutta katsotaan miten paljon ja missä vaiheessa. Pidän itse paljon biisien tekemisestä, sekä studiotyöskentelystä ja olen jo alkanut tekemään uutta musiikkia.

Sekä uutta levyä promotaan ilman muuta, mutta nyt pidetään keikkailusta tietoisesti hieman taukoa. Ei mikään loogisin veto tässä vaiheessa, kun albumi on juuri ilmestynyt, mutta nyt syksyllä on kaikilla hieman muuta puuhaa. Mutta marraskuussa meillä on niin sanottu julkkarikeikka Lappeenrannan Nuijamiehessä ja mukana on myös MADRED. Siitä se keikkailu taas lähtee.

Kolmen sanan tiivistys

Jos bändiä pitäisi kuvailla kolmella sanalla, niin mitkä ne olisivat?

Raikas, raskas ja rouhea.

Olisiko sinulla lopuksi terveisiä lukijoille?

Kiitos kaikille, jotka ovat Heezeriä kuunnelleet ja tukeneet! Kannattaa seurata Kaaoszinea, koska sieltä voi lukea myös meitä käsitteleviä juttuja.

Heezer on:
Sami Kääriäinen – laulu, kitara
Ville Räsänen – kitara
Antti Vesikko – basso
Ville Häsä – rummut

Tutustu lisää näistä linkeistä: viralliset sivut, Facebook, Instagram