”Uuden singlen teossa kokeiltiin hieman erilaisempaa lähestymistapaa kuin yleensä” – haastattelussa uuden musiikin parissa työskentelevä Ian Voltage

Kotimainen Ian Voltage ammentaa inspiraationsa 80-luvun sähäkästä hard rockista ja 90-luvun tummasävyisestä melankoliasta. Bändi täyttää piakkoin kuusi vuotta, joten oli jo korkea aika pyytää se esittäytymään Kaaoszinen haastatteluun. Juttutuokioon istahtivat laulaja Derek Kinnunen sekä kitaristit Keinonen ja Janiel Setälä. Lue koko haastattelu tästä!

Tervetuloa ensimmäistä kertaa Kaaoszinen haastatteluun! Keitä onkaan tänään paikalla?

Setälä: Janiel, kitara.

Kinnunen: Derek, laulu ja puujalkavitsit.

Keinonen: Ja minä olen Keinonen, bändin toinen kitaristi.

Lähdetään liikkeelle perusasioista eli missä, milloin ja miten bändi on saanut alkunsa?

Keinonen: Ian Voltage sai alkunsa siitä, kun pienen tauon jälkeen alkoi tuntua, että olisi taas mukavaa päästä soittamaan bändin kanssa. Voisi sanoa, että joulukuussa 2019 Ian Voltage oli jo aivan oikea bändi. Bändiläisistä Derek on minun vanha tuttu, ja olemme tunteneet toisemme noin 20 vuotta. Muistan nähneeni hänet ensimmäisen kerran Lahden torilla nakkikioskilla! Huomasin, että siellä on kaveri, jolla on Guns N’ Roses -selkämerkki. Menin kehumaan, että nyt on hyvä meininki, ja sieltä se tuttavuus sitten lähti. Tiesin hänet aluksi rumpalina mutta huomasin hänen postanneen someen videopätkän, jossa hän soitti akkaria ja lauloi Gunnareita. Laitoin hänelle viestiä, että olisi bändi perusteilla, ja että kiinnostaisiko laulajan pesti.

Kinnunen: Kävin itsenäisyyspäivänä vuonna 2019 koelaulussa. Se oli jännittävää, koska en ollut koskaan aikaisemmin varsinaisesti laulanut missään bändissä. Mutta sillä tiellä ollaan…

Kuka keksi bändin nimen, onko sillä jokin tarina?

Keinonen: Jospa jätetään se vielä salaisuudeksi ja paljastetaan se sitten joskus, kun aika on oikea!

Kinnunen: Kyseessä on hieman sellainen inside-juttu…

Mitä omalla levylautasella pyörii, tuleeko sieltä vaikutteita bändin musiikkiin?

Keinonen: Tällä hetkellä en kuuntele niinkään musiikkia vaan äänikirjoja esimerkiksi silloin, kun käyn koirien kanssa lenkillä. Viimeisimmäksi olen kuunnellut esimerkiksi kirjan Oasiksen paluusta sekä Mika Salon elämäkerran. Voisihan luetella paljonkin vaikutteita, mitä on tullut kuunneltua. Mutta jos nyt pitäisi laittaa jokin levy soimaan, olisi se varmaan Lähiöbotoxin ”Rikkinäinen Suomi”.

Kinnunen: Minulla on soinut kolmevuotiaasta saakka Guns N’ Roses, ja se on sellainen ikisuosikki, johon en todennäköisesti kyllästy koskaan. Toinen vastaavanlainen suosikki on Alice In Chains. Viime aikoina on tullut kuunneltua varhaista Amoralia ehkä sen paluurundin siivittämänä. Carcass on myös yksi lemppareista, sitten Metallica ja Slayer, ja rokin puolelta muun muassa The Darkness. Eli sopiva sekoitus metallia ja rokkia.

Sitten jos taas ajatellaan, että keneltä olen ottanut vaikutteita omaan lauluuni, niin vastaan Axl Rose, Sebastian Bach, Layne Staley ja Phil Anselmo.

Setälä: Minun musiikkimaku on todella laaja. Kuuntelen paljon 80–90-lukujen musiikkia popista raskaampaan metalliin. Jos pitäisi mainita yksi yhtye, on se KISS. Se soi edelleen lähes viikoittain. Aloitin kitaran soiton itse asiassa Paul Stanleyn takia, koska hän oli niin siistin näköinen tyyppi.

Keinonen: Kirjoistakin saa vaikutteita. Ja jos pelaa videopelejä, niin niissäkin on musiikkia! Juuri tänään kiinnitin huomiota, että esimerkiksi Mafia-videopelissä soi 50-luvun vanha rokki. Sehän on sitä aikaa, kun rokki keksittiin, ja se on ollut silloin hyvin ennakkoluulotonta. Nykyään on kaikki kliseet ja raamit, että eihän noin voi tehdä, mutta tuohon aikaan ei ole ollut mitään, mihin verrata. Esimerkiksi laulumelodioista tuli mieleeni, että ne ovat hieman hupsuja mutta käsittämättömän toimivia juttuja.

Mutta jos mainitsen muutaman bändin, niin vastaan Guns N’ Roses ja Metallica. Yhdestoista käsky omassa Raamatussani on, että kaikki muu paitsi AC/DC on paskaa.

Hypätäänpä sitten nykypäivään: mitä bändille kuuluu tällä hetkellä? Kokoonpanossa on ilmeisesti tapahtunut vaihdoksia…

Kinnunen: Pitää paikkansa, sillä bändiin liittyivät viime vuonna loistava rumpali Ukko Haavisto ja kitarasankari Janiel. Julkaisusektorilla kuuluu myös hyvää eli julkaisimme juuri uuden singlen nimeltään ”Shackles”. Mutta miehistöä koskien: basistimme Lasse Heliste ilmoitti jokin aika sitten päättäneensä ripustaa soittimen naulaan. Eli vinkiksi lukijoille: Ian Voltage etsii vakituista basistia!

Keinonen: Ollaan siinä mielessä hyvässä asemassa, että Lasse on luvannut olla kuitenkin käytettävissä, jos keikkapyyntöjä tulee, eikä korvaajaa ole vielä löytynyt. Hän ilmoitti poisjäännistään jo alkuvuodesta mutta on senkin jälkeen jeesannut jo kolmen keikan ajan. Uudella singlelläkin hän on ollut vielä miksaus- ja masterointivaiheessa mukana ja muutenkin viestitellään lähes viikoittain.

Kinnunen: Hänen poisjääntiinsä ei liity mitään dramatiikkaa eli olemme hyvissä väleissä kuten tuosta jeesaamisestakin saattaa huomata.

Puhutaanpa sitten uudesta singlestä: kertokaa siitä jotain omin sanoin!

Kinnunen: ”Shackles” kertoo tarinan tylsästä, tukahduttavasta ja ehkä hieman epätasapainoisesta ihmissuhteesta. Siitä irti päästäminen on kohtuullisen hankalaa, mutta se tuntuu olevan ainut keino selvitä. Vaikka biisin tarina on melko synkkä, on lyriikoissa kuitenkin sijaa myös toiveikkuudelle.

Keinonen: En enää ihan tarkalleen muista, mistä biisin idea lähti liikkeelle. Kun vaimoni kuunteli sen ensimmäistä kertaa instrumentaalidemona, kommentoi hän sen tuovan mieleen Twin Peaksin. Kappaleella kokeiltiin ihan tarkoituksella hieman erilaista lähestymistapaa kuin yleensä, mitä meillä biisien tekemiseen tulee. Minulla oli puhelimella äänitetty akustinen sointukierto valmiina kertosäkeeseen, johon pyysin Derekiä keksimään melodian sekä tekemään sanoitukset. Rupesin sitten kasailemaan sen ympärille ja tekemään riffejä.

Biisiä on ajan saatossa käännelty eri suuntiin, mutta sitten ehkä kuitenkin palattu takaisin siihen melko alkuperäiseen muotoon. Monesti oli epävarmuutta siitä, toimiiko se sellaisenaan, onko jokin kaukaa haettua, tai onko musiikillisesti jotain, mikä ei toimi kuten esimerkiksi biisin sisältämä diskokomppi. Mutta noinhan ne biisit sitten muokkautuvat, kun niitä väännellään!

Tästä päästäänkin sopivasti aasinsillalla siihen, miten teidän biisintekoprosessi menee?

Setälä: Kitaristit tekevät sekä sovittavat biisit tietyllä tasolla, ja sen jälkeen Derek tekee lyriikat ja laulumelodiat. Biisi muokkautuu kuin itsestään, ja bändin kanssa tehdään viimeistely. Olen ollut mukana nyt vuoden, eikä koko porukalla olla tehty vielä yhtäkään biisiä. Mutta ehkä jossain kohtaa päästään toimimaan niinkin…

Keinonen: Toivoisin, että löydettäisiin mahdollisimman erilaisia tapoja tehdä biisejä eikä tulisi mitään kaavoihin kangistumista. Valtaosa biiseistä on minun riffeistäni lähtöisin mutta pyrin tekemään mahdollisimman leveät raamit, että se antaa sitten jokaiselle toteuttaa itseään muusikkona. En rupea neuvomaan esimerkiksi rumpalia, että miten jokin kuuluu soittaa, vaan hän tietää parhaiten, miten jokin juttu toimii. Pitäisikin toteuttaa enemmän sellaista biisileiriä, että ruvettaisiin rakentamaan biisiä omista palasista. Joku toisi siihen säkeistön, toinen kertosäkeistön…

Onko kohta tulossa enemmänkin uutta musiikkia julki?

Keinonen: Emme lupaa mitään, sillä tämänkin sinkun piti tulla jo kesän alussa ulos! Aina kuitenkin saattaa tapahtua jotain odottamatonta, ja aikataulut venähtävät. Mutta on meillä materiaalia! Toukokuussa juuri istuttiin alas ja raakkailtiin biisejä. Yhtä on jo soitettu keikoilla, ja sen äänitykset on juuri aloitettu. Kappale julkaistaan todennäköisesti muutaman kuukauden sisään. Sitten on pari Janielin tekemää biisiä, joihin on jo demot olemassa. Kaiken kaikkiaan viisi tulevaa biisiä on jo valittuna.

Kinnunen: Suunnitelmissa on tulevan singlejulkaisun lisäksi julkaista neljä biisiä sisältävä rehellinen rokki-EP.

Mitä muuta sinne tulevaisuuteen kuuluu niin lyhyemmällä kuin pitemmälläkin tähtäimellä?

Kinnunen: Ensimmäisenä steppinä on löytää uusi basisti. Sitten, kun hän löytyy, treenataan biisit kondikseen ja lähdetään keikoille. Julkaisujen suhteen pyritään olemaan mahdollisimman aktiivinen bändi.

Keinonen: Ja toki lähdetään työstämään uutta materiaalia heti eteenpäin, vaikkei sitä basistia vielä löytyisikään. Tarvittaessa joko minä tai Janiel luukutellaan bassot EP:lle. Minulla on ollut koko ajan johtoajatuksena se, että oltaisiin mahdollisimman aktiivisia julkaisujen suhteen. Keikkojen soittaminen on parasta, joten olisi mukava päästä soittamaan livenä mahdollisimman paljon. Edetään askel kerrallaan.

Juuri eräs tuttuni kysyi, mitkä meidän tavoitteet ovat uudelle singlelle, haetaanko esimerkiksi radiosoittoa? Sanoin, ettei ole oikeastaan muuta tavoitetta kuin mennä pikkuhiljaa eteenpäin. Uskon siihen, että kun julkaisee biisejä ja on aktiivinen, näkyy se ulospäin ja herättää kuulijoissa kiinnostusta. Ja näkisin tosiaan niin, että suoratoistossa on paljon julkaisuja ennemminkin kuin että Instagramissa on paljon kuvia… vaikkei sitäkään voi väheksyä!

Saitte etukäteen tehtäväksi kuvailla bändiä yhdellä sanalla. Mitä sieltä löytyi, oliko tehtävä hankala?

Kinnunen: Oli hieman hankala, kun aloin pohtia, pitäisikö kuvailla bändiä, sen jäseniä vai musiikkia…

Setälä: ”Karismaattinen” sopii kaikkiin kohtiin!

Kinnunen: Se on totta. Heitän kuitenkin ”rosoinen”. Jos olisin saanut sanoa kaikki kolme sanaa, olisin vastannut jenkkirokkia eteläisestä Suomesta.

Keinonen: Paljonhan tässä on terminä viljelty ”rakkaudesta lajiin”. Nyt kysyttiin toki vain yhtä sanaa, joten sitä ajatellen sanon ”intohimoinen”. Se on jollain tasolla aina läsnä, eli vaikka ikä on tuonut viisautta, tehdään tätä silti 15-vuotiaan innolla edelleen niin hyvässä kuin pahassakin.

Loppuun sitten vapaa sana, eli millaisia terveisiä haluaisitte lähettää Kaaoszinen lukijoille?

Keinonen: Näissä lukee usein, että tulkaa keikoille ja kuunnelkaa meidän musiikkia. Se on hyvä mutta aika kulunut juttu, joten nyt on paineet keksiä jotain parempaa. Ei minulla ole tähän sen kummempaa hissipuhetta… Paitsi että muistakaa, että kaikki muu paitsi AC/DC on paskaa. Kuunnelkaa meidän uutta sinkkua tai vanhempia biisejä ja pyrkikää löytämään sieltä se AC/DC. Se on siellä jossain piilotettuna.

Kinnunen: Heitän tähän, että Ian Voltagessa soittaa Suomen seksikkäin turkulainen!

Setälä: Ozzy rules forever!

Tutustu bändiin lisää näistä linkeistä: Instagram, Facebook, YouTube